Lue keskustelun säännöt.
Terapeutti ei osannut hoitaa masennustani
22.02.2020 |
Se nyt ei ole mikään uutinen, iso osa heistä ei osaa yhtään mitään. Siis muuta kuin sössöttää empattisemmin, kuin äitisi. Mun entinen terapeutti ylsi juuri sille tasolle. Hän ei tajunnut mun masennukseni syitä (en itsekään, siksihän tarvitsinkin apua ja ammattilaista), eli hän ei tajunnut, että mun masennukseni syy oli se, että äitini yritti koko ajan sopeuttaa mua elämään kauheaa elämää, sellaista, mitä en halunnut elää. Ja äitini oli iskostanut minun päähäni, että jos en eläisi sellaista elämää ja jos en HALUAISI elää sellaista elämää, niin olen huono ihminen!
Mutta mun terapeutti ei tajunnut tätä. Hän ei tajunnut sitäkään, että minua ois pitänyt irrottaa äitini vallasta ja sellaisesta valheesta, että olen huono ihminen, jos en sopeudu sellaiseen, mitä äitini haluaa minulle.
Niinpä terapeutti päätyi terapoimaan minua niin, että hän sopeutti minua siihen samaan paskaan, jonka takia olin jo masentunut, toki sopeutti siihen empaattisemmin. Mutta edelleen ohjasi minua ihan sellaiseen suuntaan, joka ei ollut oma valintani ja minua! Ei ollut omaani! Koska terapeutti ei tajunnut, miten autetaan alistetun lapsen ja ihmisen omaa ääntä kuuluviin. Se terppa ei siis välittänyt minusta ihmisenä, hän välitti minusta ainoastaan yhtenä parannettuna lukuna opintotilastoihin tai muuhun vastaavaan paskaan.
Masennus siitä ei todellakaan parantunut, kun ei osannut hoitaa masennukseni juurisyytä, eli sopeuttamista pakolla asioihin, jotka olivat minusta kamalia tai vääriä. Siis ihan palkkatöihin meno ja ihmissuhteissa sellainen kiltteys jne.
Kommentit (191)
Siis oletko käynyt oikeassa terapiassa vai jossain juttusilla psykologin kanssa?
Terapeutin saa valita itse ja myös vaihtaa jos et ole tyytyväinen (näin terapeutit itsekin sanoo). Alussa jopa suositellaan kokeilemaan eri terapeuteilla käyntejä, jotta näkee, kenen kanssa terapia toimii.
Terapeutin tehtävä ei ole korjata sinua vaan hän antaa vain sinulle ne eväät, joilla pääset kehityksessäsi eteenpäin askel kerrallaan. Usein se on vuosien mittainen suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan voi pakottaa hankkimaan lapsia. Se on ihan oma valinta.
Se on oma valinta, mutta se oli huipentumana sille, miten minua oli koko elämäni ajan pakotettu sopeutumaan minulle pahaa oloa tuottaviin asioihin.
ApEi, vaan se oli sinun oma valintasi ja halusi tehdä.
Ei ollut, vaan minut oli pakotettu haluamaan asioita, joista tulee paha olo, ei hyvä olo, etkö käsitä? Se ei siis saanut ohjailla minua, että mikä antaa hyvää fiilistä.
Ap
Sinua voi pakottaa vain, jos itse suostut siihen että pakotetaan. Pitikö äitisi asetta ohimollasi? Lukitsiko kahleissa kellariin? Ei. Teit itse mitä teit ja yrität syyttää äitiäsi siitä. Se on narsistin toimintatapa, kaikki on aina jonkun toisen syytä.
Kokeilepa pakottaa minut heilauttamaan varvastani tässä sohvalla. Et onnistu.
Mietin surullisena sitä, miltä lapsista tuntuisi, jos unohtaisin heidät? En tosiaan oikeasti ihan hirveästi saa äitiydestä muuta kuin pahaa oloa kyllä. Lapset siis eivät ole maailmassa äitiään varten, heiltä ei voi vaatia sellaista, että ilahduttaisivat minua. Se ei tarkoita, ettenkö haluaisi heille hyvää, mutta itse silti voisin heidät vain unohtaa, mulla on paljon sellaisiakin asioita mielessä, jotka ovat paljon kiinnostavampia!
...mutta koska koen, että tämä ei olisi oikein, en voi sitä tehdä. Haluaisin kyllä unohtaa heidät, uskon, että voisin unohtaa, koska mulla ei ole tapana pitää sellaisia asioita kauaa mielessä, jotka eivät anna mulle mitään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan voi pakottaa hankkimaan lapsia. Se on ihan oma valinta.
Se on oma valinta, mutta se oli huipentumana sille, miten minua oli koko elämäni ajan pakotettu sopeutumaan minulle pahaa oloa tuottaviin asioihin.
ApEi, vaan se oli sinun oma valintasi ja halusi tehdä.
Ei ollut, vaan minut oli pakotettu haluamaan asioita, joista tulee paha olo, ei hyvä olo, etkö käsitä? Se ei siis saanut ohjailla minua, että mikä antaa hyvää fiilistä.
ApSinua voi pakottaa vain, jos itse suostut siihen että pakotetaan. Pitikö äitisi asetta ohimollasi? Lukitsiko kahleissa kellariin? Ei. Teit itse mitä teit ja yrität syyttää äitiäsi siitä. Se on narsistin toimintatapa, kaikki on aina jonkun toisen syytä.
Kokeilepa pakottaa minut heilauttamaan varvastani tässä sohvalla. Et onnistu.
Okei, eli henkistä valtaa muihin ei ole olemassakaan? Uhri aina sopii, että toinen saa ottaa hänestä vallan?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis oletko käynyt oikeassa terapiassa vai jossain juttusilla psykologin kanssa?
Terapeutin saa valita itse ja myös vaihtaa jos et ole tyytyväinen (näin terapeutit itsekin sanoo). Alussa jopa suositellaan kokeilemaan eri terapeuteilla käyntejä, jotta näkee, kenen kanssa terapia toimii.
Terapeutin tehtävä ei ole korjata sinua vaan hän antaa vain sinulle ne eväät, joilla pääset kehityksessäsi eteenpäin askel kerrallaan. Usein se on vuosien mittainen suhde.
Sosiopaatteja ja narsisteja on usein erittäin mahdoton parantaa, koska he eivät itse halua muuttua. Ap:kin haluaa vain oikeutusta itselleen, ei parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis oletko käynyt oikeassa terapiassa vai jossain juttusilla psykologin kanssa?
Terapeutin saa valita itse ja myös vaihtaa jos et ole tyytyväinen (näin terapeutit itsekin sanoo). Alussa jopa suositellaan kokeilemaan eri terapeuteilla käyntejä, jotta näkee, kenen kanssa terapia toimii.
Terapeutin tehtävä ei ole korjata sinua vaan hän antaa vain sinulle ne eväät, joilla pääset kehityksessäsi eteenpäin askel kerrallaan. Usein se on vuosien mittainen suhde.
No ihan kuusi vuotta kävin siellä!!!!!! Eikö nyt saatan jumalauta mene jakeluun, että jos se terapeuti koittaa soputtaa asiakasta asioihin, jotka tuottavat pahaa oloa, niin ei se paskaakaan auta! Ja siis en tajunnut, että se ei ratko pahoinvointiani, koska LUULIN, että se sopeutumattomuus oli se ongelma. Siinä vaiheessa luulin niin. Tai tavallaan ajattelin, että on väärin vaatia minua hyväksymään asioita, joista tulee paha olo, mutta kun ne olivat kaikki niin kauhean järkeviä: opiskele jossain oppilaitoksessa ja mene jonnekin töihin ja ole yhdessä sen miehen kanssa joka kykenee kuunnella kun raivoat sille.
Eikä että tarvitset miehen, jolle et ole vihainen jne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oletko käynyt oikeassa terapiassa vai jossain juttusilla psykologin kanssa?
Terapeutin saa valita itse ja myös vaihtaa jos et ole tyytyväinen (näin terapeutit itsekin sanoo). Alussa jopa suositellaan kokeilemaan eri terapeuteilla käyntejä, jotta näkee, kenen kanssa terapia toimii.
Terapeutin tehtävä ei ole korjata sinua vaan hän antaa vain sinulle ne eväät, joilla pääset kehityksessäsi eteenpäin askel kerrallaan. Usein se on vuosien mittainen suhde.
Sosiopaatteja ja narsisteja on usein erittäin mahdoton parantaa, koska he eivät itse halua muuttua. Ap:kin haluaa vain oikeutusta itselleen, ei parantua.
LOPETA!!!!!!!!!!! En ole sosiopaatti ja ON IHAN OIKEIN haluta oikeutta itselleen, sen ei pitäisi olla keneltäkään muulta pois, paitsi juurikin sinun kaltaisiltasi muiden määräilijältä! Keitä se eniten haittaa, jos joku ei halua sopeutua hänelle pahaa oloa tuottaviin asioihin? Niitä, joilla on valtaa, ja jotka haluvat pakottaa ja määräillä muita! Eli sinua!!!!!! Sinulla siinä on eniten syytä vastustaa, että ihmiset eivät saa olla vapaita, koska ehkä sen jälkeen kukaan ei enää haluaisi olla sinun lähelläsikään!!!!!!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oletko käynyt oikeassa terapiassa vai jossain juttusilla psykologin kanssa?
Terapeutin saa valita itse ja myös vaihtaa jos et ole tyytyväinen (näin terapeutit itsekin sanoo). Alussa jopa suositellaan kokeilemaan eri terapeuteilla käyntejä, jotta näkee, kenen kanssa terapia toimii.
Terapeutin tehtävä ei ole korjata sinua vaan hän antaa vain sinulle ne eväät, joilla pääset kehityksessäsi eteenpäin askel kerrallaan. Usein se on vuosien mittainen suhde.
No ihan kuusi vuotta kävin siellä!!!!!! Eikö nyt saatan jumalauta mene jakeluun, että jos se terapeuti koittaa soputtaa asiakasta asioihin, jotka tuottavat pahaa oloa, niin ei se paskaakaan auta! Ja siis en tajunnut, että se ei ratko pahoinvointiani, koska LUULIN, että se sopeutumattomuus oli se ongelma. Siinä vaiheessa luulin niin. Tai tavallaan ajattelin, että on väärin vaatia minua hyväksymään asioita, joista tulee paha olo, mutta kun ne olivat kaikki niin kauhean järkeviä: opiskele jossain oppilaitoksessa ja mene jonnekin töihin ja ole yhdessä sen miehen kanssa joka kykenee kuunnella kun raivoat sille.
Eikä että tarvitset miehen, jolle et ole vihainen jne.
Ap
Mitäpä jos ottaisit oman elämäsi haltuusi, olet aikuinen ihminen. Kukaan ulkopuolinen ihminen ei sinua paranna tuosta, ei terapeutti eikä aviomies. Oivallusten ja muutosten pitää tapahtua ihan omassa päässäsi.
Kuudessa vuodessa olisit tehnyt ihan valtavan määrän tutkimustyötä, harjoitteita jne jos et olisi vain mennyt terapeutille "aivohierottavaksi" vaan "kuntosalille" itse tutkien asioita. Koita ryhdistäytyä tai sitten makaat tulessa seuraavatkin 40 vuotta ja siinä se sitten olikin, elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun täytyy ap ymmärtää ettei ole mitään keinoa muuttaa mennyttä! Ei mitään! Se mikä on ollut, on ollut. Teit ihan mitä hyvänsä! Näin ollen sinulla ei todellakaan ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä menneisyytesi, ja se ettet voi sitä muuttaa. Eli sopeutua. Jos et tähän pysty, mikään ei muutu jatkossakaan.
En aio sopeutua siihen. En sipeudu yhtään mihinkään, mikä aiheuttaa mulle paskan olon, okei? Sopeudu sä sellaiseen vaan, et kykene ikinä poistamaan paskaa elämästäsi.
Ap
No sitten kai jatkat näin, maailman tappiin asti. Kai nyt itsekin tajuat ettei menneille enää mitään voi. Ellei sinulla sitten ole aikakonetta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oletko käynyt oikeassa terapiassa vai jossain juttusilla psykologin kanssa?
Terapeutin saa valita itse ja myös vaihtaa jos et ole tyytyväinen (näin terapeutit itsekin sanoo). Alussa jopa suositellaan kokeilemaan eri terapeuteilla käyntejä, jotta näkee, kenen kanssa terapia toimii.
Terapeutin tehtävä ei ole korjata sinua vaan hän antaa vain sinulle ne eväät, joilla pääset kehityksessäsi eteenpäin askel kerrallaan. Usein se on vuosien mittainen suhde.
Sosiopaatteja ja narsisteja on usein erittäin mahdoton parantaa, koska he eivät itse halua muuttua. Ap:kin haluaa vain oikeutusta itselleen, ei parantua.
LOPETA!!!!!!!!!!! En ole sosiopaatti ja ON IHAN OIKEIN haluta oikeutta itselleen, sen ei pitäisi olla keneltäkään muulta pois, paitsi juurikin sinun kaltaisiltasi muiden määräilijältä! Keitä se eniten haittaa, jos joku ei halua sopeutua hänelle pahaa oloa tuottaviin asioihin? Niitä, joilla on valtaa, ja jotka haluvat pakottaa ja määräillä muita! Eli sinua!!!!!! Sinulla siinä on eniten syytä vastustaa, että ihmiset eivät saa olla vapaita, koska ehkä sen jälkeen kukaan ei enää haluaisi olla sinun lähelläsikään!!!!!!
Ap
Koita ymmärtää, että halusi on yhtä realistinen kuin se, että jokainen maailman ihminen olisi miljonääri, terve, älykäs ja kaunis. Totta kai saat toivoa oikeutusta, mutta älä pidätä hengitystä sitä odottaessa ja jätä elämääsi elämättä. Koska lyön kymppitonnin vetoa, ettet tule sitä koskaan saamaan.
Ainoa tapa päästä tuosta irti, on sinun kesittyä johonkin ihan muuhun. Sellaiseen mistä sinulle tulee hyvä ja tasapainoinen olo niin ettet jaksa pilata sitä onnea tuolla mutkutuksella ja vatvomisella.
Tää on just klassinen virhe, minkä ihmiset tekee; luulevat, että se on terapeutti ja terapia, mitkä kuin salamaniskusta parantavat ja tekevät elämästä tyyliin ruusuilla tanssimista. Saman virheen tekee ihmiset, jotka raitistuu: odotukset on täysin epärealistiset ja sen takia moni sitten retkahtaakin. Ei kukaan ole luvannut, että elämä olis jotenkin helppoa ja ihanaa. Itsellä se suurin vastuu omasta kuntoutumisesta ja elämästä on. Niin kauan kuin odottaa ratkaisua itsensä ulkopuolelta, lyö päätään seinään. Tsemppiä ja voimia sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oletko käynyt oikeassa terapiassa vai jossain juttusilla psykologin kanssa?
Terapeutin saa valita itse ja myös vaihtaa jos et ole tyytyväinen (näin terapeutit itsekin sanoo). Alussa jopa suositellaan kokeilemaan eri terapeuteilla käyntejä, jotta näkee, kenen kanssa terapia toimii.
Terapeutin tehtävä ei ole korjata sinua vaan hän antaa vain sinulle ne eväät, joilla pääset kehityksessäsi eteenpäin askel kerrallaan. Usein se on vuosien mittainen suhde.
No ihan kuusi vuotta kävin siellä!!!!!! Eikö nyt saatan jumalauta mene jakeluun, että jos se terapeuti koittaa soputtaa asiakasta asioihin, jotka tuottavat pahaa oloa, niin ei se paskaakaan auta! Ja siis en tajunnut, että se ei ratko pahoinvointiani, koska LUULIN, että se sopeutumattomuus oli se ongelma. Siinä vaiheessa luulin niin. Tai tavallaan ajattelin, että on väärin vaatia minua hyväksymään asioita, joista tulee paha olo, mutta kun ne olivat kaikki niin kauhean järkeviä: opiskele jossain oppilaitoksessa ja mene jonnekin töihin ja ole yhdessä sen miehen kanssa joka kykenee kuunnella kun raivoat sille.
Eikä että tarvitset miehen, jolle et ole vihainen jne.
ApMitäpä jos ottaisit oman elämäsi haltuusi, olet aikuinen ihminen. Kukaan ulkopuolinen ihminen ei sinua paranna tuosta, ei terapeutti eikä aviomies. Oivallusten ja muutosten pitää tapahtua ihan omassa päässäsi.
Kuudessa vuodessa olisit tehnyt ihan valtavan määrän tutkimustyötä, harjoitteita jne jos et olisi vain mennyt terapeutille "aivohierottavaksi" vaan "kuntosalille" itse tutkien asioita. Koita ryhdistäytyä tai sitten makaat tulessa seuraavatkin 40 vuotta ja siinä se sitten olikin, elämä.
Ei tässä elämän hallussaolemisesta ole kyse! Se vaatii paljon rohkeutta, jota MULLA EI OLE, Koska en halua olla tuolla tasolla lammmas, mikä sulle on ok!!!!!
Ja sitä ei ole siksi, että ÄITINI KÄSKI minua sopeutumaan pahaa oloa tuottaviin asioihin!? Etkö sä saatanan nuoja tajua, miten paljon se vaatii, ettei elä muiden vanavedessä! Täälläkin jokainen mulle paskaa suoltava idiootti elää muiden sanelemaa elämää! Mua ei vaan kiinnosta sellainen. Se ei ole mua varten ollut ikinä. Ja se alkaa siitä, että mihinkään sellaiseen, mistä tulee huonoa fiilistä itselle, ei suostu. Ellei siis tietenkin se ole vaatimus tavoitteisiin pääsyyn. Mulla se ei ainakaan ollut!!!!!!!!!!!!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten omat lapsesi? Ei näytä lupaavalta. Kannustat varmaan heitä jatkamaan elämistä sossutuilla? Ei opiskelua eikä töitä.
Toki annat rahaa, että he saavat tehdä mitä huvittaa! Ja maksat terapiat!
Ei rarvitse sopeutua yhteiskuntaan.
Joskun sitten saavat sen parisataatuhatta äidinperintöä per nokka!
En halua heidän sopeutuvan mihinkään, mikä tuottaa pahaa oloa! Sellainen on täysin selvää. Siitä sitten etenee kykyjensä mukaan. Jos ei etene, niin silloin kannattaa ennemmin päättää elämänsä, kuin siirtyä pahaa oloa tuottavien asioiden pariin. Mutta heidän ei tarvitse, koska kukaan ei tule vaatimaan heitä sellaisiin ryhtymään.
ApSelvä juttu. Peruskoulusta suoraan kortistoon.
Mitä sitten? Oletteko te niin köyhiä, että se olisi pelottavaa? Huuu.... on turvallista syödä paskaa, koska se on sulle ainaski tuttua.....
ApAika harva sitä lapselleen toivoo. Köyhyyttä, näköalaytomuutta, kurjuutta.
Eikä etenkään varakkaat ihmiset toivo. Arvot eivät ole sossutuilla eläminen.
Toivon eniten, että lapseni saavat mieleisen ammatin ja pystyvät kantamaan elämäsyään vastuun.
Kauhea ajatus olisi, että teini jäisi kotiin ilman mitään mahdollisuuksia elämässään. Mahdollisuus ei ole kymmienien vuosien päässä oleva perintö. Eikä myöskään äidin rahalla elely.
Siin omisi todellakin hukkaan heitetty elämä. Tältä äitisi sinut pelasti. Kuten minä pelastan omani.
Sinun lapsillasi ei äitiä ole
Mä taas en toivo lapsilleni tyhmänä pikku orjana muille töitä tekemässä olemista. Jos eivät kykene elättämään itseään omilla lahjoillaan ja taidoillaan menemättä apinoimaan muiden ohjeita (opiskelu), niin paras elämä vapaana on elää suvun rahoilla ja yhteiskunnan tuilla.
ApEi heille suvun rahoja riitä. Toivot että elävät minimituilla kuten elävät nytkin.
Näköalattomina ja kurjina. Vailla koulutusta tai paikkaa maailmassa.
Et voi oikeasti olla tosissasi. Vain rahvas pitää tavoitteena elää sosdutuilla.
Voi kunpa teillä omisi sitä suvun rahaa! Pari asuntoa ei elätä edes sinua. Lapsile siitä ei jää mitään.
Jos olisitte oikeasti rikkaita, voisi sitä vapsuttakin olla. Mutta niissä piireissä ihan jokainen hankkii kunnomlisen koulutuksen. Kukasn ei jää peruskoulun jälkeen makaamaan kotiin.
Pari asuntoa?! Mulla on kohta MONTA asuntoa ja iso osakesalkku, joka tuottaa paremmin, kuin YKSIKÄÄN noista asunnoista!
Ap
Ei se sinun miljoonasi elätä montaa aikuista. Ei se elätä edes sinua.
Lapaillesi siitä ei perittävääkään jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on just klassinen virhe, minkä ihmiset tekee; luulevat, että se on terapeutti ja terapia, mitkä kuin salamaniskusta parantavat ja tekevät elämästä tyyliin ruusuilla tanssimista. Saman virheen tekee ihmiset, jotka raitistuu: odotukset on täysin epärealistiset ja sen takia moni sitten retkahtaakin. Ei kukaan ole luvannut, että elämä olis jotenkin helppoa ja ihanaa. Itsellä se suurin vastuu omasta kuntoutumisesta ja elämästä on. Niin kauan kuin odottaa ratkaisua itsensä ulkopuolelta, lyö päätään seinään . Tsemppiä ja voimia sulle!
Eihän se näin ole, saatanan idiootti. Jos terapeuti osaa hoitaa narsistien uhreja, niin saatana siellä ei aivan vamana opeteta sopeutumaan itselle pahaa oloa tuottaviin asioihin! Että ei todellakaan tule itsestä se ratkaisu. Ja sellainen terapeutti mulla nyt on.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mietin surullisena sitä, miltä lapsista tuntuisi, jos unohtaisin heidät? En tosiaan oikeasti ihan hirveästi saa äitiydestä muuta kuin pahaa oloa kyllä. Lapset siis eivät ole maailmassa äitiään varten, heiltä ei voi vaatia sellaista, että ilahduttaisivat minua. Se ei tarkoita, ettenkö haluaisi heille hyvää, mutta itse silti voisin heidät vain unohtaa, mulla on paljon sellaisiakin asioita mielessä, jotka ovat paljon kiinnostavampia!
...mutta koska koen, että tämä ei olisi oikein, en voi sitä tehdä. Haluaisin kyllä unohtaa heidät, uskon, että voisin unohtaa, koska mulla ei ole tapana pitää sellaisia asioita kauaa mielessä, jotka eivät anna mulle mitään.
Ap
Lapsesi tietävät tämän ja siksi molemminpuolinen unohdus on lähempänä kuit uskotkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten omat lapsesi? Ei näytä lupaavalta. Kannustat varmaan heitä jatkamaan elämistä sossutuilla? Ei opiskelua eikä töitä.
Toki annat rahaa, että he saavat tehdä mitä huvittaa! Ja maksat terapiat!
Ei rarvitse sopeutua yhteiskuntaan.
Joskun sitten saavat sen parisataatuhatta äidinperintöä per nokka!
En halua heidän sopeutuvan mihinkään, mikä tuottaa pahaa oloa! Sellainen on täysin selvää. Siitä sitten etenee kykyjensä mukaan. Jos ei etene, niin silloin kannattaa ennemmin päättää elämänsä, kuin siirtyä pahaa oloa tuottavien asioiden pariin. Mutta heidän ei tarvitse, koska kukaan ei tule vaatimaan heitä sellaisiin ryhtymään.
ApSelvä juttu. Peruskoulusta suoraan kortistoon.
Mitä sitten? Oletteko te niin köyhiä, että se olisi pelottavaa? Huuu.... on turvallista syödä paskaa, koska se on sulle ainaski tuttua.....
ApAika harva sitä lapselleen toivoo. Köyhyyttä, näköalaytomuutta, kurjuutta.
Eikä etenkään varakkaat ihmiset toivo. Arvot eivät ole sossutuilla eläminen.
Toivon eniten, että lapseni saavat mieleisen ammatin ja pystyvät kantamaan elämäsyään vastuun.
Kauhea ajatus olisi, että teini jäisi kotiin ilman mitään mahdollisuuksia elämässään. Mahdollisuus ei ole kymmienien vuosien päässä oleva perintö. Eikä myöskään äidin rahalla elely.
Siin omisi todellakin hukkaan heitetty elämä. Tältä äitisi sinut pelasti. Kuten minä pelastan omani.
Sinun lapsillasi ei äitiä ole
Mä taas en toivo lapsilleni tyhmänä pikku orjana muille töitä tekemässä olemista. Jos eivät kykene elättämään itseään omilla lahjoillaan ja taidoillaan menemättä apinoimaan muiden ohjeita (opiskelu), niin paras elämä vapaana on elää suvun rahoilla ja yhteiskunnan tuilla.
ApEi heille suvun rahoja riitä. Toivot että elävät minimituilla kuten elävät nytkin.
Näköalattomina ja kurjina. Vailla koulutusta tai paikkaa maailmassa.
Et voi oikeasti olla tosissasi. Vain rahvas pitää tavoitteena elää sosdutuilla.
Voi kunpa teillä omisi sitä suvun rahaa! Pari asuntoa ei elätä edes sinua. Lapsile siitä ei jää mitään.
Jos olisitte oikeasti rikkaita, voisi sitä vapsuttakin olla. Mutta niissä piireissä ihan jokainen hankkii kunnomlisen koulutuksen. Kukasn ei jää peruskoulun jälkeen makaamaan kotiin.
Pari asuntoa?! Mulla on kohta MONTA asuntoa ja iso osakesalkku, joka tuottaa paremmin, kuin YKSIKÄÄN noista asunnoista!
ApEi se sinun miljoonasi elätä montaa aikuista. Ei se elätä edes sinua.
Lapaillesi siitä ei perittävääkään jää.
Hehheh, ai ei elätä :::)))) Paljonkohan pitää lapsille antaa per vuosi että se on saman verran kuin keskivero palkansaaja saa per vuosi? Jos saisivat kaikki tuet muuten? Ei paljoakaan. Ja siis ei tietenkään tartte antaa NIIN paljon. Riittää, et jos haluavat jotain, mikä maksaa muutaman tonnin, niin auttaa. Kyllähän peruspäiväraha tms. arkeen hyvin riittää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oletko käynyt oikeassa terapiassa vai jossain juttusilla psykologin kanssa?
Terapeutin saa valita itse ja myös vaihtaa jos et ole tyytyväinen (näin terapeutit itsekin sanoo). Alussa jopa suositellaan kokeilemaan eri terapeuteilla käyntejä, jotta näkee, kenen kanssa terapia toimii.
Terapeutin tehtävä ei ole korjata sinua vaan hän antaa vain sinulle ne eväät, joilla pääset kehityksessäsi eteenpäin askel kerrallaan. Usein se on vuosien mittainen suhde.
No ihan kuusi vuotta kävin siellä!!!!!! Eikö nyt saatan jumalauta mene jakeluun, että jos se terapeuti koittaa soputtaa asiakasta asioihin, jotka tuottavat pahaa oloa, niin ei se paskaakaan auta! Ja siis en tajunnut, että se ei ratko pahoinvointiani, koska LUULIN, että se sopeutumattomuus oli se ongelma. Siinä vaiheessa luulin niin. Tai tavallaan ajattelin, että on väärin vaatia minua hyväksymään asioita, joista tulee paha olo, mutta kun ne olivat kaikki niin kauhean järkeviä: opiskele jossain oppilaitoksessa ja mene jonnekin töihin ja ole yhdessä sen miehen kanssa joka kykenee kuunnella kun raivoat sille.
Eikä että tarvitset miehen, jolle et ole vihainen jne.
ApMitäpä jos ottaisit oman elämäsi haltuusi, olet aikuinen ihminen. Kukaan ulkopuolinen ihminen ei sinua paranna tuosta, ei terapeutti eikä aviomies. Oivallusten ja muutosten pitää tapahtua ihan omassa päässäsi.
Kuudessa vuodessa olisit tehnyt ihan valtavan määrän tutkimustyötä, harjoitteita jne jos et olisi vain mennyt terapeutille "aivohierottavaksi" vaan "kuntosalille" itse tutkien asioita. Koita ryhdistäytyä tai sitten makaat tulessa seuraavatkin 40 vuotta ja siinä se sitten olikin, elämä.
Ei tässä elämän hallussaolemisesta ole kyse! Se vaatii paljon rohkeutta, jota MULLA EI OLE, Koska en halua olla tuolla tasolla lammmas, mikä sulle on ok!!!!!
Ja sitä ei ole siksi, että ÄITINI KÄSKI minua sopeutumaan pahaa oloa tuottaviin asioihin!? Etkö sä saatanan nuoja tajua, miten paljon se vaatii, ettei elä muiden vanavedessä! Täälläkin jokainen mulle paskaa suoltava idiootti elää muiden sanelemaa elämää! Mua ei vaan kiinnosta sellainen. Se ei ole mua varten ollut ikinä. Ja se alkaa siitä, että mihinkään sellaiseen, mistä tulee huonoa fiilistä itselle, ei suostu. Ellei siis tietenkin se ole vaatimus tavoitteisiin pääsyyn. Mulla se ei ainakaan ollut!!!!!!!!!!!!
Ap
Multa on vaadittu lapsena ihan oikeasti pahaa oloa tuottavien asioiden sietämistä hiljaa. Niiden seurauksena sairastelin, kun mielen oli pakko kestää niin keho ei kestänyt. Kun muutin pois kotoa, minulle valkeni että nyt saan elää ihan omaa elämääni. Kukaan ei enää aiheuta minulle pahaa oloa, se on mennyttä ja pidän siitä huolen, että se todella on mennyttä.
Sinusta tulee mieleen ylihemmoteltu lapsi, joka saa raivarin. Ihan oikeasti, ole aikuinen. Kanna vastuu itsestäsi ja elämästäsi. Ja sitten sen jälkeen lapsistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin surullisena sitä, miltä lapsista tuntuisi, jos unohtaisin heidät? En tosiaan oikeasti ihan hirveästi saa äitiydestä muuta kuin pahaa oloa kyllä. Lapset siis eivät ole maailmassa äitiään varten, heiltä ei voi vaatia sellaista, että ilahduttaisivat minua. Se ei tarkoita, ettenkö haluaisi heille hyvää, mutta itse silti voisin heidät vain unohtaa, mulla on paljon sellaisiakin asioita mielessä, jotka ovat paljon kiinnostavampia!
...mutta koska koen, että tämä ei olisi oikein, en voi sitä tehdä. Haluaisin kyllä unohtaa heidät, uskon, että voisin unohtaa, koska mulla ei ole tapana pitää sellaisia asioita kauaa mielessä, jotka eivät anna mulle mitään.
ApLapsesi tietävät tämän ja siksi molemminpuolinen unohdus on lähempänä kuit uskotkaan.
Eivät tiedä. Lapsi ei tiedä, miltä tuntuu, kun vanhempi ei haluaisi unohtaa heitä, joten eivät osaa erottaa eroa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on just klassinen virhe, minkä ihmiset tekee; luulevat, että se on terapeutti ja terapia, mitkä kuin salamaniskusta parantavat ja tekevät elämästä tyyliin ruusuilla tanssimista. Saman virheen tekee ihmiset, jotka raitistuu: odotukset on täysin epärealistiset ja sen takia moni sitten retkahtaakin. Ei kukaan ole luvannut, että elämä olis jotenkin helppoa ja ihanaa. Itsellä se suurin vastuu omasta kuntoutumisesta ja elämästä on. Niin kauan kuin odottaa ratkaisua itsensä ulkopuolelta, lyö päätään seinään . Tsemppiä ja voimia sulle!
Eihän se näin ole, saatanan idiootti. Jos terapeuti osaa hoitaa narsistien uhreja, niin saatana siellä ei aivan vamana opeteta sopeutumaan itselle pahaa oloa tuottaviin asioihin! Että ei todellakaan tule itsestä se ratkaisu. Ja sellainen terapeutti mulla nyt on.
Ap
Tähän nyt voi joku kertoa, jos on tavannut niin idiootin terapeutin, että se ehdottaa ratkaisuksi sitä, että narsisti pyytää anteeksi uhrilta ja muuttaa käytöstään.
Pelaaminen yksiössä!