Oletko kova flirttailemaan?

Enemmänkin kova vi##uilemaan.

Mikä on flirttailua?

Olen minä, myönnän. Aina on flirtti mukana keskusteluissa miesten kanssa. Sellaista kiusoittelevaa hymyä ja pilkettä silmäkulmassa, vaivihkaisia kosketuksia. Läppä menee aika usein "siihen suuntaan". En voi itselleni mitään. Muutenkin tietysti huomioin keskustelukumppanin kuuntelemalla tätä ja olemalla kiinnostunut. Treffikutsuja satelee, vaikkei minua edes kiinnostaisi.

Voi ei, en! 😁 Siinä pitää olla itsetuntoa, mitä mulla ei ole.

Lisäksi se on usein liian teennäistä, varsinkin kun kuuntelen miten jotkut kikattelijat vetää homman ihan överiksi. Tulee myötähäpeä. Vaikka miehet kyllä varmaan tykkäävät.

Vain jos olen oikeasti kiinnostunut. Silloin olen täysin pitelemätön.

Miehet luulevat jo pelkkää perusystävällisyyttä niin usein kiinnostukseksi, että kellekään epäkiinnostavalle ei kyllä tulisi mieleenkään flirttailla.

Flirttailuni riippuu miehestä. Sellainen tietynlainen kiusoittelu tuo kyllä piristystä päivää.

Haha, en. En ole ikinä osannut, vaan aina ajatellut, että teen itseni naurettavaksi, että se kohde ajattelee, missä on hätäuloskäynti :D

Vierailija kirjoitti:

Vain jos olen oikeasti kiinnostunut. Silloin olen täysin pitelemätön.

Miehet luulevat jo pelkkää perusystävällisyyttä niin usein kiinnostukseksi, että kellekään epäkiinnostavalle ei kyllä tulisi mieleenkään flirttailla.

Sama täällä ja samoista syistä. Joskus ihan hävettää, kun en osaa yhtään pidätellä ihastustani.

Oletteko ihastuksenne näyttäjät hyvännäköisiä?

En. Joskus minun tosin tulkitaan flirttailevan, koska en oikein osaa olla sosiaalisissa tilanteissa. Kerran joku jopa kommentoi, kuinka aina flirttailen kadulla kävellessämme vastaantulijoille!

Flirttailetko myös k-ilttiksille?

ZNC

Vierailija kirjoitti:

Oletteko ihastuksenne näyttäjät hyvännäköisiä?

Mihin tällä taas tähtäät? Hyvä flirtti tekee vähemmän nätistä kiinnostavamman, sosiaalinen kömpelyys ei pue ketään.

Toisinaan joo, mutta yleensä uskallan flirtata vasta kun mies ensin aloittaa. Yllättävän usein löydän itseni kuitenkin flirttiväleistä miesten kanssa, esim. töissä "kierroksissa" on montakin. Joskus minulla on vaikeuksia pitää rajoja itseni kanssa, etten ylitulkitse flirttiä kiinnostukseksi. Ihastun itse kohtuu helposti, joten liian usein luulen miehenkin olevan ihastunut. Mutta mistäpä muusta kuin flirtistä ne parisuhteetkin alkaa, eli kyllä moni flirttailu on myös kertonut ihastumisesta ja on johtanut sitte muuhun.

Olen kai ihan kaunis, pitkät punaiset hiukset ja aina meikkiä. Ylipainoa on semmoiset 25kg, mutta se on ilmeisesti jakautunut siten, että yllättävän monia miehiä se vain kiinnostaa. Ihan jees ulkonäköön yhdistyy iloinen, lämmin ja huumorintajuinen luonne, sekin varmasti vaikuttaa.

Olen!!! Flirttailu on hauskaa. Lisäksi se nostaa molempien itsetuntoa. Läheskään aina flirttailu ei johda yhtään mihinkään eikä sen ole tarkoituskaan johtaa. Flirttailen ilmein ja elein. Sanoilla ja kosketuksilla vasta sitten, kun ollaan päästy jutteluasteelle ja toinen on edelleen "leikissä mukana". 

En osaa enkä tunnista moista.

M37

Olen kova väritämään juttuja huumorilla ja hauskuus joskus tulkitaan flirtiksi.

Kyllä kaipaan flirttailua! Ei yhtään hyvää kohdetta.

Vaikka olen itse flirtti, mua ärsyttää, jos vastapuolella jää se flirttivaihe päälle eikä se johda koskaan mihinkään. Kyllä se pitää osata lopettaa ajoissa, jos ei ole kiinnostunut etenemään. Pelkkää härnäämistähän se alkaa olla.