Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Läheisriippuvuus

Vierailija
21.02.2020 |

Olen tajunnut olevani läheisriippuvainen. Olen alkoholistiperheestä, joten tyypillistä. Kesti pitkää kyllä tajuta tämä. Luulin olevani itsenäinen ja jopa kylmä joka ei kaipaa läheisyyttä. Tää ilmenee mulla liiallisena muiden miellyttämisena. Ennen meni jopa niin pitkälle että halusin että kaikki tykkää musta jopa ne joista en itse tykännyt. En osaa ilmaista eriäviä mielipiteitä enkä pitää puoliani. En tunnista tarpeitani ja keskityn aina muihin joka tilanteessa enkä mieti mitä mieltä itse olen. En kuuntele itseäni. Uskon liian hyvää muista. Mukaudun liikaa muihin ja olen kuin kameleontti ihmisten kanssa. Mites muilla? Miten tajusitte läheisriippuvuutenne? Millainen tausta teillä on? Miten olette lähteneet työstämään tätä? Miten läheisriippuvuus on vaikuttanut elämäänne? Saa jakaa kokemuksia.

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
21.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen ruvennut ryyppäämään rankasti.

Vierailija
2/8 |
21.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mietit mitä haluat ja harjoittelet sen haluamista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
21.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuttua. Olen fundamentalistiuskovaisesta perheestä. Isä dominoi ja äiti sovitteli.

Menin tietysti jo 22 v naimisiin dominoivan miehen kanssa. Toimin - tietysti - samalla tavalla kuin äitini. Miellytin, pidin toista tärkeämpänä kuin itseäni. Suurin pelkoni oli joutua hylätyksi.

Olin jotain 37 v kun tajusin olevani läheisriippuvainen. Luin paljon tommy hellsteniä. Yhä uudestaan ja uudestaan. Jääkaapin ovessa oli Omien oikeuksien luettelo (löytyy googlamalla).

Suurin pelkoni toteutui. Avioliitto kaatui parinkymmenen vuoden jälkeen miehen sivusuhteeseen. Sen jälkeen alkoi paraneminen. Kun kohtaa pahimman, ei voi enää mennä huonommin. Erosta on jo kymmenen vuotta, enkä enää sellainen ole.

Vierailija
4/8 |
21.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tuttua. Olen fundamentalistiuskovaisesta perheestä. Isä dominoi ja äiti sovitteli.

Menin tietysti jo 22 v naimisiin dominoivan miehen kanssa. Toimin - tietysti - samalla tavalla kuin äitini. Miellytin, pidin toista tärkeämpänä kuin itseäni. Suurin pelkoni oli joutua hylätyksi.

Olin jotain 37 v kun tajusin olevani läheisriippuvainen. Luin paljon tommy hellsteniä. Yhä uudestaan ja uudestaan. Jääkaapin ovessa oli Omien oikeuksien luettelo (löytyy googlamalla).

Suurin pelkoni toteutui. Avioliitto kaatui parinkymmenen vuoden jälkeen miehen sivusuhteeseen. Sen jälkeen alkoi paraneminen. Kun kohtaa pahimman, ei voi enää mennä huonommin. Erosta on jo kymmenen vuotta, enkä enää sellainen ole.

Nyt on kyllä niin hoocee en-ole-itse-vastuullinen-itsestäni-meininkiä ettei mitään.

Vierailija
5/8 |
21.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua. Olen fundamentalistiuskovaisesta perheestä. Isä dominoi ja äiti sovitteli.

Menin tietysti jo 22 v naimisiin dominoivan miehen kanssa. Toimin - tietysti - samalla tavalla kuin äitini. Miellytin, pidin toista tärkeämpänä kuin itseäni. Suurin pelkoni oli joutua hylätyksi.

Olin jotain 37 v kun tajusin olevani läheisriippuvainen. Luin paljon tommy hellsteniä. Yhä uudestaan ja uudestaan. Jääkaapin ovessa oli Omien oikeuksien luettelo (löytyy googlamalla).

Suurin pelkoni toteutui. Avioliitto kaatui parinkymmenen vuoden jälkeen miehen sivusuhteeseen. Sen jälkeen alkoi paraneminen. Kun kohtaa pahimman, ei voi enää mennä huonommin. Erosta on jo kymmenen vuotta, enkä enää sellainen ole.

Nyt on kyllä niin hoocee en-ole-itse-vastuullinen-itsestäni-meininkiä ettei mitään.

Missä kohtaa en ole ollut vastuullinen?

Siinäkö, että elin lapsuuden kodin mallia, eikö kala huomannut uivansa vedessä?

Vierailija
6/8 |
21.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tuttua. Olen fundamentalistiuskovaisesta perheestä. Isä dominoi ja äiti sovitteli.

Menin tietysti jo 22 v naimisiin dominoivan miehen kanssa. Toimin - tietysti - samalla tavalla kuin äitini. Miellytin, pidin toista tärkeämpänä kuin itseäni. Suurin pelkoni oli joutua hylätyksi.

Olin jotain 37 v kun tajusin olevani läheisriippuvainen. Luin paljon tommy hellsteniä. Yhä uudestaan ja uudestaan. Jääkaapin ovessa oli Omien oikeuksien luettelo (löytyy googlamalla).

Suurin pelkoni toteutui. Avioliitto kaatui parinkymmenen vuoden jälkeen miehen sivusuhteeseen. Sen jälkeen alkoi paraneminen. Kun kohtaa pahimman, ei voi enää mennä huonommin. Erosta on jo kymmenen vuotta, enkä enää sellainen ole.

Kiitos tuosta listasta! Laitan sen jääkaapin oveen. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
21.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, tismalleen samat olisin voinut kirjoittaa!

Sama historia ja samat ajatukset.

Tuo muiden tarpeiden täyttäminen johtaa kohdallani siihen että odotan sitä myös muilta ja joudun aina pettymään :(

Nykyään teen töitä että olen hyvällä tavalla itsekäs ja ajattelen itseäni. Niinhän muutkin tekee.

Vierailija
8/8 |
21.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ap, tismalleen samat olisin voinut kirjoittaa!

Sama historia ja samat ajatukset.

Tuo muiden tarpeiden täyttäminen johtaa kohdallani siihen että odotan sitä myös muilta ja joudun aina pettymään :(

Nykyään teen töitä että olen hyvällä tavalla itsekäs ja ajattelen itseäni. Niinhän muutkin tekee.

Itsekin harjoittelen sitä, että kuuntelen enemmän omia fiiliksiä ja uskaltaudun sanomaan myös eriäviä mielipiteitä. Pyrin pois myös liiasta miellyttämisesta. Olen oppinutkin tätä eikä minulle enää ole niin tärkeää pitääkö joku minusta vai ei. Se on vapauttava ajatus. Ei tarvi toimia enää muiden ehdoilla vaan voi kuunnella enemmän itseään. Ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän neljä kahdeksan