Lue keskustelun säännöt.
Miksi ikäerosuhteet hiertävät
21.02.2020 |
Aiempi provolta vaikuttava aloitus kirvoitti vilpittömän pohdinnan. Etenkin naisia tuntuu usein ärsyttävän jos mies seurustelee reilusti nuoremman kanssa.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika usein aletaan paasata sitä "heität elämäsi hukkaan, kohta olet omaishoitaja"-juttua, jos nuorempi nainen harkitsee tai on suhteessa vanhemman miehen kanssa. Mihin hemmetin hukkaan se elämä menee ihmisen kanssa, jota rakastat ja jonka kanssa on hyvä olla?!
Huomaat sen sitten, kun itse olet urasi huipulla ja kotona on eläkeläinen, joka unohtelee kahvinkeittimen päälle ja jolla muutenkin menee puoli päivää siihen, että saa noustua sängystä ylös. Eikä siihen tarvita kuin noin kymmenen vuoden ikäero sitten, kun aletaan puhua eläkeiän molemmin puolin olevista. Kolme-nelikymppisinä isolla ikäerolla ei ole merkitystä, myöhemmin todellakin on.
Hei! Olin 32v uupunut/masentunut koliikkivauvan äiti joka vietti päivät kotona mieheni ollessa uransa huipulla, unohdin kahvinkeittimen päälle ja kaikkea muutakin unohtelin, joskus meni puoli päivää nousta sängystä ylös. Meillä on ikäeroa alle kaksi vuotta. Kuinka siis puolisot voivat välttyä kuvaamaltasi painajaiselta jos ei ikäkään aina pelasta?! Jätätkö sinä samanikäisen puolisosi heti, jos hän jää työttömäksi sinun ollessa urasi huipulla? Jos hän masentuu, tai sairastuu vakavasti? Alzheimer voi tulla yllättävän nuorenakin. Eläkkeelle voi jäädä parikymppisenäkin. En ymmärrä miten se toisen kotonaolo (oli sitten kotiäiti 15vuoden ajan tai eläkkeellä tai työkyvytön) vaikuttaa siihen työssäkäyvään uraihmiseen niin paljon että parisuhde on pilalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan noita ikäeroja ollut kautta aikain.Ei se mikään uusi ilmiö ole.Mutta se on,että muut näkevät vaivaa asiasta.Eiköhän meidän länsimaisessa kulttuurissa jokainen valitse itse puolisonsa,ja ovat aikuisia.
Oma mieheni oli minua 25 vuotta vanhempi,eikä suku nähnyt mitään vaivaa,ei hänen eikä minun.
Tässä lopuksi menneiltä ajoilta joukko heitä,joilla oli iso ikäero,eivätkä nämä eronneet ennenkuin kuolemassa;Lääkärit Arvo ja Lea Ylppö,näyttelijät Jalmari Rinne ja Ansa Ikonen,Arkkitehti Alvar Aalto ja Elissa Aalto,Runoilijat Aale Tynni ja Oiva Paloheimo,näyttelijä Tea Ista ja Jack Vitikka,professori Aapeli Saarisalo ja vaimonsa jonka nimeä en muista.Heillä oli lukemani mukaan oikein monien kymmenien vuosien ikäero...onhan näitä.
Ehkä suhtaudun tähän myönteisesti koska suvussani on isoja ikäeroja ennen minuakin.
Enoni meni aikanaan naimisiin n.16 vuotta vanhemman naisen kanssa,enoni oli viinuri ja vaimo hovimestari.Eno kuoli infarktiin 46-vuotiaana,rouva eli leskenä vielä monet monet vuodet.
Tätini meni naimisiin ennen sotia yli 30 vuotta vanhemman leski-isännän kanssa.Tätini ei kerinnyt kauaa emäntänä talossa olemaan.Saivat tyttären mutta vaimon vei angiina.Lääkärimatkalla menehtyi.
Tyttö,serkkuni,kasvoi sitten isänsä hoivissa ja sai myöhemmin vielä sisaruspuoliakin,kun isä myöhemmin avioitui vielä uudestaan.
Pienempiä ikäeroja suvussamme on paljon,siis vain tuollaista 2-8 vuotta.
Mutta niissä on hauskaa se että melkein kaikki on niin,että mies on nuorempi.
Vierailija kirjoitti:
Ei nämä mitenkään hierrä. Ne vaan ovat todella harvinaisia. Suurin osa ihmisistä valitsee kumppaninsa siten että ikäwro on alle viisi vuotta. Normaalit tasapainoiset ihmiset toimii näin.
Valtaosa eroista tulee samanikäisten välillä. Näinkö toimii tasapainoiset ihmiset?
Uskomattomia kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika usein aletaan paasata sitä "heität elämäsi hukkaan, kohta olet omaishoitaja"-juttua, jos nuorempi nainen harkitsee tai on suhteessa vanhemman miehen kanssa. Mihin hemmetin hukkaan se elämä menee ihmisen kanssa, jota rakastat ja jonka kanssa on hyvä olla?!
Huomaat sen sitten, kun itse olet urasi huipulla ja kotona on eläkeläinen, joka unohtelee kahvinkeittimen päälle ja jolla muutenkin menee puoli päivää siihen, että saa noustua sängystä ylös. Eikä siihen tarvita kuin noin kymmenen vuoden ikäero sitten, kun aletaan puhua eläkeiän molemmin puolin olevista. Kolme-nelikymppisinä isolla ikäerolla ei ole merkitystä, myöhemmin todellakin on.
Hei! Olin 32v uupunut/masentunut koliikkivauvan äiti joka vietti päivät kotona mieheni ollessa uransa huipulla, unohdin kahvinkeittimen päälle ja kaikkea muutakin unohtelin, joskus meni puoli päivää nousta sängystä ylös. Meillä on ikäeroa alle kaksi vuotta. Kuinka siis puolisot voivat välttyä kuvaamaltasi painajaiselta jos ei ikäkään aina pelasta?! Jätätkö sinä samanikäisen puolisosi heti, jos hän jää työttömäksi sinun ollessa urasi huipulla? Jos hän masentuu, tai sairastuu vakavasti? Alzheimer voi tulla yllättävän nuorenakin. Eläkkeelle voi jäädä parikymppisenäkin. En ymmärrä miten se toisen kotonaolo (oli sitten kotiäiti 15vuoden ajan tai eläkkeellä tai työkyvytön) vaikuttaa siihen työssäkäyvään uraihmiseen niin paljon että parisuhde on pilalla?
"Jätätkö sinä samanikäisen puolisosi heti, jos hän jää työttömäksi sinun ollessa urasi huipulla? Jos hän masentuu, tai sairastuu vakavasti"
Monet naiset jättää, sekä pettää.
Ohis, koska en ole lukenut ko. ketjua niin en tiedä mistä/minkä ikäisistä on kyse, mutta pakko sanoa että oma 9v lapseni tässä juuri päivitteli, että on se yksi tubettaja jo TODELLA VANHA, siis varmaan 20 vuotias. Pointtini on se että ainakin omat lapseni pitävät kaikkia yläasteelta päässeitä jo tosi vanhoina ja heille 18v=aikuinen, ihan sama onko aikuinen 18 vai 48v, on silti aikuinen ja vanha. Oikeastiko jotakuta lasta on äitipuolen ikäero haitannut? Luulisin että ne on aikuiset joita häiritsee.