Lue keskustelun säännöt.
Oletko tai tunnetko ketään joka olisi päättänyt pysyä sinkkuna......
21.02.2020 |
Joko kokeillut seurustelua ja todennut ei sovi hänelle/sinulle.
Tai sitten, ja varsinkin tämä kiinnostaisi, ei koskaan välittänyt koko seurustelusta?
Itselle ei koskaan herännyt kiinostusta seurustelua kohtaan.
Ja alkaa olla niin että kaikki muut ovat/haluavat kumppanin, enkä sukulaisista oikein tunne ketään joka HALUAISI ja viihtyisi yksinään,
niin alan todella tuntea itseni oudoksi.
Taidan hakea tässä vähän vahvistusta etten ole täysin yksin ja kummajainen.....
Kommentit (34)
Olen seurustellut tasan yhden kerran, ja se kesti 4kk. Eipä ollut kummoista.
Nyt olen ollut 8v sinkkuna ja tulen pysymään sinkkuna varmaan loppuikäni. Ei vain kiinnosta.
N23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen vastaavasti luullut, että tässä kertakäyttökulttuurin ajassa häviäjiä on ne, jotka vielä sen perinteisen parisuhteen haluaisi.
Minä itse. Sinkkuna on hyvä olla, ei kukaan kysele eikä arvosteie tekemisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä.
Aromanttinen aseksuaali.
Ei minuakaan koskaan alkanut kiinnostamaan.
En ole koskaan seurustellut enkä luultavasti koskaan tule seurustelemaankaan. Täysin oma valintani olla sinkkuna. Emme todellakaan ole ainoita. Meitä on satoja. Jos ei olisi, olisi Suomessa merkittävästi vähemmän sinkkuja kuin nykyisin on. Uskallan väittää, että aika iso osa sinkuista on sinkkuja ihan omasta valinnastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä.
Viihdyin jo lapsena ykin. Toki nuorena seurustelin, menin naimisiinkin. Mutta aikuisena en sitten pystynyt siihenkään. Mä ainakin olen kokeillut olla parisuhteessa, mutta AINA alkaa ahdistaa ja lujaa. Viimeisin yritys oli muutaman kuukauden. Mies osasi antaa mun olla rauhassa ja yksin, mutta pelkkä tapaamisvelvoite ja tekstari oli mulle liikaa.
En aio enää koskaan seurustella. Ikää 44
Itse kiinnostuin seurustelusta vasta nelikymppisenä, kun tutustuin mieheeni. En ollut sitä ennen koskaan halunnut parisuhdetta. Edelleen vähän kipuilen asian kanssa, koska ehdin jo tottua vapauteen. Mies on kuitenkin niin ihana mussukka, että alistun parisuhteeseen hänen kanssaan. Kenenkään muun kanssa en voisi kuvitellakaan.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vau!
Kiitos vastannaille!
Eikö teistä kenestäkään koskaan tunne että on jotain ns”pielessä”, ei nyt oikeasti, mutta kuitenkin että on niin erilainen.
Myönnän kyllä että itsetuntoni ei ole paras ja tulee vertailtua muihin aika paljon.
Se saattaakin olla se ongelmani ydin.
Vierailija kirjoitti:
Vau!
Kiitos vastannaille!Eikö teistä kenestäkään koskaan tunne että on jotain ns”pielessä”, ei nyt oikeasti, mutta kuitenkin että on niin erilainen.
Myönnän kyllä että itsetuntoni ei ole paras ja tulee vertailtua muihin aika paljon.
Se saattaakin olla se ongelmani ydin.
Voin vastata vain omasta puolestani: Ei ole. Sinkkuus on nykyisin niin yleistä, ettei siinä ole mitään erilaista tai ihmeellistä. Melkein poikkeuksellisempaa on se, että elelee parisuhteessa vuosikausia saman ihmisen kanssa.
Ja kuten totesit, vertailet itseäsi ihan liikaa muihin. Sinun elämäsi. Sinä päätät, miten ja kenen kanssa sitä elät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nuorempana tunsin huonommuutta asiasta. Pelkäsin, että ihmiset luulevat, etten ole saanut kerään, tai että olen joku nirppanokka.
Vaikka oikeasti ei ollut siitä kyse. Mä vaan halusin olla yksin.
Edelleenkin arjen jakaminen toisen kanssa tuntuu työläältä, ja välillä haluaisin vaan palata siihen rauhaan ja yksinäisyyteen.
🇺🇦🇮🇱
Oispa hienoa jos pystyis parisuhteeseen niin ois varaa omakotitaloon. Yksin ei fyrkat riitä
M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oispa hienoa jos pystyis parisuhteeseen niin ois varaa omakotitaloon. Yksin ei fyrkat riitä
M35
Maalla riittää...
Sinkku M46 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oispa hienoa jos pystyis parisuhteeseen niin ois varaa omakotitaloon. Yksin ei fyrkat riitä
M35
Maalla riittää...
Kaupungissakin riittää, jos ei valitse Helsinkiä ja/tai miljoonalukaalia. Toki niihinkin riittää, jos on tarpeeksi hyvät tulot.
Ihmeellinen kysymys. Avioliitto ja muutama avoliitto takana sekä on seurusteltu. Kyllä tällä kokemuksella jo tietää, että ei se elämänlaatua paranna, päinvastoin. Helppo olla sinkku kun tietää mitä on vaihtoehtona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vau!
Kiitos vastannaille!Eikö teistä kenestäkään koskaan tunne että on jotain ns”pielessä”, ei nyt oikeasti, mutta kuitenkin että on niin erilainen.
Myönnän kyllä että itsetuntoni ei ole paras ja tulee vertailtua muihin aika paljon.
Se saattaakin olla se ongelmani ydin.Voin vastata vain omasta puolestani: Ei ole. Sinkkuus on nykyisin niin yleistä, ettei siinä ole mitään erilaista tai ihmeellistä. Melkein poikkeuksellisempaa on se, että elelee parisuhteessa vuosikausia saman ihmisen kanssa.
Ja kuten totesit, vertailet itseäsi ihan liikaa muihin. Sinun elämäsi. Sinä päätät, miten ja kenen kanssa sitä elät.
No jaa, minä taas sanoisin, että sinkkuus on yleistä, ikisinkkuus ei. Pysyviä parisuhteita on yhä harvemmalla, mutta harvempi sinkku on kokonaan ilman parisuhteita tai edes seksiä.
Kyllähän se niin on, että edelleen halutaan kuitenkin uskoa siihen maagiseen tosirakkauteen, vaikkei sitä helpolla löytäisikään. Pidetään kuitenkin oletuksena, että lähes jokainen sitä haluaa. Kaikissa tv-sarjoissa ja leffoissakin hahmoilla on jonkinlainen rakkauselämä. Se omaperäinen ikisinkkukin löytää unelmiensa kumppanin...
Itse olen sinkku vain osittain omasta tahdostani, mutta huomaan kyllä, että tyytyväistä ikisinkkuutta ei mitenkään kovin normaalina pidetä. Vaikka siis kaikilla on vapaus nykyään elää miten huvittaa ja hyvä niin :)
No ei miehen kanssa kannatakaan alkaa suhteeseen, elämänlaatu vain heikkenee naisella. Naisen kanssa voisin harkita seurustelua vaikka ihan platonisesti.
Vierailija kirjoitti:
Minä itse. Sinkkuna on hyvä olla, ei kukaan kysele eikä arvosteie tekemisiä.
Näin on. Saa aikuisena ihmisenä päättää omasta rahan ja ajankäytöstä ja asuntonikin on helppo pitää siistinä kuin asuu yksin. Joskus nuorempana oli muutama nainen, joiden takia olisi voinut harkita luopumista poikamieselämästä, mutta ne jutut eivät kehittyneet toivotulla tavalla. Voimakkaat rakastumiset olivat enemmänkin kuluttuvia kokemuksia, joihin ei ehdoin tahdoin hakeudu uudelleen.
No ehkäpä hiljaisuuden voi ottaa vastauksena, mutta kokeillaan nyt vielä,
Uppista.