Tunnetko yhtään aatelisia?

Aikoinaan aatelinen opettaja kertoi joukolle nuoria miehiä hauskan jutun, kuinka oli ollut konsertissa. Siellä oli kuulemma ollut kolme viulistinaista. Yksi blondi, yksi tummaverikkö ja yksi punapää. Oli kuulemma "jokaiselle jotakin, höy höy höö". Ai sitä myötähäpeän määrää. Edes yksikään nuori mies ei nauranut jutulle.

Toinen juttu jota sama aatelismies kertoi koski jossakin Ylellä tms. käymistä. Oli kuulemma kuulunut jo kaukaa korkokenkien kopse, ja sitten henkilökuntaan kuuluva "daami" oli päästänyt aatelismiehen ovesta. Kas kun ei kertonut juttuja kaksintaisteluista aamunkoitteessa, kun oli jämähtänyt jonnekin 1950-luvulle.

Tunnen yhden. Ei käy töissä, eikä tarvitse, ja ulkonäöstä ei uskoisi aateliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuntenut yhden. Ihan tavallisen duunariperheen lapsi. Isoisä oli kuulemma puliukkona.

Moni entisaikojen kartanonherrakin olisi ollut puliukko jos ei olisi ollut kaartia piikoja ja renkejä juoppoa passaamassa. Alkkiksiahan niistä on ollut suurin osa.

Mistä olet tämän lukenut?

Itse on päätellyt. Tai katsonut liikaa leffoja, joissa aatelisherrat kuvataan rietastelevina juoppoina jotka ahdistelevat palvelustyttöjä. Eipä sillä, onhan niitäkin ollut :D

Ainakin keskiajalla ja uuden ajan alussa rälssimiehet linnoissa kittasivat aikamoisia päiväannoksia vahvaa herrainolutta.

Keskiajalla lähes kaikki joivat olutta veden tilalla, koska se oli turvallisempaa, tietysti myös auttoi kestämään vaikeita oloja.

Se oli enemmän kaljaa kun kovin vahvaa olutta. Aateliset tosin saivat ihan viiniäkin ulkomailta suomeenkin. J

Tämä keskustelu on naurettavaa pelleilyä.

T: Ammattisukututkija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuntenut yhden. Ihan tavallisen duunariperheen lapsi. Isoisä oli kuulemma puliukkona.

Moni entisaikojen kartanonherrakin olisi ollut puliukko jos ei olisi ollut kaartia piikoja ja renkejä juoppoa passaamassa. Alkkiksiahan niistä on ollut suurin osa.

Mistä olet tämän lukenut?

Itse on päätellyt. Tai katsonut liikaa leffoja, joissa aatelisherrat kuvataan rietastelevina juoppoina jotka ahdistelevat palvelustyttöjä. Eipä sillä, onhan niitäkin ollut :D

Ainakin keskiajalla ja uuden ajan alussa rälssimiehet linnoissa kittasivat aikamoisia päiväannoksia vahvaa herrainolutta.

Keskiajalla lähes kaikki joivat olutta veden tilalla, koska se oli turvallisempaa, tietysti myös auttoi kestämään vaikeita oloja.

Se oli enemmän kaljaa kun kovin vahvaa olutta. Aateliset tosin saivat ihan viiniäkin ulkomailta suomeenkin. J

Haluatteko oikeiasti kuolla? Olen ritari enkä salli kunniaani loukattavan.

Aateliseksi saattoi tulla kun sodassa tappoi jonkun vastustajan, siitä sitten vain maita ja kartanoja ostamaan.

Entinen työkaveri. Ei ole mitään säälittävää kuin olla aatelinen Suomessa, työkaveria enemmän nolotti aatelius kuin piti sitä minkään arvoisena.

Työkaverini on. Ei pidä asiasta meteliä, vaikka sukunimestä tietysti huomaa. Ja kyllä myös näkee, että rahaa on vaikka sillä ei mitenkään pröystäillä, vaatteet laadukkaita, uusi auto jne. Asuu myös sukukartanossa, mutta on kyllä kova remontointi koko ajan menossa.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni on aatelissuvun edustaja. On suomenruotsalainen, mutta ei todellakaan ole mikään "bättre folk" 😄

Saa vuosittain kutsuja ritarihuoneen tanssiaisiin ja muihin vouhotuksiin, mutta ei kuulemma kiinnosta tippaakaan tuollaiseen "parempien ihmisten" klubiin osallistuminen ja tuohon maailmaan kuuluvan roolin ylläpitäminen..

Välillä mietin ihan mielenkiinnosta, jos mentäisiin yhdessä niin näkisi millaista nyrpistelyä se meno on 😀

Siellä ei ole yhtään nyrpistelyä, lähtekää vain! Esim äitienpäivä- ja isänpäivälounaat ovat kivoja. Niissä on balettiesitys ja taikuriesitys aina ja äitienpäivänä saa mukaan orvokit, jotka voi istuttaa parvekkeelle. Kaikissa ritarihuoneen juhlissa ruoka otetaan buffetista sivupöydältä, eli ihan rentoa, ei mitään pöytiintarjoiluja.

T. Aatelinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen hyvinkin. Mieheni ja lapseni ovat syntyperältään aatelisia. [/quote

Jos olet naimisissa miehesi kanssa, olet itsekin tullut aateliseksi. Jos et, eivöt lapsesikaan ole aatelisia.

Mistään mitään tietämätön rahvas alapeukuttaa😁

Aatelisen naiva tulee itsekin aateliseksi (vain avioliiton ajaksi, tietenkin) ja vain avioliitossa syntyneet aatelismiehen lapset ovat aatelisia. Se periytyy isälinjassa.

Vierailija kirjoitti:

Aateliseksi saattoi tulla kun sodassa tappoi jonkun vastustajan, siitä sitten vain maita ja kartanoja ostamaan.

Ei se nyt ihan näin yksinkertaista ollut kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuntenut yhden. Ihan tavallisen duunariperheen lapsi. Isoisä oli kuulemma puliukkona.

Moni entisaikojen kartanonherrakin olisi ollut puliukko jos ei olisi ollut kaartia piikoja ja renkejä juoppoa passaamassa. Alkkiksiahan niistä on ollut suurin osa.

Mistä olet tämän lukenut?

Itse on päätellyt. Tai katsonut liikaa leffoja, joissa aatelisherrat kuvataan rietastelevina juoppoina jotka ahdistelevat palvelustyttöjä. Eipä sillä, onhan niitäkin ollut :D

Ainakin keskiajalla ja uuden ajan alussa rälssimiehet linnoissa kittasivat aikamoisia päiväannoksia vahvaa herrainolutta.

Keskiajalla lähes kaikki joivat olutta veden tilalla, koska se oli turvallisempaa, tietysti myös auttoi kestämään vaikeita oloja.

Se oli enemmän kaljaa kun kovin vahvaa olutta. Aateliset tosin saivat ihan viiniäkin ulkomailta suomeenkin. J

Kyllä yläluokan juoman herrainoluen vahvuudeksi on arvioitu useita promilleja eli ihan tuhtia tavaraa, keskaria vahvempaa.

Vierailija kirjoitti:

Entinen työkaveri. Ei ole mitään säälittävää kuin olla aatelinen Suomessa, työkaveria enemmän nolotti aatelius kuin piti sitä minkään arvoisena.

Mitä ihmeen säälittävää ja noloa siinä on? Tosiasia vain, jolla ei mitään merkitystä nykyään. Kukaan ei voi sukuaan valita.

Vierailija kirjoitti:

ikker lomimin kirjoitti:

Tunsin. Nimessä oli "von". Luultavasti sai työpaikkansa osin sen ansiosta. Uralla oli nostetta. Oli paljon mukavampi kuin aatelittomat, jotka etenivät psykopaattisuudellaan. Von sai huippupaikkoja ja oli niissä vuoden pari. Ehkä aatelittomat valitsivat vonin, koska oli hienoa sanoa, että meillä onkin von johtoryhmässä. Sillä tavalla luulivat pääsevänsä voniksi vonien joukkoon.

Von vastaa lähinnä suomalaisen sukunimen -nen päätettä. Kertoo mistä ihminen on kotoisin. Von Rönttö on siis suomennettuna Rönttonen.

Ei, vaan von Rönttö olisi Suomessa "Röntöstä kotoisin" tai jos nimi olisi Matti von Rönttö, se olisi Matti Röntöstä tai Röntön Matti.

Mutta Matti ei olisi varmaan edes saanut aatelisnimekseen von- liitettä, koska Rönttö olisi jo itsessään harvinainen eikä olisi ollut tarve erottautua muista rönttöläisistä.

Von ei siis ole mikään automaatio tai arvonimi. On paljon aatelisia ilman mitään von- liitännäisiä.

Von kertoo mistä päin on, tai missä on vaikuttanut. Sama kuin yleinen "van" etuliite sukunimien edessä Alankomaissa.

Tunnen, alkoholisti Ullanlinnasta.

olen itse aatelinen jostain 1500-luvulta ja serkku samoin, mutta eri haaran kautta... sukulaispoika harrastaa sukututkimusta ja on aika etevä siinä. Itseni ei kiinnosta lain, riitti kun isä kuoli ja sukulaisia alkoi ilmaantua, sellaisia, joita ei halua tuntea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valaiskaa tyhmää. Miksi siellä on niin vähän suomenkielisiä sukunimejä? Yrjö-Koskinen taisi olla ainoa lukuisten saksan- ja ruotsinkielisten jälkeen.

Monella suomalaisella ei ole ollut sukunimeä ennen 1900-lukua. Aateloinnin yhteydessä on annettu ruotsalainen sukunimi. Sukunimi on tullut pakolliseksi vasta 1920. Siihen asti monet oli isän mukaan esim. Matinpoika tai Matintytär.

Yrjö-koskiset ja soisalon-soiniset eli annettiin niitä suomalaisiakin nimiä.

Olivat innokkaita fennomaaneja. Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen oli ruotsinkielistä vanhaa ruotsalaista pappissukua ja syntymänimeltään Georg Zacharias Forsman, Eliel Soisalon-Soininen oli myös ruotsinkielistä pappissukua ja alkujaan Johan Mårten Johnsson. 

ku tarpeeks perkaa niin jokaisella meistä on joku kuningas suvussa :D mutta kuka tahtoo sisäsiitoisuutta geeniperimäänsä?

Tunnen. Mukavia ja vaatimattomia, pääosin. Arvostavat kovasti koulutusta ja sivistystä, luontoarvoja. Jonkin verran perittyä omaisuutta.

Joo, tunnen aatelissukuun kuuluvia. Ei siitä aateliudesta ole muuta hyötyä/haittaa nykyään, kuin maine.

Kokemani mukaan tällaiset tunnetummasta suvusta tulevat ovat yleensä paremmin selvillä sukujuuristaan. Montaa ihan "tavallisesta suvusta" tulevat eivät ole kiinnostuneita alkuperästään, vaikka kaikki me ihmiset olemme ihan yhtä vanhaa  sukua ja esi-isämme ovat eläneet sitä samaa historiaa.