Tunnetko yhtään aatelisia?

Lähi-idästä pukkaa koko ajan uusia taatelissukuja Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Serkkuni on naimisissa suomenruotsalaisen kanssa, jolla ainakin on sellainen vanha aatelisnimi. Sitä en tiedä yhtään, miten nuo aatelisasiat nykyään menevät eli onko tämä ko. tyyppi aatelinen vai ei. 

Niin?😳

Kysymys kuului, että tunnetko aatelisia.

Ja sinä vastasit?

Jotakin- ilmeisesti. En kyllä saanut siitä mitään irti.

Suomessa on semmoinen sanonta: yksi puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä.😩

Tunnen. Mutta ei kuulu Suomen aatelisiin.

En itse tunne aatelisia, mutta sukujuuret vievät aatelissukuihin.

Joo. Näyttää ihan kodittomalta, mutta rahaa on ja kallis kämppä. Ajaa polkupyörällä kesät talvet. Voisi sanoa, että on aika turhaa varakas.

Isomummo oli vapaaherratar. Mutta häneen ne aateliset loppui, ei siirtynyt arvo tyttärelle. 

Ranskasta alkujaan oli tuo aatelissuku, Ruotsin kautta kulkeutunut. 

Täällä kilpaa toistellaan että äärimmäisen tavallisia nöyriä ja köyhiä ovat. Totuus on se että vaikka moni on perintönsä juonut tai köyhtynyt niin keskimäärin aatelinen perii enemmän sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia pääomia kuin tavis. Miettikää ny tarviin kesätyön, kilautankin onkel Brynulfille että olisko töitä...Sitten hr saa aika painokkaan suosituksen.

Tai jos ei halua edetä kontakteilla niin firmoja luonnostaan automaattisesti hakijan kaksikielisyys ja hyvä kontaktiverkosto ja nimi joka herättää asiakkaiden kunnioituksen - ottavatkohan Möttösen vai von Hühhelsheim-Hohhenzollerin?

Sitten monissa suvuissa on kartanoita ja taideaarteita mutta paljon muutakin omaisuutta. Joissain suvuissa on satojen hehtaareiden tilukset.

Varmasti on köyhiä mutta on kyllä myös rikkaita, aivan todella rikkaita sukuja. Ja vaikka moni on hyvin käyttäytyvä ja fiksu niin todella, todella ylpeitä ja arrogantteja on joukossa niitäkin.

Itseni, perheeni ja toisen puolen sukulaiset. Ei siitä Suomessa mitään hyötyä ole. Ihan tavallisia ihmisiä olemme, nimeä vain joutuu tavaamaan.

Rikkaimmissa suvussa on muutama aatelissuku (Aminoff, Wrede jne) ja jokunen vanhempi rahakaan kuuloinen (Fazer, Paulog jne) eikä ruotsinkielisiäkään ole puoliakaan.

Laulu 20 perheestä-perheet ovat muuttuneet kovasti . Väittäisin ettänkaikki ne 20 viettävät kuitenkin vielä edelleen aika mukavaa elämää. Moni on vienyt firman pörssiin ja hajauttanut omaisuutta.

Uusia sukuja on kyllä noussut menestyvien liiketoimien kautta.

Tässä artikkelissa noita sukuja:

https://www.iltalehti.fi/talous/a/2014081818583787

Tunnen, isäni on. Ei ole mitenkään tuonut sitä esille, tavallinen mies, mutta mitä ninkä sivulleen mahtaa.

Itseni ja sukuni.

Tuli mieleeni yksi aatelinen. Nimittäin RKP:n Anders Adlercreutz. En häntä tunne, mutta hän on jullkkis.

Lohdutan itseäni sillä, että tutkimusten mukaan älykkyys periytyy äidin puolelta. Minulla on aatelisia naisia sukupuussani, mutta minulle asti aateluus ei ole periytynyt.

Kahdet naapurit ja ovat mukavia.

Tunnen.

Yhdet pitivät hevosia. Olivat stnan ylimielisiä, ilkeitä ja oikeasti asettuivat ylempään asemaan. Se ei kyllä johtunut itse aatelisuudesta, vaan rahasta

Toisen tunsin lääkärinä. Oli narsisti, mutta menestynyt.

Kolmas oli kerrostalonaapuri. Ei ollut normaali.

Tunne yhden, joka mein Armfeltin kanssa naimisiin.

Tunnen suomalaisiin aatelissukuihin kuuluvia ja olen itsekin naimakaupan kautta, tosin ulkomaailaiseen sukuun kuuluva. 

Aviomies on yhdestä suunnasta aatelisten jälkeläinen, jostain oisko neljän sukupolven takaa.

Aika hyvin tunnen. Vaimoni.

Yhden ylimielisen. Poistelee AV-palstalla mielivaltaisesti viestejä, kun ei saa oikeita töitä.