Kysymys lasten psykologiasta. Mikähän on vialla lapsessa joka ei kykene ottamaan häviötä lainkaan?
Tuli tällainen juttu mieleen. Kun olin 7-12-vuotias, minulla oli kaveri joka oli koko tuttavuutemme ajan tuollainen. Esim. aina kun pelattiin jotain (strategia)tietokonepeliä, sitä piti pelata niin että ei ole voittajaa tai häviäjää. Pelattiin vaan "yhdessä".
Tyyppi myös pelasi aina kaikkia yksinpelejä kaikilla mahdollisilla huijauskoodeilla, että ei voi hävitä.
Jos joskus hävisi jossain pelissä, hirveä raivoaminen.
En tiedä millainen aikuinen siitä tuli, mutta tuo on pyörinyt mielessä nykyään kun puhutaan lasten kaikenlaisista kasvavista ongelmista.
Kommentit (5)
Ihan perinteinen vanhemmuuden ja kasvatuksen puute. Lapsi ei ole oppinut sietämään pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Malli pitäisi saada vanhemmilta. Myös vihankäsittelyssä vajetta. Valitettavasti tällaisia vanhempia on paljon...
Yksi sisaruksistani on juuri tuollainen. Ei häntä ole sen kummemmin "kasvatettu huonosti" kuin meitä muitakaan. Itse asiassa hän ja minä olemme luonteiltamme tosi samanlaisia, mutta minä en jostain syystä välitä ollenkaan, jos häviän pelissä. Vaikea siis sanoa mistä johtuu.
Itse olin tuollainen. Inhosin häviämistä. En mitenkään vihannut heitä, jotka voittivat minut. Mietin miten teen seruaavalla kerralla paremmin, jotta pärjään.
Minusta tuli yrittäjä. Olen työorjenteoitunut, ja haluan saavuttaa tulosta. Olen toki joutunut työssäni tajuamaan, että joskus kilpailijan ehdotus on omaani sopivampi. Mutta kilpailuhenkisyydestä on ollut ammatissani apua
Minua ei kiinnosta hevonhattua sellainen raivo, joka tulee todellisuudentajun poissaolosta. Tuli lapselta tai aikuiselta. Hajotkoon mieluummin riehuja kuin minä itse.