Lue keskustelun säännöt.
Miten jätit seurustelukumppanisi? Miksi?
20.02.2020 |
Olen ekaa kertaa parisuhteessa, jossa olen todella epävarma suhteen tulevaisuudesta. En kuitenkaan koe, että minulla olisi "riittävästi" syitä päättää suhdetta, vain koska epävarmuus. Muuten kaikki on ok. Mies ei vain tunnu ehkä ihan "omalta". Vaikea selittää tätä, mutta häneltä puuttuu sellaisia ominaisuuksia joita arvostaisin puolisossa mm. hauskuus. Mies on aina kovin vakava ja ei koskaan hymyile!
Kaipaisin kokemuksia muilta, joissa sinä olet ollut jättävä osapuoli. Mikä sinetöi päätöksen? Miten selvisit erosta yli (jättäjäkin voi surra).
Kommentit (17)
Pakkasin kamani ja lähdin. Syynä miehen pettäminen. Selvisin erosta, koska ei ollut muuta vaihtoehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko vaatimuksesi liian korkeita?
Jos noin perustavanlaatuisia puutteita on, kannattaa ehdottomasti lähteä. Turha roikkua suhteessa, jos mies ei tunnu oikealta eikä huumoriakaan ole. Huumori on hyvinkin olennainen asia parisuhteessa.
En ole koskaan jättänyt ketään. Sopeudun monenlaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Jos noin perustavanlaatuisia puutteita on, kannattaa ehdottomasti lähteä. Turha roikkua suhteessa, jos mies ei tunnu oikealta eikä huumoriakaan ole. Huumori on hyvinkin olennainen asia parisuhteessa.
Kenelle on, kenelle ei. Arki ei aina ole huumorin sävyttämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika huolestuttavaa, jos et saa miestä hymyilemään. Minulle tulee hymy huulille pelkästään mieheni ajattelemisesta.
Olen jättänyt kolme kertaa, aina kasvotusten.
1) Rakkaus loppui. Meillä ei ollut hauskaa yhdessä, ei riitoja, mutta ei oikein mitään muutakaan. Emme saaneet toisistamme parhaita puolia esiin.
2) Kaukosuhde. Mies muutti töiden perässä takaisin kotimaahansa Kanadaan ja välimatka oli liikaa.
3) Erilaiset tulevaisuudensuunnitelmat ja arvot. Meillä oli tosi hauskaa yhdessä ja persoonat sopivat yhteen mutta toinen halusi lapsia ja toinen ei. Tämä ero sattui eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ghostasin, koska ei ollut miestä sanomaan, että tyttöystäväni oli liian yksinkertainen ja lihava. Olin 16, hän 15.
Voi sanoa ihan suoraan, että olen pahoillani, mutta en halua enää jatkaa suhdettamme, koska en tunne sinua kohtaan tarpeeksi. Parempi tehdä se heti kuin tuhlata nuoruutensa väärässä parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos noin perustavanlaatuisia puutteita on, kannattaa ehdottomasti lähteä. Turha roikkua suhteessa, jos mies ei tunnu oikealta eikä huumoriakaan ole. Huumori on hyvinkin olennainen asia parisuhteessa.
Onnellinen avioliitto on myös iso kasa kompromisseja. Täydellistä puolisoa ei ole olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos noin perustavanlaatuisia puutteita on, kannattaa ehdottomasti lähteä. Turha roikkua suhteessa, jos mies ei tunnu oikealta eikä huumoriakaan ole. Huumori on hyvinkin olennainen asia parisuhteessa.
Kenelle on, kenelle ei. Arki ei aina ole huumorin sävyttämää.
Ei tietenkään ole. Mutta jos ei ole yhteistä huumoria, arki on kyllä hyvin ankeaa. Enkä nyt tarkoita sitä, että koko ajan nauretaan ja hassutellaan. Totta kai on tilanteita, jolloin pitää olla vakavanakin. Mutta jos ei lainkaan ole huumoria ja aina vain möllötetään vakavina, se ei kuulosta onnelliselta parisuhteelta tai ylipäätään onnelliselta elämältä. Huumori auttaa myös vaikeina hetkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies oli entinen alkoholisti joka ratkesi uudestaan juomaan. Katselin aikani, yritin auttaa mutta kun huomasin, että mies ei halunnut raitistua vaan kaipasi vain minua hoivaamaan kuntoon juomataukojen aikana ja huolehtimaan asioistaan, ilmoitin että suhde ei ole kummallekaan hyvä. Onneksi ei asuttu vielä yhdessä, riitti kun ei vastannut puhelimeen eikä päästänyt enää sisälle kotiini.
Sanoin että mielestäni juttumme ei toimi. Mies oli kyllä mukava, mutta joku kipinä puuttui, en vaan koskaan kokenut että mies "tajusi" minua. Ikävä tilanne, minulle tietysti jättäjänä helpompi. Välit säilyi silti, a pari vuotta myöhemmin oltiin kumpikin löydetty paremmin toisillemme sopivat kumppanit (joiden kanssa ollaan edelleen tahoillamme yhdessä), ja mies sanoikin että ero oli ihan oikea päätös vaikka silloin tuntuikin kamalalta.
Oman kokemuksen pohjalta en jäisi "ihan kiva" suhteeseen, kummankaan takia. Joskus juttu ei vaan toimi vaikkei kummassakaan ole mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos noin perustavanlaatuisia puutteita on, kannattaa ehdottomasti lähteä. Turha roikkua suhteessa, jos mies ei tunnu oikealta eikä huumoriakaan ole. Huumori on hyvinkin olennainen asia parisuhteessa.
Onnellinen avioliitto on myös iso kasa kompromisseja. Täydellistä puolisoa ei ole olemassa.
No shit Sherlock!
Mimmillä oli jotenkin erikoinen kävelytyyli. Jätin tekstarilla. M52v
Vierailija kirjoitti:
Ovatko vaatimuksesi liian korkeita?
Liian korkea vaatimus että puoliso hymyilisi joskus?
Jätin, koska mitään seurustelua ei koskaan sitten tullutkaan. Ei seksiä siis ikinä.