Lue keskustelun säännöt.
Olen tajunnut ja vihdoin hyväksynyt itsessäni sen ettei muut ihmiset kiinnosta minua. Ihmisten kanssa ajan viettäminen tuntuu pakkopullalta ja ajanhukalta.
20.02.2020 |
Jonkin verran empaattinen olen, tunnen muiden puolesta ja pystyn asettamaan itseni muiden asemaan. Ehkä jopa se minua häiritseekin, jonka takia en viihdy muiden seurassa. Yksin ei tarvitse koko ajan miettiä miltä toisista tuntuu.
Ehkä en kuitenkaan ole niin kiltti, kuin minun on aina luonnehdittu olevan. Vähän epäilen, että siitä kiltteydestä on jotenkin ollut vaikea päästää irti, kun sen aina toitotetaan olevan hyvä ja ihana asia. Ehkä pitäisi vain hyväksyä etten ole sisälläni niin kiltti kuin muut luulevat minun olevan. Eli en ole niin hyvä ja ihana ihminen. Voin kantaa illuusiota itsestäni joka ei kuitenkaan ole yhtä sen kanssa mitä olen, mutta minun ei tarvitse _olla_ sitä mitä muut luulevat minun olevan.
Mua ei kiinnosta mitä kenellekään kuuluu, mitä kukaan on tehnyt viimeaikoina, mua ei kiinnosta viettää aikaa kenenkään kanssa, en halua ketään kylään enkä halua kyläillä muiden luona. Muut ei vaan sitä ymmärrä, mutta sen verran vässykkää ja kilttiä miellyttämishaluisuutta mussa on, etten uskalla sanoa sitä kenellekään päin naamaa. Onneksi sentään itse ymmärsin, eikä tarvitse tuskissaan pyöriä muka kilttinä, mutta oikeasti ihan vain itsekkäänä ja mukavuudenhaluisena.
Kommentit (46)
Vähän sama mulla. Töissä olen kuitenkin oikein sosiaalinen. Minua kiinnostaa, kun puhutaan asiasta. Mutta yhteiset kahvihetket lasten tekemisineen eivät kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehdään testi.
Laitatko ruokaa toisille, kun he sitä pyytävät? Pesetkö kaikkien vaatteet? Siivoatko omat jälkesi? Siivoatko koko kodin riippumatta siitä, kuka on sotkun aiheuttanut? Oletko mies?
Vierailija kirjoitti:
Tehdään testi.
Laitatko ruokaa toisille, kun he sitä pyytävät? Pesetkö kaikkien vaatteet? Siivoatko omat jälkesi? Siivoatko koko kodin riippumatta siitä, kuka on sotkun aiheuttanut? Oletko mies?
Olen nainen, asun yksin, ei perhettä, ei miestä. En edes haluaisi mitään suhdetta kehenkään. Jopa ainoa ystävyyssuhteeni ei enää jaksa kiinnostaa. Siivoan tietenkin omat jälkeni omassa kodissani koska itsestäni välitän niin paljon että tahdon elää puhtaassa ja huolletussa talossa. Tahdon myös elää pitkään.
Minulla on myös vähän samaa. Kuitenkin haluaisin parisuhteen jossain vaiheessa, vai haluanko? Jotenkin ajatukseni tuon asian suhteen ovat hyvin ristiriitaisia. Olisi kiva saada tämä ristiriita ratkaistua jotenkin...
Vierailija kirjoitti:
Tehdään testi.
Laitatko ruokaa toisille, kun he sitä pyytävät? Pesetkö kaikkien vaatteet? Siivoatko omat jälkesi? Siivoatko koko kodin riippumatta siitä, kuka on sotkun aiheuttanut? Oletko mies?
2 vastaa:
Laitan ruokaa.
Pesen kaikkien vaatteet.
Siivoan jälkeni suht koht.
Siivoan, jos sellainen tilanne tulee vastaan.
Olen nainen.
Mikä on testin tulos?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein tämä vaan maalataan masennuksen oireeksi. Voihan se toki sitäkin olla, voisin kyllä menneen takia ollakin lääkärin mielestä masentunut, mutta monet oireista ei tunnu niinkään elämää haittaavilta, ja uskon että ne on vain luonteestani ja asenteestani kiinni.
Nykypäivänä yltiösosiaalisuus on älyttömän arvostettua ja kaikki tuntuvat järkyttyvän yksinolosta, vaikka se on ihan ok joillekin.
En ole sairas, enkä korjauksen tarpeessa.
Vierailija kirjoitti:
Usein tämä vaan maalataan masennuksen oireeksi. Voihan se toki sitäkin olla, voisin kyllä menneen takia ollakin lääkärin mielestä masentunut, mutta monet oireista ei tunnu niinkään elämää haittaavilta, ja uskon että ne on vain luonteestani ja asenteestani kiinni.
Nykypäivänä yltiösosiaalisuus on älyttömän arvostettua ja kaikki tuntuvat järkyttyvän yksinolosta, vaikka se on ihan ok joillekin.
En ole sairas, enkä korjauksen tarpeessa.
t ap jos ei ollut selvää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein tämä vaan maalataan masennuksen oireeksi. Voihan se toki sitäkin olla, voisin kyllä menneen takia ollakin lääkärin mielestä masentunut, mutta monet oireista ei tunnu niinkään elämää haittaavilta, ja uskon että ne on vain luonteestani ja asenteestani kiinni.
Nykypäivänä yltiösosiaalisuus on älyttömän arvostettua ja kaikki tuntuvat järkyttyvän yksinolosta, vaikka se on ihan ok joillekin.
En ole sairas, enkä korjauksen tarpeessa.
Viimeinen lause oli kivasti laitettu. Täysin samaa mieltä. Silti tuputetaan väsyttäviä ja turhalta tuntuvia ihmiskontakteja, jotka imee voimat koska se on normaalia. Eipä ihme että puoli miljoonaa ihmistä syö masennuslääkkeitä, kun tämä normaalin käsite on niin sairas kaikin tavoin ja ihmistä ymmärtämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Testin tulos voisi olla, että sen seurauksena, että jos on tehnyt liikaa muille, niin ihminen masentuu. Ryhdy itsekkäämmäksi, äläkä tee valmiiksi muille, olit sitten mies tai nainen.
Vierailija kirjoitti:
Usein tämä vaan maalataan masennuksen oireeksi. Voihan se toki sitäkin olla, voisin kyllä menneen takia ollakin lääkärin mielestä masentunut, mutta monet oireista ei tunnu niinkään elämää haittaavilta, ja uskon että ne on vain luonteestani ja asenteestani kiinni.
Nykypäivänä yltiösosiaalisuus on älyttömän arvostettua ja kaikki tuntuvat järkyttyvän yksinolosta, vaikka se on ihan ok joillekin.
En ole sairas, enkä korjauksen tarpeessa.
Kyllä kuulostat masentuneelta, tuollainen epäsosiaalisuus ei ole normaalia. Parempi vaan että joku järjestää sut hoitoon. Ammattilaiset sitten arvioi löytyykö vikaa. Kuulostat sairaudentunnottomalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein tämä vaan maalataan masennuksen oireeksi. Voihan se toki sitäkin olla, voisin kyllä menneen takia ollakin lääkärin mielestä masentunut, mutta monet oireista ei tunnu niinkään elämää haittaavilta, ja uskon että ne on vain luonteestani ja asenteestani kiinni.
Nykypäivänä yltiösosiaalisuus on älyttömän arvostettua ja kaikki tuntuvat järkyttyvän yksinolosta, vaikka se on ihan ok joillekin.
En ole sairas, enkä korjauksen tarpeessa.
Viimeinen lause oli kivasti laitettu. Täysin samaa mieltä. Silti tuputetaan väsyttäviä ja turhalta tuntuvia ihmiskontakteja, jotka imee voimat koska se on normaalia. Eipä ihme että puoli miljoonaa ihmistä syö masennuslääkkeitä, kun tämä normaalin käsite on niin sairas kaikin tavoin ja ihmistä ymmärtämätön.
Niinpä. Tämä Amerikan sosiaalinen kulttuuri on tietenkin rantautunut myös Suomeen, koska sieltä halutaan kaikki normisuomalaisille epäsopivatkin hullutukset. Myös ihmisen persoonallisuuden pitää muuttua. Jos vahingossakaan sattu menemään lääkäriin ja kertoo olevansa usein yksin, pakotetaan lähetteellä psykiatrille.
Kuten sanoit, ei ihmekään että Suomessa syödään niin paljon masennuslääkkeitä. Kulttuuri ja psykologia (jonka en väitä olevan täysin väärässä, tietenkään) pakottavat sukupolvien ja sukupolvien hiljaa yksin olleet suomalaiset yltiösosiaalisuuteen. Toki tämä sopii joillekin, mutta niille joille ei, diagnosoidaan jos jonkinmoista vetäytyvää persoonallisuushäiriötä ja masennusta. Sitten työnnetään aivot sekoittavat lääkkeet nassuun ja ahdistutaan lisää, sillä persoonallisuus ei pohjimmiltaan muutu lääkkeillä sosiaalisemmaksi.
Lääkkeet ja rankka psykiatrinen hoito voivat olla sairaalle hyväksi, mutta ei normaalille valtavirran persoonallisuusihanteesta poikkeavalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein tämä vaan maalataan masennuksen oireeksi. Voihan se toki sitäkin olla, voisin kyllä menneen takia ollakin lääkärin mielestä masentunut, mutta monet oireista ei tunnu niinkään elämää haittaavilta, ja uskon että ne on vain luonteestani ja asenteestani kiinni.
Nykypäivänä yltiösosiaalisuus on älyttömän arvostettua ja kaikki tuntuvat järkyttyvän yksinolosta, vaikka se on ihan ok joillekin.
En ole sairas, enkä korjauksen tarpeessa.
Kyllä kuulostat masentuneelta, tuollainen epäsosiaalisuus ei ole normaalia. Parempi vaan että joku järjestää sut hoitoon. Ammattilaiset sitten arvioi löytyykö vikaa. Kuulostat sairaudentunnottomalta.
Epäsosiaalisuus? En vain sen kummemmin pidä ihmisseurasta. Kyllä mä siitä välillä pystyn nauttimaan ja pystyn sosiaaliseen kanssakäymiseen suhteellisen normaalisti, hieman kömpelösti tosin välillä. En mä linnoittaudu työttömäksi omaan kotiini, vaan käyn töissä, olen opiskellut ja käyn kaupassa, pihalla, kirjastoissa. Viihdyn vain paremmin yksin, näissäkin.
Mikä mussa on muka vialla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi halusit kertoa nämä ajatuksesi muille ihmisille?
Minä olin kerran seninaarissa, jossa eräs tunnettu selfhelpin kirjoittaja (niin tunnettu, et olen unohtanut nimen) piti inspiroivaa puhetta julistaen, että elämän sisältö tulee toisista ihmisistä.
Vaikka olen perheellinen, minulla on ystäviä ja kavereita, töissä olen suorastaan ekstrovertti, esiinnyn työkseni, olen hyvä small talkissa - niin ajattelin seminaarissa, että haista.... minä en kyllä saa toisista ihmisistä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi halusit kertoa nämä ajatuksesi muille ihmisille?
Pidän silti huomiosta. Ei tunnu netissä niin feikatulta ja päällekäyvältä kuin jos saisin sitä tuntemiltani henkilöiltä. Tahdon myös kuulla olenko ainoa joka ajattelee näin. Enpä taida olla.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiinnostanut edes tämä aloitus sen vertaa että olisin jaksanut lukea.
ahhahaha kuiteskin jaksoit nähdä vaivaa ja näpyttelit vastauksen!
Vierailija kirjoitti:
Tehdään testi.
Laitatko ruokaa toisille, kun he sitä pyytävät? Pesetkö kaikkien vaatteet? Siivoatko omat jälkesi? Siivoatko koko kodin riippumatta siitä, kuka on sotkun aiheuttanut? Oletko mies?
En laita,kaikki tekee kuka viitsii. Kone pesee. Joku laittaa roikkumaan. No en tod. Meillä käy siivooja. En.
Hei! Minä olen täsmälleen samaa mieltä sinun kanssasi! Lähdetäänkö kahville juttelemaan asiasta?
Minua ei kiinnostanut edes tämä aloitus sen vertaa että olisin jaksanut lukea.