Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä on että joudun aina elämänsä kyllästyneiden tätien silmätikuksi?
19.02.2020 |
Lenkillä ne tujottaa mun kengät, työpaikalla oli niin paljon sanomista mun kynsilakoista.
Se on aina tietty persoona. Eli sellainen 50-60v tätien silmätikuiksi, aiheutan heissä jotain ihmetystä.
Olen erittäin tavallinen 28v vuotias pulliainen.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko laiha?
Tämä. Ei auta ikä eikä kokemuskaan, jos satut olemaan ns. "kuosissa" ja hoikka. Sitähän vasta kyräillään ja ihmetellään ja päivitellään.
Kyllä me lihavat nuoret naisetkin joudutaan kestämään vanhojen tätien vittuilua.
Totta. Jopa niistä vanhojen tätien ja setien katseista paistaa se ”hyi kamala! miten noin nuori voi olla noin lihava?”. No, näiden kiusaksi pukeudun läskejäni korostaviin vaatteisiin. Ei enää kiinnosta ollenkaan peitellä kehoani junttien takia.
N20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä ole nähnyt tommosia tätejä koskaan. Nykyään olen itsekin jo lähes kuusikymppinen täti. Työskentelen vaativassa työssä johtoasemassa, ja päätellen siitä kuinka moni nuori nainen haluaa tulla henkilökohtaiseen mentorointiini työyhteisössä, minua ei ehkä pidetä kovin pelottavana tätinä itseäni nuorempien naisten keskuudessa. Lenkillä en katsele kenenkään kenkiä.
Kiinnostaisi tietää missä päin Suomea ja millaisilla työpaikoilla näitä vihaisia tätejä on?
Vierailija kirjoitti:
Sama. Koko kaksikymppiset ja kolmikymppisten alku yritettiin kampittaa joka paikassa. Haukuttiin päin naamaa sekä seläntakana. Työpaikalta savustettiin ja kiusattiin ulos. Ja ne katseet, jotka on myrkkyä täynnä. Yhä jatkuu vaan vielä vanhempanakin kun on hoikka ja varsinkin, jos laittaa kivat vaatteet päälle. Kateutta se on. Mua ei säälitä nämä yhtään, koska itsellänikään ei ole ollut helppo elämä vaan paljon vastoinkäymisiä, menetyksiä ja sairautta ja silti en kosta omia haavojani muille tai yritä tuhota toisten elämää ja myrkyttää elämäniloa. Mulla ei ole näitä tätejä kohtaan enää minkäänlaista empatiaa. Pahuus on valinta.
Mikä siinä on, että teitä, jotka koette kiusaa.mista, löytyy joka nurkalta kitisemästä. Eikö työpaikoilla voi antaa kenellekään kritiikkiä tai heittää huulta kahvipöydässä, kun joku hanna-jooseppi loukkaantuu ja kokee tulleensa kiusa.tuksi? Mikä ihme siinä on, että pitää jäädä jumiin ja vatvoa muiden -ehkä ajattelemattomia - kommentteja tai letkautuksia. Ei niitä kukaan muista paitsi yliherkät, jotka näkevät kius.aamista joka puolella. Ps. pahuus ei ole valinta, itse synnyin pahana en tabula rasana.
Ap on uniikki lumihiutale, erityisherkkä ja erityispaska.
Nykyajan pari- kolmekymppiset kun tulevat töihin, odottavat että muut tekee työt, joku neuvoo koko ajan vieressä, eivät kuuntele kunnolla ohjeita, eivät osaa katsoa ympärilleen mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, eivät ymmärrä mitään siitä työstä mitä työyhteisön on tarkoitus yhdessä saada aikaiseksi.
Olen ottanut vastaan ja perehdyttänyt monia nuoria työntekijöitä kymmenien vuosien aikana. Mutta tämä nykyinen työhön astuva sukupolvi on kyllä ehdottoman laadutonta. Mikä siihen mahtaa olla syynä? Onko nämä jo niitä jotka eivät saaneet koulussa numeroita, pelkkää pään taputtelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki itsetunto, ap. Ei sitä sulle muut puolestasi tee.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla työpaikoilla enemmän henkilökohtaisempia hyvinvointiohjelmia näille tädeille. Ei mitään ’Yhdessä olet enemmän ja ihanaa, näin toimit tiiminä’ -gettogetheria - ei ihmiset osaa toimia yhdessä, jos ei tule toimeen edes itsensä kanssa.
Erittäin hyvin sanottunu tuo viimeinen lause. Tätä ohjenuoraa pitäisi hyödyntää laajemminkin. On myytti, että ryhmäyttäminen tai yhteisöllisyyden vahvistaminen sinänsä jotenkin parantaisi tiimihenkeä ja saisi porukan hitsautumaan yhteen. Meilläkin oli opiskeluaikoina peräti yksi kokonainen kurssi pelkkää ryhmäytymistä ja ryhmätyötaitoja mutta kun lähes kaikki olivat enempi vähempi epävarmoja ja huonolla erilaisuuden sietokyvyllä varustettuja, niin ylenpalttinen ryhmäyttäminen vain pahensi tilannetta.
Aiheesta sen verran, että kyllä, olen joutunut näiden tällaisten naisten silmätikuksi ja uskon sen mitä todennäköisimmin johtuvan siitä, että ovat katkeria ja ns. piloille rääkättyjä nuoruudessaan. Ovat joutuneet sietämään vaikka mitä ja uhraamaan oman hyvinvointinsa muiden, yleensä miesten ja poikien, eteen. Se ei silti anna oikeutusta moukkamaiselle käytökselle ja suoranaisen henkisen väkivallan harjoittamiselle. Monesti vanhemmat perheelliset naiset ovat olleet paljon ilkeämpiä kuin sinkut tai lapsettomassa parisuhteessa eläjät. Tämäkin vahvistaa oletustani siitä, että purkavat katkeruuttaan ja väsymystään nuorempiin naisiin, joilla on heitä enemmän mahdollisuuksia elää omannäköistään elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan pari- kolmekymppiset kun tulevat töihin, odottavat että muut tekee työt, joku neuvoo koko ajan vieressä, eivät kuuntele kunnolla ohjeita, eivät osaa katsoa ympärilleen mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, eivät ymmärrä mitään siitä työstä mitä työyhteisön on tarkoitus yhdessä saada aikaiseksi.
Olen ottanut vastaan ja perehdyttänyt monia nuoria työntekijöitä kymmenien vuosien aikana. Mutta tämä nykyinen työhön astuva sukupolvi on kyllä ehdottoman laadutonta. Mikä siihen mahtaa olla syynä? Onko nämä jo niitä jotka eivät saaneet koulussa numeroita, pelkkää pään taputtelua?
Somesukupolvella ei riitä keskittymiskyky.
Ei mua kyllä kiinnosta yhtään mikään muu kuin se, että hoidat hommasi riittävän hyvin. Minä hoidan omani riittävän hyvin. Elämä on muualla. T: Vanhempi täti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on sattunut geenilotossa kaunis ulkonäkö äidiltäni ja olen saanut osakseni ensinnä koulukiusaamista ja sitten ekoissa työpaikoissa juuri samanlaista kohtelua. Yhdistän kauneuden kohteluun, koska eihän täällä sais olla kaunis / menestyvä / tms. Kateus tuntuu olevan monilla ns ”veressä”.
Vaikka miten hyvin työnsä pyrki tekemään, aina löytyi nälvinnän aihetta juurikin elämäänsä kyllästyneiltä ~50 v naisilta.
Onneksi nyt olen työpaikassa, jossa työskentelee vain pomoni mun lisäksi. Eli anoppini, aivan ihana ihminen!
Mistä johtuu tää nuorempien naisten viha vanhempia kohtaan? Onko nuorten naisten ongelma ensisijaisesti se, että he kuvittelevat kanssaihmisten olevan heistä kiinnostuneita ja, että he olisivat maailman napoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuu tää nuorempien naisten viha vanhempia kohtaan? Onko nuorten naisten ongelma ensisijaisesti se, että he kuvittelevat kanssaihmisten olevan heistä kiinnostuneita ja, että he olisivat maailman napoja?
Kokemus puhuu puolestaan. Ongelma on vanhempien ihmisten suhtautuminen nuoriin. Ehkä siellä nousee pintaan se, että vanhat haikailee omaa nuoruuttaan ja ovat kateellisia nuoren ihmisen elämästä.
Tuli mieleen, että olisiko tässä joidenkin kohdalla samasta ilmiöstä kyse kuin siinä, että kehitysmaissa tyttöjen ympärileikkauksia eniten puolustavat ovat vanhempia naisia? Eli ollaan kärsitty jotain traumaattista, eikä kestetä sitä, että toiset vapautuvat siitä kohtalosta?
Tosin vain osan mieli toimii noin. Itse olen "rikottu" viisikymppinen, mutta minusta on hyvä nähdä, että nykyään on toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on rikottu omassa nuoruudessaan. On pitänyt uhrata oma elämänsä milloin kenenkin eteen, sietää pomojen puristelut jne (raiska us avioliitossa oli ok vielä 90-luvulla) ja heidän kipujaan ja kärsimyksiään on vähätelty ja käsketty vaan kestää. Niistä on rääkätty empatia pois. Olisi ihan hyvä ymmärtää käytöksen tausta, mutta ei sitä tarvitse jäädä sietämään. Ja suuri osa on sinut itsensä kanssa!
Niinpä, ehkä vaikeaa ihmisten muistaa, miten vaikeaa niiden elämä on ollut, miten alistettuja naiset oli.
Ne myös pelkää poikia ja miehiä edelleen, ne kokee turvalliseksi kohdistaa kiusaamiseen tyttöihin.
Itse en ole myöskään koskaan sietänyt niiden kiusaamista, laitan vastaan, mutta ymmärrän kyllä miksi ne on tuollaisia.
Terveisiä femmareiden sylttytehtaalta, moiset haahkat eivät pelkää poikia ja miehiä.
Heidän hyökkäyksensä lempikohteena on yleensä sellainen pikkuisen viehättävämpi ja ystävällisempi nuorempi nainen.
Heiman raippaa tai kellaria saattaisi auttaa, en oikein usko pehmeämpien menetelmien toimivan.
Vierailija kirjoitti:
En mä ole nähnyt tommosia tätejä koskaan. Nykyään olen itsekin jo lähes kuusikymppinen täti. Työskentelen vaativassa työssä johtoasemassa, ja päätellen siitä kuinka moni nuori nainen haluaa tulla henkilökohtaiseen mentorointiini työyhteisössä, minua ei ehkä pidetä kovin pelottavana tätinä itseäni nuorempien naisten keskuudessa. Lenkillä en katsele kenenkään kenkiä.
Kiinnostaisi tietää missä päin Suomea ja millaisilla työpaikoilla näitä vihaisia tätejä on?
Siksi oletkin johtaja. Vai kumpi on muna ja kumpi kana? Osaat käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuu tää nuorempien naisten viha vanhempia kohtaan? Onko nuorten naisten ongelma ensisijaisesti se, että he kuvittelevat kanssaihmisten olevan heistä kiinnostuneita ja, että he olisivat maailman napoja?
Kokemus puhuu puolestaan. Ongelma on vanhempien ihmisten suhtautuminen nuoriin. Ehkä siellä nousee pintaan se, että vanhat haikailee omaa nuoruuttaan ja ovat kateellisia nuoren ihmisen elämästä.
Olen yli 50+ ja en kyllä haikaile nuoruutta. Aika monesta asiasta ajattelee, että onneksi ei tarvitse enää. Toisaalta elämästäni ei puutu mitään. Olen hyvässä kunnossa ja.voin tehdä mitä haluan.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen, että olisiko tässä joidenkin kohdalla samasta ilmiöstä kyse kuin siinä, että kehitysmaissa tyttöjen ympärileikkauksia eniten puolustavat ovat vanhempia naisia? Eli ollaan kärsitty jotain traumaattista, eikä kestetä sitä, että toiset vapautuvat siitä kohtalosta?
Tosin vain osan mieli toimii noin. Itse olen "rikottu" viisikymppinen, mutta minusta on hyvä nähdä, että nykyään on toisin.
Voi muuten hyvinkin olla näin. Sama ilmiö näkyy mm. ruumiillisen kurituksen ollessa kyseessä: osa lapsena selkäänsä saaneista on sitä mieltä, että ei lapsi siitä rikki mene ja ihan tolkun ihmisiä heistäkin tuli (vaikka käytös kielisi muuta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuu tää nuorempien naisten viha vanhempia kohtaan? Onko nuorten naisten ongelma ensisijaisesti se, että he kuvittelevat kanssaihmisten olevan heistä kiinnostuneita ja, että he olisivat maailman napoja?
Kokemus puhuu puolestaan. Ongelma on vanhempien ihmisten suhtautuminen nuoriin. Ehkä siellä nousee pintaan se, että vanhat haikailee omaa nuoruuttaan ja ovat kateellisia nuoren ihmisen elämästä.
Tällä palstalla AINA nuoret valittaa vanhemmista, miniät anopeista jne. Ensimmäistäkään vanhojen valitusketjua en ole lukenut. Todistetusti täällää on sekä nuoria että vanhoja.
Ehkä nuorten oikeasti kannattais kuunnella niitä vanhempia, eikä vain olla asenteella, että minä tiedän kaiken ja maailma on muuttunut. Perusasiat ei muutu mihinkään.
Itse en nuoria neuvo juuri tämän asenteensa takia. Lohduttaa voin, kun joku meneekin pieleen.
Miettikääpäs, kuinka paljon rahaa yhteiskunta olisi säästänyt, jos nuokin "tädit" olisi potkittu pois ajoissa!
Yksikään "tädeistä" ei osaa tehdä tuottavaa työtä, he vain kokoustavat, kahvittelevat, ja estävät muitakin tekemästä töitään -- ja kiusaavat nuorempiaan työkyvyttömyyteen saakka.
En tietenkään tarkoita että naiset kuuluisivat nyrkin ja hellan väliin, vaan että nuo tuottamattomat tädit potkittaisiin helvettiin ajoissa. Itsekin olin töissä valtion laitoksessa, jossa johto sai useampaan otteeseen tasa-arvovaltuutetulta moitteet huonosta johtamistavasta, mutta eivät ne mihinkään johtaneet; päin vastoin, akkajohto otti muutaman lisäakan pakasta "sihteereikseen" vähentääkseen työtaakkaansa -- joka tietysti johti vain kiusaamisen lisääntymiseen, kun nämä lisäakat olivat ihan samasta puusta veistettyjä.
Nuoret naiset ja miehet olivat näille pystyyn kuolleille kääkille pelkkä vihollinen, ja työpaikka heitä ja heidän itseilmaisuaan varten.
Kyllä me lihavat nuoret naisetkin joudutaan kestämään vanhojen tätien vittuilua.