^*^*^HELMET, VIIKKO 31^*^*^
Heinäkuun viimeistä viikkoa viedään...
Tässä viime viikon keskustelut: [http://www.perhe.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WA...|http://www.perhe.fi/…]
Kommentit (60)
Varovaisesti ilmoittaudun joukkoon mukaan, toiveissa vaan, että saan pysyä mukana loppuun asti!
Raskaustestin tein reilu kaksi viikkoa sitten, näytti liki puolentoistavuoden yritys saada lapsikatraalle jatkoa tuottavan vihdoinkin tulosta. Eka neuvolakäynti olikin jo pari päivää testin jälkeen, koska kierto todella todella epäsäännöllinen ja näinollen ei juurikaan ollut tietoa missä mennään ja kuinka pitkällä. Neuvolassa arvioitiin, että ihan alussa ollaan vielä. Mitään raskausoireita ei ollut, aina tiennyt, kun on tärppi käynyt, kuitenkin jo 7 raskaus, 3 tervettä lasta entuudestaan ja siihen keskenmenot päälle. Nyt ei mitään tietoakaan ollut koko raskaudesta. Eilen sitten meni maailma sekaisin ja täysillä. Kävin alkuraskauden ultrassa ja yllätys olikin suuri, kohdussa köllöttelikin jo aivan ihmisen näköinen vaaveli heilutellen käsiä ja jalkojaan, raskauden kestoksi saatiin 12+2 eli laskettu aika olisi 10.2. Tämä ei mitään, niskaturvotusta mitattaessa meni kätilökin hiljaiseksi, sai aivan järkyn tuloksen eli 4.2 mm josta sitten passittikin minut suoraan lääkärille ja lääkäri sai suht samat mitat 4-4.3 mm. Tuloksena lähete naistenklinikalle jatkotutkimuksiin... Matto lähti totaalisesti jalkojen alta. Lääkäri ei toivoa terveestä lapsesta antanut, vaan tokaisi jotain vikaa lapsessa olevan. Nyt rukoilen lapsen olevan kaikesta huolimatta terve, testitulosten ollessa huonoja, me ollaan päädytty ja valmistauduttu jo siihen, että helmivauvaa ei meidän perheeseen synny :( !
Toivottavasti en millään tapaan järkytä muita odottajia enkä lietso pelkoa tuohon nt-ultraan menon vuoksi, toivon kaikille ihanaa odotusta, näitä kuitenkin sattuu aika harvoin, enkä ole missään nimessä heittänyt omalta osaakaan kirvestä kaivoon, toivo elää kuitenkin!
Mayya ja Nyytti 12+3
täällä np-ultra onnellisesti takana, tulos 1,6 mm eli kätilön mukaan kaikki näyttää oklta, odotetaan vielä lopulliset tulokset. Mukavasti pikkukaveri jo heilutteli ja näytti niin vauvalta! Laskettuaika muuttui 10.2. eli nyt viikkoja 12+2.
Mayyalle tsemppiä että kaikki kääntyisi hyväksi! Toivottavasti jatkotutkimuksista saatte vahvistuksia että kaikki jatkuisi normaalina! Jaksamisia rutkasti, muuta en osaa ajatella...
-vauvaksi- rv 12+2
Soitin tänään neuvolaan ja kyselin sieltä. se täti sanoi mulle et kyllä niitä saa nostella kunhan muistaa oikean nostotekniikan. vasta rv 28 jälkeen ei mielellään saa nostella enää niin painavia.. vähän kyllä epäilyttää tuo. välillä työpäivän jälkeen kun tulen kotiin niin toi selkä on niin kipee et ei oikeen pysty astumaan kunnolla kun tuota alaselkää vihlasee ihan kiitettävästi. :(
niin ja sitten noista sydänäänistä. mulla ne kuului jo viikolla 8+4.. vaikka lääkäri sanoi että tuskin niitä kuuluu, mutta tovin etsimisen jälkeen sieltä ne äänet kuului. Oli se aika jännää :)
Toki jos on oikea nostotekniikka, voi nostella vähän painavampiakin, mutta nostotekniikan täytyy todellakin olla hyvä ja ei varmasti paljoa vyötäröä ylemmäs kannata nostella... Äitini kanssa juteltiin asiasta, ni sanoi vaan että turhaan aiheuttaa itsellee kohdunlaskeumaa joka ei parane synnyttämiseen.. Ja jos oikeesti iteltä tuntuu huonolta, ni ei missään tapauksessa kannata nostella.. Mutta toki omien voimien ja tuntemusten mukaan.. Jos pahalta tuntuu niin... Mäki tänään töissä sanoin vaan ohimennen että vähän vihloo alamahaa kävellessä, ni ohjaaja sano, että mee heti vaan lepäämään.. että vähän on vauhkonakin... vähän turhaan. Mutta toisaalta se ei mua haittaa.. Parempi vaan, ettei turhan raskaita hommia paa tekemään..
Joo mutta se siitä taas tällä kertaa.. täytyy alkaa syömään.
Leeti rv 10+1
Väsyttää, väsyttää... Olen koko viikon mennyt liian myöhään nukkumaan ja nyt se viimeistään kostautuu. Tänään oikeasti yritän olla sängyssä jo yhdeksältä.
Mayya, kovasti voimia sinulle! Olisiko ollut Tammimasujen pinossa, missä jollakulla olla vastaavasti iso turvotus ja tarkempien testien mukaan kaikki oli hyvin, muistaakseni nimimerkillä kimmi, jos haluat etsiä kokemuksia vanhoista pinoista! Älä vielä menetä toivoasi, pidän sinulle kovasti peukkuja, että kaikki menee hyvin!
McFlurry kyseli vauvelista kertomisesta... Meillä tietää kaksi mun kaveria, ei kukaan muu. Heille kerroin alusta asti. Lapsille oltiin ajateltu kertoa nt-ultran jälkeen, mutta kun tuli tämä parvo kuvioihin, niin päätettiin, että mahdollisimman myöhään. Riskin pitäisi omien laskelkemieni mukaan olla ohi puolivälin tienoilla, mutta tuskin ihan niin pitkään pystyn mahaa piilottelemaan. Minulla on nyt kolmen viikon kuluttua parvoon liittyvä ultra, että riippuen vähän tuloksesta, ehkä sitten sen jälkeen. Ja lapset toimiikin sitten varmaan tiedonlevittäjinä.
Lastwishille piti sanoa, että meillä ei ole nyt tietsikassa kaiuttimia, joten en päässyt jumputusta kuuntelemaan! Mutta uskon, että on koskettava kokemus. Kunhan se doppler sieltä tulisi...
Sittis: Minulla nt-ultrasta reilu kolme viikkoa neuvolaan ja tuntuu loputtoman pitkältä, vaikka yksi viikko jo kulunut. Jo täsä viikon aikana olen ehtinyt miettiä moneen kertaan, että onko siellä joku elossa.
Keyes: Sinulla taisi olla parempi tuuri ostoksilla! Minulle mahtuu vielä housut jalkaan, joten niitä en vielä edes etsinyt, mutta ajattelinkin, että hankin yhdet siistit tummat housut jotka menevät töissä ja sitten jos joillakin hameilla pärjäisi. Kohti talvea voi tietysti hameissa tulla kylmä...
Tsemppiä kaikille ultranodottajille ja onnea jo hyvät uutisensa saaneille!
Hilpsu rv 12+6
Ihmettelen tuon lääkärin tylyä tuomiota, sillä itse tiedän useita jotka ovat selvinneet pelkällä säikähdyksellä vieläkin hurjemmista niskaturvotuslukemista.
Aihe on minulle todella läheinen, sillä itse jäin kiinni niskaturvotuksesta vuonna 2003. Meidän pienellä turvotusta oli "vain" 3mm, mutta silti kaikki pielessä. Raskaus keskeytettiin viikolla 20. Jo silloin lääkäri sanoikin minulle, että jotkut valitettavasti kärähtää näinkin pienillä luvuilla ja joillain 6millin turvotuksella kaikki on hyvin.
Tsemppiä siis jatkotutkimuksiin ja yritä pitää mieli positiivisena, tulosten odottelu on mitä piinaavinta. Toisaalta on myös hyvä, että olet tehnyt itsellesi jo selväksi, mitä tehdä jos kaikki ei olekkaan hyvin. Ja se pitää muistaa, että päätitpä mitä tahansa se on sinun päätöksesi ja varmasti aivan oikea!
Itse olen menossa maanantaina istukkatutkimukseen, ainoastaan tuon historian takia. sikiöllä ei nyt ole havaittu mitään poikkevaa, lähinnä oman mielenrauhani takia osallistun. Vaikkakin toisaalta alkaa pelottaa et mitä jos jotain poikkeavaa löytyykin ja joudun taas tekemään itse päätöksen pienokaisen tulevaisuudesta. Niin rankkaa se oli silloin viisi vuotta sitten, etten uudelleen haluaisi sitä päätöstä tehdä.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja pidän peukkuja, että pienellä olisi kaikki kunnossa!
Miina
ei tainnut mullakaan paljoa parempi tuuri olla ostosten suhteen:( Muutaman tunikamallisen lyhythihaisen paidan löysin lindexilta ja sitten H&M:ltä ostin ihan äippäosastolta yhden paidan, mikä ei ihan äitiysvaatteelta kuitenkaan mielestäni näyttänyt. Sieltä ostin myös yhden housut, kun omista ei enää jalkaan mahdu ahdistamatta kuin yhdet.
On tää vaikeata kun pitää yrittää piiloutua pallomahansa kanssa, työkaverit varmaan ihmettelee mun tyylin äkillistä muutosta, yleensä kun pukeudun aika vartalonmyötäisiin vaatteisiin:)
Lahdessa on muuten mielestäni äärettömän kehnosti ihan äitiysvaatteita myyviä liikkeitä. H&M:ssä on jotakin ja sitten Embiassa (ei kyllä mun tyylisiä). Lindexiltäkään en enää löytänyt äitiysvaatemallistoa, liekö lopettaneet osaston kokonaan?!? Eli lähinnä H&M:ään on tyytyminen.
Miina ja rv 12+6 (ihanaa huomenna vaihtuu taas viikko...)
Kiitos kaikille tuesta näin vaikeina päivinä!
On yläkoppa ollut hieman myllerryksen kourissa pari päivää, unet on ollu mitä on ollu, toissa yönä heräsin jopa omaan karmeen karjuntaan, vähän meinaa koville ottaa, olotila kuitenkin helpottamaan päin, eikä ole enää niin apaattinen kuin lääkärin tylyn tuomion jälkeen. Netistä on löytynyt todella paljon tietoa tästä niskaturvotus asiasta ja tukea on tullut todella paljon vastaavan kokeneilta, sieltä saan voimaa, todennut, ettei tuo nt-lukema kaikkea ratkaise!
Jotain positiivista tähän päivään :) , tuli naistenklinikalta aika ensi keskiviikoksi, eli 6 päivä, ehdin vielä juuri ja juuri siihen istukkabiobsiaan, eikä tarvitse sitten odotella lapsivesinäytteeseen asti, tuo ajan tuleminen oli todella helpottava tieto, tietää, että asiat rullaavat eteenpäin! Mitä nopiammin pääsee tutkittavaksi, sitä parempi, ajatellen sitä, jos asiat ovatkin mitä pahimmin ja keskeytys edessä, ei joutuisi kärsimään sitten enempää kuin on tarvis!
Meidän perheestä enemmän, eli meidän perheeseen kuuluu minä, olen 33-v kohta parin kuukauden päästä, isukki täytti juuri 30-vuotta, lapset ovat iältään 9 vuotta, keskinmäinen lähtee juuri ekalle luokalle, täyttää 7-vuotta sitten tämä meidän nuorimmainen täyttää parin viikon päästä 2- vuotta, 2 vanhinta lasta ovat poikia minun edellisestä liitosta ja nuorimmainen on neiti ja yhteinen nykyisen mieheni kanssa, eli uusioperhe viritelmä meillä! Onhan meillä tietty tuollainen puolivuotias rakkikin! Eli tällainen on meidän porukka!
Raskausaika on ollut helppo, todellakin huomaamaton, olin raskaana jo 9 viikolla kunnes sain edes tietää olevani raskaana, painoa ei ole tullut, eikä pahoinvointi eikä väsymyskään ole häirinnyt, mielitekojakaan ei ole ilmaantunut! Eli olo on kuin ihan normaalistikin, eikä ukkokaan ole joutunut lentävien lautasten eteen kotona :D , mutta, ainut mikä vaivaa, on se, kun ei pysty nauttimaan tilanteesta eikä voi huutaa koko maailmalle, että meille tulee vauva, paitsi, että maha alkaa pikkuisen näkyä jo, eikä näin kesällä sitä oikein voi eikä viitsi peitelläkään!
Eiköhän tässä ollut tälle päivälle riittävästi vuodatusta!
Oikein ihanaa odotusta kaikille ja hyviä vointeja myös :)
Mayya ja nyytti 12+4
Mayya paljon voimia sulle!
Meillä toi nt-ultra on ens tiistaina ja on vähän sellanen outo tunne ihan ko en osais jännittää sitä tai odottaa sieltä mitään. Oon muutenkin ollut hiukan allapäin viimeset pari viikkoa enkä osaa sanoa mistä se johtuu. Luultavasti mua pelottaa, muuttuuhan tässä koko elämä. Toivon vaan että tää menis ohi ja voisin taas nauttia tästä raskaudesta.
Mies on aivan ihanan huomaavainen ja kyselee usein vointia ja soittaa muutaman kerran töistäkin että miten päivä on mennyt :) Kovasti suunnittelee jo mitä pitää ostaa ja mitä voitaisiin saada tutuilta käytettynä. Myös paljon nimiä on hän miettinyt ja ekassa ultrassa kun oltiin niin sen jälkeen hänestä on tullut oikein "ylpeä isä" :)
Itse emme ole kertoneet kuin äidilleni ja mieheni mummulle ja muutamalle parhaista ystävistämme. Minun Äitini taas on kertonut jo koko suvulle :) Mutta ymmärrän häntäkin kun isäni kuoli viime joulukuussa, niin tämä on äidilleni todella iso juttu.
Aamue ja tyyppi rv12
Mayya, toivottavasti kaikki on hyvin!!
Meillä oli se np-ultra tänään. Jännitti aika lailla, mies yritti näyttää coolilta mutta uskon että sitäkin jännitti.. Oli tosi kiva kätilö, joka jutteli niitä näitä tutkimuksen ohessa. Alussa säikähdin, kun vauva oli ihan paikallaan (aiemmissa ultrissa ne on aina pyörineet hulluna), että onko se kuollut sinne, mutta kätilö kehotti tökkimään mahaa ja heräsihän se sieltä heti! :) Pituutta oli 4,3 cm ja niskaturvotusta 0,7mm.
On se silti vaikea uskoa, että vauva on oikeasti tuolla mahassa, vaikka sen näki ruudulta. Kun ei vielä tunnu oikein miltään. :)
Mies taisi nyt ainakin vähän enemmän innostua vauvasta, kun näki sen livenä (vaikka on toki ollut myönteinen vauvan tuloon jo pitkän aikaa), ja kehotti mua kysymään sitten seuraavassa ultrassa sukupuolta, kun ei itse pääse paikalle. Kovasti tietysti toivoo poikaa, kun meillä on jo 2 tyttöä. :)
En aio kertoa lapsille uudesta kilpailijasta vielä pitkään aikaan, ehkä sitten 2. ultran jälkeen. Jäähän siinä aikaa sopeutua ajatukseen.
Hyvää viikonloppua kaikille!
sunny ja alien 11+3
En ole vaan jaksanut kirjoitella ja tuntuu ettei mitään erityistä ole tapahtunutkaan.
Paha olo tosiaan loppui siihen toissa viikonlopun Naantalin reissuun ja nyt 2 vkoa on tuntunut jopa hyvältä ;o)
Maha kasvaa ihan hulluna. Viime viikonloppuna paljastuin mun omille vanhemmile ja tädille ja papalle. Anoppi ei tiedä vielä, mutta ehkä arvaa kun ensi kerran näkee... (asuu tossa kilsan päässä) Mitkään omat housut ei mahdu jalkaan paitsi löysät, joissa resorin voi jättää navan alle. Esikoista odottaessa maha oli ehkä tällainen vasta korkeintaan puolessavälissä. Eilen yksi tuttu kaksostyttöjen isä sanoi, että mun mahassa näyttäisi tosiaan olevan useampi kuin yksi. Mutta toisaalta, olen niin lyhyt (155 cm), että tää mahan koko voi kuulemma olla ihan siitäkin johtuvaa. Ultrassa (rv 8+) näkyi vaan yksi, mutta mun kampaaja kertoi kaverillaan olevan alkuraskauden ultrassa kanssa yksi sikiö, joka np:ssä olikin "triplaantunut", hehheh. Omalla kohdalla tuohon en kyllä ihan usko, kun suvuissa ei ole useampia kellään, mutta tiistaina sen nyt näkee, oma np!
Väsymys on kyllä vielä aika kovaa, mutta helpottanut muutaman viikon takaisesta. Mies tuntuu ihanan ymmärtäväiseltä kaikkiin mun oikkuihin ja antaa mun päivittäin lepää ja jopa päivittäin mukisematta tiskaa ;o) Ja välillä silittelee lempeänä mun mahaa. Että kaipa hänkin innoissaan nyt odottaa ;o)
Mulla alkoi tänään 2 vkon loma taas (ja tietysti säät huononi, mutta mitä pienistä...)!!
Tsemppiä ja jaksuja Mayyalle ja kaikille muillekin niitä tarvitseville!
V rv 12+0 (ei oikein mitään tekonimeä vielä)
Paha olo on kyllä päivittäin seuralaisena. Ja tänään taas järkky päänsärky sekä väsymys, mikä vetää pinnan tosi kireelle! Ihan sääliksi käy noita meidän naperoita, kun äiti vaan kiristelee hampaitaan... Tätä "kireyttä" lisää vielä se, että mies lähti illalla kaverinsa luo saunailtaa viettämään, ja minä olin yksin muksujen kans kotona. Ei mulla sitä vastaan mitään ole, että joskus käy vähän kavereiden kans rentoutumassa, mutta nyt juuri on vähän kurja olo, niin olisin oikeasti kaivannu toista aikuista tähän kaveriksi, ja olisihan se ollut kiva jos hän olisi minua vähän hellinytkin...
Hyvää viikonloppua teille kaikille! Minä lähden nyt nukkumaan...
Mimmi & Yrjö-Kyllikki rv.11+5
Mukavia ultrakuulumisia oli monella! Jaksamisia kaikille epävarmuudessa eläville (eli varmaan kaikille meille =) )!
Sindi, Tikru ja muut turkulaiset tai lähistöllä asuvat!
Nähtäiskö porukalla joskus syksymmällä? Ja Sindi, ikähän on vaan numeroita =)
Tikru, jos haluat niin voitaisiin nähdä jo aiemmin, vai? Mulle voi kirjoitella sähköpostiakin osoitteeseen puolukka84@luukku.com jos haluaa =)
Olo on ollut suht koht normaali viime aikoina, useammin vaan tulee itku silmään jos mies sanoo jotain "väärin" =) Ja tietysti Teho-osastoa katsoessa pitää pillittää... Sydänääniä olen kuunnellut joka ilta, oli kyllä tosi kiva hankinta se kotidoppler!
Meillä miehen mielestä nämä raskausasiat on enemmän naisten juttuja eikä se niin ole kiinnostunut puhumaankaan =( Tuntuu että miehen mielessä pyörii vaan talonrakennus eikä mikään muu, välillä tuntuu että rakennus menee kaiken muun edelle. Toisaalta sen ymmärtää kun rakennusaikataulu on vähän venähtänyt. Mä oon sitä mieltä että kunhan ennen helmikuuta päästään muuttamaan niin hyvä on =)
Onneksi on muuten vähän viileämpi ilma tänään! Hyviä vointeja ja kasvavia masuja kaikille =)
-helena ja masuvauva rv. 13+2
Hei kaikille!
Olen ihan uusi täällä ja ajattelin kysellä, että onko kellään kokemusta kaksosraskaudesta, josta toinen on mennyt kesken?
Itsellä paljastui vasta ultrassa, että siellä on kaksi ollut. Toinen eloton 8+6. Toinen voi erittäin paksusti. Pituutta 5,5 cm. Oli se niin ihana tunne nähdä toisen olevan kunnossa. Nyt ollaan tämän toisen kanssa 12+4. Vielä isompi yllätys olisi ollut, jos nämä molemmat olisivat selvinneet!
Meillä kummankaan puolelta ei ole kaksosraskauksia ollut.
Ollut erittäin rankka pahoinvointi, kaikki mitä syönyt tullut pihalle joka ruokailun yhteydessä. Nyt onneksi helpottaa.
Lähinnä kiinnostaisi tietää et onko muilla samanlaisia kokemuksia?
msm85 ja 12+4
Niin ihanaa kuin tämän ajan kuuluisi olla ja suurimmalta osalta onkin niin useilla meistä tuntuu olevan jos jonkin sorttista mielen päällä,toivottavasti me kaikki "huolehtijat" pääsemme hyvin eteenpäin ja näemme masujen kasvaessa huoliemme olleen turhia,näin todella toivon :D
Omasta olosta: oksetus/äklötys alkaa ilmeisesti olla hieman ohi,jos maha alkaa kurnimaan niin samalla tulee pikkuisen huono olo muttei samassa mittakaavassa läheskään kuin aiemmin!! Kiva!! Ja myöskin väsymys on poissa,olen jaksanut iltaisin jopa katsella telkkaria,heh!
että kaikki menisi huomenna hyvin! Aamulla olisi istukkatutkimus Tampereella. Onneksi on ollut paljon töitä viime päivinä, etten ole ehtinyt asiaa yhtään panikoimaan. Mutta nyt kun töistä pääsin iski pelko persuksiin... Kauhistuttaa, jännittää, pelottaa keskenmenoriski ja sitten mahdolliset negatiiviset tulokset:( Saa nähdä saako sitä ensi yönä yhtään nukutuksi tai seuraaviin viikkoihin kun alkaa tuloksia odottelemaan!
Huomenna myös meidän tytöt menee pitkän kesäloman jälkeen päiväkotiin ja kummaltakin vaihtuu ryhmä (toinen aloittaa isojen ryhmässä 3-5v ja toinen eskarissa), että pieni lisäjännitysmomentti vielä tähän kuvioon kun saa niidenkin puolesta jännittää.
Miina ja rv13+1
En tiedä onko se tuo harmaa sää vai mikä, mutta tänään jotenkin masentaa ja alakulo valtaa mielen. Väsymyskin vaivaa. Mies lähti lenkille, niin sekin tuntui kamalalta, ei meinaa kestää sitä, että joutuu olemaan erossa... Huoh. Mikään sinänsä ei ole huonosti, rinnat on edelleen lupaavasti kipeät ja muuten ihan hyvä olo. Mutta minkäs näille ailahduksille mahtaa. :(
Miina: Pidän sinulle kovasti peukkuja huomista tutkimusta varten, varmasti kaikki menee hyvin ja tuloskin on hyvä! -Samaa mietin minä, että mitä työkaverit ajattelee, kun olen aina pitänyt hyvin pinnanmyötäisiä paitoja ja nyt alan puketua telttoihin... Noh, ei kai tässä enää montaa viikkoa ole salaisuutta pidettävänä, että eiköhän tästä selvitä. Eikä tämä liene murheista suurin. Ja Stockalla huomasin eilen kivoja Mamalicious-merkkisiä paitoja ja housuja, mutta ihan ohimennen vain hypistelin, kun lapset olivat mukana. Että täytyy palata sinne paremmalla ajalla.
Sunnylle onnea onnistuneesta ultrakeikasta! :)
Nyt oli doppler-tilaukseni liikahtanut ja hyvällä tuurilla se tulee huomenna kotiovelle kannettuna. :) Huomenna teen töitä kotoa käsin, joten olisin sopivasti sitä täällä vastaanottamassakin. Ja ihanaa, että ei tarvitse nousta niin aikaisin huomenna...
Hilpsu rv 13+2
Vihdoinkin Neste Ralleista kotiuduttu! Ja nyt on niin väsy olo. Ihan kuin olisi juossut maratonin, vaikka vaan käveli ympäri Jyväskylää koko vkolopun..korkokengissä... Korkokengät ei ehkä ollut mikään hyvä idea enää näillä viikoilla... Mutta kun en osaa kävellä tasapohjaisilla kengillä...
Huomenna pitäis hakeutua sairaalan päivystykseen tämän virtsatietulehduksen takia.. Yhden kuurin söin - tosin osa pillereistä oksennettiin kauniisti ulos, koska olivat niin pahanmakuisia - mutta ei siitä mitään apua ollut. Ja nyt perjantaina ne määräs sairaalasta uuden kuurin ja siitä en ole pystynyt ottamaan yhtäkään pilleriä, koska ne on niin järjettömän isoja ja pahanmakuisia...
Tähän väliin pieni info eli en pysty/osaa niellä pillereitä, jonka johdosta joudun aina murskaamaan kaikki pillerit ja sen johdosta niiden nieleminen on aika vaikeata, koska ne on niin äärettömän pahanmakuisia!
Ja tänään soitin sairaalaan, että mitäs nyt tehdään, kun tulehdus on ollut kohta kuukauden päällä ja en pysty ottamaan antibiootteja, niin sieltä neuvottiin menemään sairaalaan. Toivon, että saisin nyt vaikka joka päivä pistoksena antibioottia tai sitten jos ne vaikka ottais mut sairaalaan sisään antibiootti-tiputukseen niin pitkäksi aikaa, että tulehdus saadaan kuriin.. Kun en todellakaan halua ennenaikaista synnytystä...
*miumiu* ja masuasukki 13+3
Itse kun pääsin just ajattelemaan et nyt alkaa meneen paremmin ja oksetukset poissa ja väsymys yms niin enköhän oo nukkunut taas tänään oikeestaan koko päivän... ja sit vielä ne harvar hereillä olon hetket oon ravannut veskissä...
Nukahdin tossa iltapäivällä ja heräsin oikeestaan vasta nyt,välillä tosiaan oon vaan ravannut vessassa löysän mahan vuoksi,tiedä taas mistä johtuu...
Ihan alkuraskaudestahan mulla tätä oli mut ei kai se oo palannut,koska löysä vatsaisuus on kaikista inhoittavinta!!
Mikään ei maistu ja senkin minkä syön tunnen sit 3h "palana kurkussa"...
Oon niin väsynyt ja vähän masiskin ettei edes telkkarin katselu kiinnosta ja lukemistakaan ei ole... Voi kun voiskin mennä sänkyyn peiton alle ja vaan lukea mut kirjastoreissu odottaa vasta huomenna...
Toivotaan, että nämä meidän sisupussit sinnittelevät helmikuulle saakka eikä se veripussi vieressä aiheuta mitään. Kuulemma ne usein imeytyy pois, sitä toivon meille molemmille! Onko sulla maha kasvanut tavallista isommaksi kuten mulla? Tässäkin on ilmeisesti taustalla alkanut kaksosraskaus, vaikka sitä ei ihan varmaksi voi sanoa.
Miehen suhtautumisesta vielä, aivan ihanasti suhtautuu mun mies. Kyselee paljon, mitä kullakin viikolla tapahtuu, eikä anna mun nostella mitään raskaita (kun lääkäri kielsi, ja itse joskus meinaan unohtaa). Silittelee mun pyöristynyttä masua ja pitää muutenkin hyvänä. Kulta. Joka aamu sanoo, että "Nyt olisi sitten jo 10+2" tai mikä päivä silloin sitten onkaan. Me kun on noita päiviä jouduttu niin kovasti seuraamaan.
Rallentando 10+2