^*^*^HELMET, VIIKKO 31^*^*^
Heinäkuun viimeistä viikkoa viedään...
Tässä viime viikon keskustelut: [http://www.perhe.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WA...|http://www.perhe.fi/…]
Kommentit (60)
Ihana lukea hyvin menneistä ultrista, ja Hilpsulle halit ja onnittelut puhtaista seulatuloksista! En osaa kuvitella kuinka helpottunut mahdat nyt olla:)
Mulla on todellakin tänään ihana päivä! Heräsin vaikka kuinka hyvällä tuulella, todella energisenä ja pahasta olosta ei tietoakaan!! Ja kaikki kolme ovat ennenkuulumattomia koko raskauden ajalta:) Upea olo! Ja tuntuu, että masukin vähän näkyy... Siis ihan vauvamasu eikä pelkkä turvotus-pallo, mikä aina iltaa kohti kasvaa:) Tosin taitaa näkyä vain mulle itselleni.... Mutta tuon pahan olon ja energisyyden kannalta saan varmasti koputtaa puuta. Siltikin nautin nyt edes tästä yhdestä aamusta!
Hengenahdistuksista oli puhetta. Mullakin niitä on ollut, ja on edelleen. Varsinkin jos esim kävelen ylämäkeä tai tulen suihkusta, jotenkin tuntuu että happi loppuu eikä sitä saa haukottua tarpeeksi. Olen omalla kohdallani ajatellut, että voisiko olla jotain tekemistä alhaisen verenpaineen kanssa??
helena_84: Mielelläni tapaisin! Todellakin olen jo miettinyt kaikki mahdolliset mammakerhot ym vaihtoehdot, missä voisin tutustua ihmisiin, jotka olisivat kutakuinkin samassa elämäntilanteessa. Yksinäisyys kalvaa aika ajoin kovastikin. Ketkä muut ovat täältä Turun suunnalta?? Olisi hienoa järjestää jossain vaiheessa syksyllä vaikka tapaaminen paikallisten helmien kesken!! :)
Tänään ja huomenna pitäisi vielä jaksaa hellettä. Asuntomme on kesäisin herkästi liian kuuma, ja nyt tuntuu että ilma vain seisoo paikallaan eikä täällä jaksa tehdä mitään. Nyt aamulle on onneksi vielä raikasta, kun ikkunat ovat olleen yön auki. Perjantaille on lupailtu ukkosta, taisi olla sadettakin, ja kovasti toivon että tulisivat ja raikastaisivat ilman! Mullekin tällainen uutta, yleensä olen helteiden ystävä ja aina auringossa:)
Miehen reagoinnista vielä. Oma mies toivoo lasta yhtälailla kuin minäkin, ja on ollut yritysvaiheesta asti todella täysillä mukana. Siis siitä ihana mies, että myös näyttää ja kertoo miltä hänestä tuntuu. Välillä hän tietysti hämmentyy mun itkuista ja kiukunpuuskista, mutta ottaa ne kuitenkin ihailtavan hyvin kun tietää mistä on kysymys. Hän on myös ottanut yöpöydälle neuvolasta saadun oppaan, jossa on raskaus viikko viikolta. Sitä hän lueskelee välillä, ja on kovasti perillä missä mennään. Ihanaa muuten että neuvolassakin nykyisin huomioidaan myös mies, ja annetaan oikein omaa luettavaakin. Onhan isänkin rooli niin tärkeä.
Taas tuli pitkä teksti:) Mukavaa keskiviikkopäivää kaikille!
tikru ja Möykky rv 13+2
Meillä tämä raskauden alku ei ole mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan. Viikolla 5 tuli yhtäkkiä maha kipeäksi ja vuosin verta sekä semmoista vaaleaa nestettä. Olin ihan varma, että tämä raskaus oli nyt siinä. Seuraavana päivänä lääkäri löysi ultrassa kohdusta yhden normaalin raskauspussin ilman sikiökaikua sekä yhden ihan tyhjän raskauspussin. Raskaushormoni mitattiin verestä ja sain kutsun tulla 3 päivää myöhemmin verikokeen kautta kontrolliultraan - varmuuden vuoksi vatsa tyhjänä, jos joutuisin kaavintaan. No silloin HcG oli noussut aivan normaalisti, ja ultrassa näkyi jo sikiökaiku, "ehkä jopa sykettä". Ja mörkönä vieressä se nestepussi/hematooma. Sain luvan lähteä kesälomareissulle, mutta lääkäri varoitti, että tuo neste/veri voi alkaa purkautua ja viedä alkion mennessään. Rehkimiskiellon sain, mutta muuten sain luvan elää normaalisti.
Kolme viikkoa myöhemmin oli seuraava kontrolli, ja silloin pieni sydän takoi jo vimmatusti, koko vastasi viikkoa, ja pikkuisella kaikki oli ihan kuten pitikin. Hematooma tms. vieressä oli vähän kasvanut, ja edelleen se aiheuttaa kohonneen keskenmenoriskin. Mutta vuotoa ei ole tuon viikon 5 jälkeen tullut, ja jokainen päivä on kotiinpäin. Seuraava ultra on np-ultra viikolla 12+3, sitä odotellessa siis. Ihmeen levollinen olen kuitenkin ollut koko ajan, ihan alkua lukuun ottamatta. Panikoimalla en saavuta mitään.
Seerumiseulassa kävin maanantaina, ne tulokset lähtee kuulemma suoraan ultraajille. Neuvolantädin mukaan ne ei sinänsä kerro vielä mitään. Outoa. Mutta ei tässä auta kuin toivoa parasta!
Rintojen arkuus on hävinnyt, mutta en ole siitä huolissani. Esikoista odottaessa arkuus loppui myös aika aikaisin ja toista odottaessa minkäänlaista arkuutta ei ollutkaan. Väsymys jatkuu ja samoin NÄLKÄ. Ehkäpä vallitsevin raskausoire tällä hetkellä on iso maha! Turvotusta ja jäätelöähän se suurimmaksi osaksi on, mutta kohtuhan on mulla myös tuplakokoinen näihin viikkoihin nähden, kun siellä on se nestepussi. Alkaa olla vaikeaa valita vaatteita töihin, kun en halua kenenkään vielä arvaavan mitään. Farkkuja on turha yrittää päälle!
Aurinkoista tiistaita helmiäisille ja tsemppiä ultran odotteluun!
Rallentando 10+1
Pari ekaa työpäivää meni ihan sumussa, en tiedä johtuiko jetlagista vai työhönpaluuahdistuksesta - nyt on joka tapauksessa paljon parempi olo hyvin nukutun yön jälkeen, ei ole enää yhtään raskauspahoinvointiakaan!! :)
Täällä monet valitteli päänsärkyä. Mulla ei ole ollut varsinaisesti särkyä, mutta joka raskaudessa sellainen oire, että kuuma vesi tai saunan kuumuus tai aurinko saa otsan särkemään. Sama oli aikanaan äidilläni ja olen kuullut muistakin kohtalotovereista. Tuo voisi varmaan helposti äityä kunnon päänsäryksi, jos olisi siihen taipumusta.
Ja että miten miehet ottaa raskauden.. Mun miehestä on vaikea saada selvää. Ainakaan se ei suostu lukemaan mitään neuvolan opuksia, kun ne on sen mielestä lapsellisia. Välillä tuntuu että minä olen ainoa joka odottaa uutta vauvaa. Kyllä se mieskin varmaan odottaa, mutta kun se ei puhu mitään eikä varsinkaan tunteistaan! :-/
Lastwish, kuuntelin kyllä jumputusta! Kiva että olit saanut sen nettiin kätevästi. :)
Vielä kaksi yötä np-ultraan.. jännää!!
Sunny 11+1
Eli mulla se in 14.8... 2 viikkoa,miten sitä jaksaa :D??
keyes rv10 (tasan!! jee!!)
En nyt jaksa sen ihmeemmin kirjotella, mutta ihmettelin vaan, että mulla myös tänään rv 10+0, mutta käsittääkseni mun La on 25.2, keyesillä 24.2... Liittyykö kk-kierron pituuteen vai miten on...
hölmöjä ihmettelevä Leeti rv 10+0
Seerumiseulassa kävin maanantaina, ne tulokset lähtee kuulemma suoraan ultraajille. Neuvolantädin mukaan ne ei sinänsä kerro vielä mitään. Outoa. Mutta ei tässä auta kuin toivoa parasta!
Ei ne seerumiseulat todellakaan yksistään sano mitään. Ne sun verikokeiden tulokset, sikiön niskaturvotus, raskausviikot ja sun oma ikä syötetään tietokoneelle, joka laskee sen riskiluvun kromosomipoikkeamille. Mulla luku oli 1:5700, eli tosi pieni riski. Jos suhdeluku on 1:250 tai vähemmän (siis alle 250), niin ohjataan jatkotutkimuksiin, jos vanhemmat niin haluavat.
Viime viikolla jo olin onnellinen, kun pahoinvointi on vähentynyt. Nyt kuitenkin taas pari päivää on etonu ihan kunnolla! Eilen oksensin ihan yllättäen, piti vaan juosta kauheaa kyytiä vessaan... Tänä aamuna kissa oksensi lattialle, niin sitä siivotessa nousi oksennus suuhun ja oli taas pakko juosta vessaan! Kai tämä kohta jo helpottaa?!
Mimmi & Yrjö-Kyllikki rv.11+3
heippppa.
kirjottelen nyt tänne ku ei oo tullu enne kirjoteltuu. Haluisin kysyy teiltä semmosta, että onkohan se hyväksi nostella 7 tuntia päivässä 20-30 kg laaikoita, osaa tarvii nostella jopa pään korkeudelle.? välillä tuntuu mahassa aika ikävältä..
no mut eipä mulla nyt vielä muuta asiaa. :)
normutin & jööti 10 + 4
Ei vaan mullakin pitäis olla se 25.2!! Mulla itsellä tullut virhe,sorry!! :D
ja mulla se tarkentuu vielä np-ultrassa,ei ole ihan 100% varma (vaikkakin olen aika varma hedelmöitymispäivästä,heh...)
Ei missään tapauksessa ole hyväksi!!
Mulla alkoi maanantaina työharjottelu akuuttiosastolla, jossa jonkin verran täytyy potilaita siirrellä. Mun ohjaaja on ihan vauhkona, että yhtään ylimääräistä potilassiirtoa mä en saa tehdä.. Se itse on ollu raskasta hoitotyötä tekemässä odotusaikana ja seurauksena ennenaikainen synnytys ja lapsen vammautuminen. Toinen siellä kertoi, että kun kahdestaan olivat toisen hoitajan kanssa siirtämässä potilasta ja toinen ei ollutkaan ottanut painoa vastaan niin kuin tämä ko. hoitaja luuli ja istukka oli lähes irronnut.. Ehdottomasti työnantajalle ilmoitat heti raskaudesta, ja et suostu enää nostamaan kuin enintään 10 kg ja sekin hyvä työergonomia muistaen!!
Tulipa paasaus, koita kestää.. Hyvällä ihan ;)
Leeti
Kiitos kaikille myötäelämisestä - minä puolestani tulin siitä iloiseksi! :) Niin, nyt on sitten enää se parvo-jännitys, mutta onneksi työpäivät viuhuvat nopeasti ohi, niin ei ehdi kauheasti sitä miettiä.
Ja taas oli paljon ultra-tapahtumia ja hyviä sellaisia, upeaa!!
Ja kun kissa on poissa, hiiret hyppii pöydillä: tämä hiiri meni ja tilasi sen dopplerin tänä aamuna, kun mies on maalla! :) Mietin, että jossakin vaiheessa kuitenkin ratkean, niin parempi ratketa heti alkuunsa, silloin laitteesta on eniten hyötyä. Ja totesin, että en kestä tätä odotusta neuvolaan ja seuraavaan ultraan, olen sellainen hermoilija, että mielelläni kuuntelen ääniä joka päivä. Voisin varmaan istua töissäkin vain kuulokkeet korvilla ja salakuunnella vauvelin elämää..! ;)
Miehen reagointi raskauteen... Mies on koko ajan vähän vastustellut tätä projektia ja kun tähän ryhdyttiin, niin ei silloinkaan riemusta hihkunut. Mutta kun olin tehnyt positiivisen testin, niin kesti ehkä pari päivää, kun mies sanoi, että hän on sitten miettinyt, että hoitopöytä voisi tulla kylpyhuoneeseen, että hankitaan sinne vain isompi taso kaapin päälle. Minut olisi voinut höyhenellä tönäistä kumoon - hän oli siis ajatellut meidän vauvaamme kaksi päivää plussatestin jälkeen ja miehiseen tapaan valmistautui käytännön toimin asiaan..! :) Sittemmin hän on yllättävän kärsivällisesti ja kiltisti kuunnellut minun vikinöitäni ja ollut kertakaikkiaan ihana. Tällaista autuutta ei kahdessa aiemmassa raskaudessa ollut, että ehkä miesten kypsyminen hiukan kestää, ainakin tämän minun mieheni.
Miina: Onnea sydänäänistä, varmasti helpotti! Tsemppiä istukkatutkimuksen jännäämiseen, pidän sinulle peukkuja! bdbd -Ehditkö jo ostoksille? Löysitkö hyvä paitoja? Minä kiertelin tänään kaupoissa kolme tuntia ja olin lopulta aivan uupunut enkä löytänyt oikein mitään! Löysin yhden hyvännäköisen (mustan) tosi mamma-mallisen tunikan, mutta en tiedä uskallanko pistää sitä vielä päälleni, koska näytän siinä ihan raskaanaolevalta..! Ja yhden mustan t-paidan. Yritin etsiä jotain vähän vaaleampaa vielä näin kesäksi, mutta ei niin mitään löytynyt. Voi äly...
Rallentandolla on ollut hurjia vaiheita, ihan tuli tippa silmään siinä vaiheessa tarinaasi, kun "pieni sydän takoi vimmatusti"..! Niin ne vain tiukasti tarraavat elämään niin kovin pieninä. Sinulla on hyvä asenne, paniikista ei tosiaan ole apua. Jossain, oliko siinä neuvolasta saadussa opuksessa(?) oli sanottu hienosti, että sitoutumattomuus tai rakkaudelle antautumatta oleminen ei estä sydämen särkymistä eikä sitoutuminen lisää sen riskiä. Näinhän se on, joten rakastetaan vauvojamme nyt kun voimme. Voimia ja tsemppiä sinulle, Rallentando!
Mimmille ja Yrjö-Kyllikille jaksuja pöntön halailuun, ei ole kivaa! Jaksuja myös niille, jotka odottelevat nt-ultraa - voi tätä odottamista!
Tulipa taas romaani, sorry..!
Hilpsu rv 12+5
On nyt jäänyt itsellä tämä kirjoittelu tänne taas kun ei ole mitään kummempia tässä oikeastaan raskauden suhteen ollut. Olen odotellut kutsua sinne np-ultraan, mutta sitä ei ole vielä tullut. :/ Luulisi kai sen tulevan ihan lähipäivinä. Olo on ollut aika heikko ja verenpaineet aika alhaalla kun olen mittaillut (n. 80/55). Jännä kun ei ole tarvinnut kuitenkaan oksentaa kertaakaan kun esikoista odottaessa oksensin joka aamu viikot 6-16.
Kiva että niin moni on jo päässyt ultrassa käymään ja nähnyt pikkuisensa siellä. :) Oletteko muuten kertoneet uudesta tulokkaasta jo monelle tai millon ajattelitte kertoa? :)
Hyvää loppuviikkoa kaikille!
McFlurry 10+3
Ei tännekään sen suurempia. Perjantaina käytiin reisussa ja mutkainen, mäkinen soratie yhdistettynä edessä ajavaan bensalle haisevaan lava-autoon aiheutti ekan oksennuksen tässä raskaudessa... Hampaiden pesu yököttää ja eilen ei mennyt ruoka alas, kun siinä jokin tuoksu alkoi tökkiä pahasti.
Muuten ei ole paljoa oireita, mitä nyt rintoja aristaa. Nyt täytyy jaksaa odottaa kolme viikkoa seuraavaan lääkäri-neuvolaan. Tuntuu julmetun pitkältä ajalta odotella että kuulisi/näkisi elonmerkkejä pikkusesta.
Miehen suhtautumisesta... Mullahan on todella hellä ja huomioon ottava mies muutenkin mutta jos vertaa ekaa raskautta tähän, niin eroa on. Ekassa raskaudessa mietin monesti, että eikö miestä oikein kiinnosta, kun ei mun vouhkaamiseen kauheasti osallistunut. Mutta se muuttui kun poika syntyi. Mies itse sanoi että kun ei oikein tiennyt että mitä odottaa yms, niin ei odotus aikana osannut jotenkin osallistua. Mutta kun se lapsi oli jotakin konkreettista siinä hänen sylissään, niin sitten alko palaset loksahdella kohilleen, eikä se vauva ollut enää vain mun juttuni.
Tämähän on siis mun kolmas raskaus, edellinen meni kesken. Varmaan johtuu keskenmenosta ja siitä, että mies tietää mitä odotetaan, että se on välillä yks kanaemo... No, väsymyksen ymmärtää, kun sanoi, että se on niin kuin helkkarinmoisessa krapulassa olis. Yritin eilen puhua, että vien matot tänään kartanolle, niin siitä melkein hermostu ja puhisi ettet varmaan vie... Jalkoja hieroo iltasin jos niin pyydän ja muutenkin tekee todella paljon kotihommia. Varmaan miestäkin pelottaa uusi keskenmeno.
Meillä molempien äidit ja sisarukset tietää raskaudesta ja jotkut lähimmät kaverit. En tiedä, joko on äidit sitte kertoneet muulle suvulle... Anoppia vähän epäilen, kun on ollut eilen sukuloimassa, että joko on lipsauttanut. No, huomenna viikkoja 14, ja varmaan kerron omalle mummulle ensviikolla.
Miten pitkä väli teillä muilla on tuon np-ultran ja seuraavan neuvolan välillä? Minusta tuo kuukausi tuntuu kidutukselta, kun ei liikkeitäkään vielä tunne. Tsemppiä kaikille ultraa odottaville ja tietenkin muillekin! Toivotaan että nyt pysytään kaikki mukana loppuun asti!
Sittis
En ole kertonut vielä kuin omalle äidilleni ja parhaalle ystävälleni koska en millään kestäisi sitä myötätunnon (ja selittelyn) määrää joka tulisi jos saisin keskenmenon,koska monet taas tietävät meidän 4 vuoden yrityksestämme saada lapsi....
OSTOKSISTA: Samoin muuten minä vietin eilisestä 6h kaupoissa... Täällä Rovaniemeltä löytyi 4 liikettä jotka myivät äippävaatteita ja varsinkin housuja... H&M mallit ei mulle istuneet ei ollenkaan :( se ois ollut se halvin ja helpoin vaihtoehto!! Ne ei istuneet koska minä kun olen kokoa 38/40 (turvonnut jo kyllä paremminkin tohon kokoon 40...ellei 42,heh!!!) mutta omistan tuon ison peräpään joka on kokoa XXXL++ ;D
Noh,sit kävin siinä Outletmyymälässä (Doris) ja ihan vinkkinä Rovaniemeläisille,housuja siellä ei pahemmin ollut,eikä paljoa äippävaatteitakaan mut joitain silti ja ostin 2 IHANAA äitiyspaitaa n.4e hintaan kun molemmissa lähtöhinnat oli reilusti päälle 30e!! Pakkohan ne oli ostaa vaikka ei mitään varmuuksia olekaan tässä... :)
Housuja siis lähinnä metsästin ihan siitä syystä,etten enää mahdu omiin farkkuihini,napit ei mistään pöksyistä mee kiinni!!
Nickyssä&Nellyssä oli todella loistava tarjonta mutta ne oli kuitenkin ehkä vielä isommalle mahalle,näyttivät hullunkurisilta ne masuosat kun ei sinne kuitenkaan sillälailla ollut täytettä... :)
P.oP sit löysin ne kaikista ihanimmat ja parhaimmat äippäfarkut,mutta koska hinta oli 65e niin ne jäivät sinne hyllyyn,sanoinkin sit kotona miehelleni,että ostan ne sit jos np-ultrassa on kaikki hyvin :D Palkinnoksi itselleni :D
Tänään me lähdetään vähän reissuun,poitsu tuolla kiljuu jo ovella innoissaan vaikka ollaan vasta herätty ja pitää syödä ja pakata yms,et menee lähtö paremminkin tonne iltapäivän puoleen,mutta selitäppäs se tuolle innokkaalle 5v:lle :D:D
Kiitos Mimmille tarkennuksesta tuon seerumiseulonnan osalta. Neuvolantäti ei oikein kertonut tuosta mitään. Mitenköhän usein noita 1/250 tai isompia riskejä löytyy? En edes uskalla ajatella sitä huolen ja murheen määrää, jos riski määritellään kohonneeksi! Joten olen ajattelematta ja murehdin sitten jos aihetta tulee.
Hipsulle, se oli viisaasti sanottu siinä oppaassa. Mulla oli talvella keskenmeno, ja silloin oli koko sen raskauden keston ajan epämääräinen tunne, että kaikki ei ole hyvin ja murehdin valtavasti. Nyt toivon, että tämä mun "sisäinen ääni" on oikeassa, ja näistä vaikeuksista huolimatta pikkuinen sisupussi jatkaa kasvuaan ja kehitystään normaalisti.
McFlurry kyseli, joko moni tietää tästä raskaudesta. No meidän oli olosuhteiden pakosta melkein kerrottava silloin viikolla 5 jo mun vanhemmille, kun jouduin sinne gynepolille. Myös veljeni vaimoineen sekä miehen vanhemmat tietää ja pari hyvää ystävääni. Naapurit kutsuivat meidät kerran syömään, ja kun kieltäydyin viinistä, rouva kysyi suoraan, että olenko raskaana. En alkanut sitten valehdellakaan. Lapsille ei kerrota ainakaan ennen np-ultraa.
Mukavaa torstaipäivän jatkoa ja masutaimen kasvattelua!
Pahoinvointi on poissa, rinnat edelleen arat, joten siinä mielessä hyvältä näyttää. Vuorokauden päästä on se ultra..
Olen kertonut tästä raskaudesta kolmelle parhaalle kaverille sekä lähisukulaisille. Nyt mies on kuitenkin ruvennut kertomaan omille kavereilleen että ollaan menossa huomenna ultraan! Entäs jos siellä ei sitten olekaan kaikki kunnossa, mun mielestä ois voinut odottaa vielä pari päivää..
Mun vanhat äitiysvaatteet näyttää aika kulahtaneilta, joten pitää itsekin jossain vaiheessa mennä shoppailemaan. Vielä mahtuu muutamat housut jalkaan, joten en ole pitänyt kiirettä. Kun ei ole vielä varmuutta..
Taas yksi päivä lisää laskurissa! :)
Sunny 11+2
(Palstoilla on muuten myös joku Sunny08, se en ole minä :)
Loma loppui ja piti palata töihin. Ainoa hyvä puoli tässä on, että pääsee taas lukemaan muiden kuulumisia.
Loman aikana kävin kolme kertaa akupunktiossa raskauspahoinvoinnin takia. Luulen että siitä oli jonkinlaista apua. Teimme jopa reissun Helsinkiin alkuviikosta, kun mun oli sen verran parempi olo. Poika pääsi ensimmäistä kertaa junaan :-).
Monet ovat jo päässeet kuulemaan sydänäänet ja ultraankin. Mulla oli lomalla eka neuvola, mutta siellä ei tietenkään mitään kuunneltu. Ultra on vasta 11.8., joten sinne asti pitäisi vielä olla epävarmuudessa.
Olen muuten myöskin Turusta. Ikää mulla kylläkin on kymmenen vuotta enemmän, kuin teillä kahdella muulla turkulaiseksi (tai lähettyviltä olevista) ilmoittautuneista, mutta olisi kiva tavata samaan aikaan vauvan synnyttäviä.
Sindi rv 11+0
vastailen Rallentandolle, kun on melkolailla samaa ollut myös mulla.
Eli rv5 olin kovien vatsakipujen takia gynellä, joka löysi kaksi sikiöpussia joista toisessa näkyi ruskuaispussi. Kohdun koko vastasi viikkoja7 ja hcg oli huiman korkea 26000 (norm rv5 n.2000). Epäiltiin siis alkavaa kaksosraskautta.
Sitten viime viikolla rv9+5 kävin yksityisellä ultrassa, jossa todettiin yksi normaalisti kasvanut sikiö (3cm,syke170,liikeet+) ja myös "tyhjä pussimainen muodostuma" läpimitaltaan 2.3cm.
Mietityttää, vuotaako ulos ja miten vauveli kestäisi jos näin käy. Mulla on ollut kovasti supistuksia, välillä hieman kivuliaitakin :(
Onko kellään muulla supistellut jo näin aikaisin?
Tutti 10+4
Hilpsu: ihanaa, että olit saanut positiivisia uutisia, siitä on nyt hyvä jatkaa raskautta eteenpäin iloisemmalla mielellä eiköstä juu:)
Mimmi: "ihanaa", että löytyy kohtalotovereita päänsärkyrintamalla... Mulla onneksi tänään vähän parempi olo kun eilen, niin ehkä jaksan 9 tuntisen iltavuoron vetää läpi. Tosin se alkaa pari tuntisella palaverilla ja mulla yleensä siellä aina pamahtaa päänsärky päälle:(
Keyes: joo samoilla viikoilla mullakin siis sitä hengenahdistusta kun sulla nyt, joten odottele josko se menisi siis itsekseen ohi. Hitsi kun en äsken neuvolassa tajunnut kysyä mistä se voisi johtua...
Mutta neuvolassa juu kävin ja sydänäänet onneksi löytyivät. Vaikka kyllä nlatätsy aika työn teki ennen kun sai kuulumaan kaveri oli jossain piilossa:) Tätsy lupasi ottaa mut vastaanotolle myös ensi keskiviikkona kun maanantaina on se istukkatutkimus ja halusin sen jälkeen päästä kuuntelemaan sydänäänet. Eli seuraavaksi jännitetään maanantaita, yhtä jännitystä tää raskaus!
Tuosta mahastani kun valittelin, että alkaa muistuttaa jo palloa. Niin täti taputteli sitä ja sanoi sen olevan ihan kerta kaikkiaan vaan täysi ilmaa. Ja kertoi sit vertauksen ilmapalloon, että mitä useammin ilmapallon puhaltaa niin sitä löysempi siitä tulee ja nopeammin täyttyy. Samoin kuulemma raskauksissa, että mitä useampi raskaus niin sitä nopeammin paikat levähtää ja täyttyy:)Että kai tähän palloon on vain totuttava!
Joten kuten Hilpsu minäkin suuntaan paitaostoksille...
Miina ja rv12+4