^*^*^HELMET, VIIKKO 31^*^*^
Heinäkuun viimeistä viikkoa viedään...
Tässä viime viikon keskustelut: [http://www.perhe.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WA...|http://www.perhe.fi/…]
Kommentit (60)
ja onnea ultraan. Minulla ultra on torstaina ja vielä pelkoja ei ole. Eniten oikeastaan pelottaa että onhän möykky vielä olemassa... No r-oireet eivät ole vähentynteet, joten kyllä uskon että kaikki on vauvelin puolesta ok.
Mukavaa viikon alkua helmiksille; töissä ollaan loman jälkeen neljättä päivää ja jo nyt puuduttaa....
-vauvaksi- rv 11+5
Eilen illalla nukkumaan mennessä iski paniikki, että entä jos sieltä oikeasti löytyykin jotain poikkeavaa. Jos esim. joudutaan tekemään lapsivesi-/istukkatutkimukset, niin vähänkö mä olen hermoheikko niitä tuloksia odottaessa! En tiedä, jotenkin tuntuu, että olen nyt kolmatta odottaessa jotenkin paljon säikympi ja varovaisempi... Ensimmäistä odottaessa oli vaan niin onnellisesti raskaana, ehkä sitä tiesi kaikki riskit, mutta ei halunnu ajatella niitä itselle. Toinen oli jotenkin luonteva jatko edelliselle. Nyt tämä on luultavasti mun viimeinen raskaus, ja kun on jo kaksi ihan hyvin mennyttä raskautta ja synnytystä ja tuloksena kaksi tervettä lasta, niin aina välillä mietityttää, että voinko mä olla niin onnekas, että tämäkin menee yhtä hyvin! Ihan turhia tällaiset huolehtimiset, mutta ehkä se on ihan luonnollista... Mutta huomenna oon taas viisaampi! Toivottavasti...
Mimmi75, rv.11+0
Pidetään peukkuja, että siellä on masukilla kaikki hyvin, eikä mitään löydy. Mulla kans kahdessa ekassa raskaudessa meni kaikki silleen, että en edes ajatellut juuri, että vois olla mitään vialla. Kolmannessa raskaudessa tarjottiin sitten veriseulaa, silloin uusi juttu, jossa jäinkin kiinni. Ja kävin sitten lapsivesipunktiossakin. Oli niin hermostuttavaa aikaa ja pelkäämistä, että numero neloselta en lähtenytkään moisiin tutkimuksiin. Nyt, viidennen ollessa kyseessä, aikaa on vierähtänyt edellisestä raskaudesta 8 vuotta, ja taas olen kaikkiin tutkimuksiin kyllä suostunut, mutta nyt en ole osannut pelätä mitään. Mukavaa kyllä päästä sinne nt-ultraan ja toivottavasti verikokeesta ei löydy mitään hälyttävää, vielä en ole mietiskellyt mitä jos- ajatuksia. Voi olla että ne vielä tulee, tai sitten ei. Tässä on niin paljon muuta puuhaa, ettei kauheesti kerkeä miettimään, onneksi:-)
Marjukka 11+0
Minä olen kihissyt lauantai illasta asti kiukusta, kun olimme lasten kanssa kylpylässä.... aloin katsoa yhtä lasta uima-altaalla, jonka iho oli täynnä punaista näppylää ei ihottuma vaan rokon tapaista (veikkaisin vesirokkoa tällä tietotaidolla). Tuli kiire lasten kanssa pois ettei vaan kukaan saa tartuntaa. Joskus tapaa näitä ajattelemattomia vanhempia, ikävä kyllä.
Nyt sitten pohdin ja toivon ettei mitään tule kenellekään.... Muuten meillä oli tosi kiva viikonloppu Hämeessä. Kävimme miehen serkun perheen luona kylässä ja oli tosi mukavaa =)
Tänään vielä vapaapäivä, ihanaa =) Lähden käymään kaupungilla, ei ole mitään välttämätöntä hankittavaa, mutta menempä käymään.
Mammariini 10+1
tsemppiä ja uskoa siihen, että kaikki on parhain päin. Mimmin esikoisen odotuksesta tunnistin hyvinkin itseni - riskit tiedän, mutta ei niitä omalle kohdalle osaa oikein ajatella. Varmasti sitten luonnollista että jo kaksi tervettä lasta saatuaan alkaa miettiä, että voiko vielä kolmannenkin kohdalla olla onni myötä. Mutta jaksuja ultran odotteluun. Se on yhtä aikaa niin ihanaa ja kamalaa kun sitä jännittää...
Mammariini, sinulla kyllä ikävä kokemus kylpylästä. Harmistuin minäkin kun luin. Tuollainen piittaamattomuus on ikävää, ja aiheuttaa (turhaankin) harmaita hiuksia kanssaihmisille. Toivotaan, ettei sinulle tai lapsillesi tuolta kipeältä lapsoselta mikään ehtinyt tarttua.
Viimeinen lomaviikko alkoi, ja jo alkaa opintojen (tai harjoittelua tässä ainoastaan on ennen joulua ja äititiyslomaa) alku stressaamaan. Harjoittelu alallani on fyysisesti aika rankkaa, kaikkea ei voi tehdä raskaanaollessa, joudun olemaan paljon erilaisten ihmisten kanssa läheisessäkin kontaktissa, ja jalkeilla lähes koko päivän. Kaikki tuo hermostuttaa nyt kovasti. Oma jaksaminen ihan fyysisesti, samoin kuin esim. mahdolliset tartuntataudit ja muut... Taidan olla vähän hermoheikko:)
Mies sitä minulle sanoo aina, että nyt on lapsi etusijalla ja jos olo tuntuu vetämättömältä enkä jaksa, niin silloin jään sairaslomalle. Mutta toivon kuitenkin jaksavani. Olen näitä jokaisesta asiasta huonoa omaatuntoa ottavia: En siis millään tahtoisi olla harjoittelusta päivääkään pois, sillä ne ovat sitten edessäpäin, ja en haluaisi aiheuttaa muille vaivaa olemalla poissa. Kaipa nyt olisi korkea aika alkaa olal itsekäs. Mulle tämä on ollut aina ongelma: En oikein pysty ajattelemaan isteäni ennen muita. Täytyy opetella.
Tällaisia tunteita heinäkuun vikan viikon alkuun:) Raskausoireista sen verran, että nännit tosi arat, pahoinvointi alkaa hellittää, ruoka ei meinaa silti maistua, ja paino on tippunut 3 kiloa raskauden alusta! Tuota en olisi uskonut ilman vaakaa. Olo on nimittäin kaikkea muuta kuin hoikistunut, ja syön todella tunnollisesti. Normaalia kait tämäkin, toivon vaan pian tuon painokäyrän suunnaan muuttuvan, mulla kun ei kauheasti olisi varaa painon pudota.
Olen muuten alkanut miettiä, että olisi ihanaa ihan tavatakin muita samassa vaiheessa olevia odottajia, ja saada ystäviä joita tapailisi lasten synnyttyäkin. Oma elämäntilanteeni eroaa myös sen verran suurimmasta osasta ystäviäni, että sekin jo aiheuttaa jonkinasteista yksinäisyyden tunnetta. Olen 22, ja kenelläkään ystävistäni ei ole vielä lasta. Turussa siis asun.
Voi mikä avautuminen tästä tuli:) Mutta mieli keveni ja olo helpottui. Päässä meinaa olla väliin aina niin sekavaa, on tunteita joka lähtöön.
Mukavia työ- ja lomapäiviä helmiksille!
tikru ja Möykky rv13+0
täällä pidetään peukkuja pystyssä, että kaikki olisi hyvin:)
Minäkin tunnistin hyvin itseni Mimmin kuvauksesta esikoista odottaessa, sellaista se oli huoletonta ja ihanaa odottamista. Mitään pahaa ei edes osannut pelätä. Toinen raskaus sitten romutti mun maailman täysin, niskapoimu-ultrassa jäin kiinni turvotusta löytyi, pikkuisen yli raja-arvojen. 3 viikkoa jouduin odottamaan ennen kuin pääsin lapsivesipunktioon ja siitä vielä toiset kolme viikkoa tuloksia. Ja se oli PIINALLISTA! Ja kun tulokset tulivat mun maailma romahti, poikkeavat kromosomit löytyi ja ultrassa paljastui sitten vielä rakenteellisia "vikojakin". Ja se raskaus keskeytettiin viikolla 20.
Tulin melko pian tuon jälkeen uudelleen raskaaksi ja se raskaus oli niin pelottava! Fyysisesti kaikki meni hyvin, kävin istukkatutkimuksessa -kaikki hyvin, rakenneultrassa -kaikki hyvin ja joka kerta neuvolassa kaikki hyvin. Mutta mä olin ihan hermona ja se oli kyllä nii-in pitkät 40 viikkoa. Henkisesti olin ihan rikki ja itkin päivittäin, että menettäisin tuonkin pienokaisen. Pelko ei hellittänyt vasta kun synnytyssalissa,jossa todettiin terve tyttövauva syntyneeksi.
Nyt kun taas alettiin vauvaa yrittämään sain alkuraskauden keskenmenon viikolla kuusi ja nyt kun tämä helmivauva tärppäsi, aloin myös tietty pelkäämään kaikkien kehityshäiriöiden lisäksi myöskin keskenmenoa. Ja tässä sitä ollaan pelkojen kanssa:( Eli tieto lisää kyllä tuskaa!
Ensi viikon maanantaina on istukkatutkimus ja sitten odotellaan niitä tuloksia taas... kyllä tällainen huolehtiminen&odottaminen vie järjen, mutta kaipa tää kuuluu asiaan -ainakin mun kohdalla, jolla historia on mitä on. Aina ajoittain olen kyllä ilokseni huomannut, että ajattelen oikeesti meille vauvan helmikuussa tulevan. Sinäänsä positiivista!
Tulipahan romaani ja avauduttua oikein kunnolla.
Miina ja rv 12+2
Onpa tylsää täällä töissä! Kaikki mahdolliset sivut on surffattu työnteon yrittämisen ohessa. Nyt uskaltaa kirjoittaa tännekin kun muut ovat lähteneet kotiin.. ;)
Ikäviä kokemuksia Miinalla! :( Mulla oli oikeastaan päinvastoin, että esikoista odottaessa pelkäsin kaikenlaista, mutta raskaus menikin sitten todella hyvin. Synnytyksessä tosin tuli infektio, jonka johdosta vauva ei heti hengittänyt ja joutui pariksi päiväksi hoidettavaksi, mutta toipui nopeasti ja on täysin terve tyttö.
Tokassa raskaudessa en osannut paljon pelätä kun kerran oli jo aiemminkin onnistuttu. Kakkosultrassa sitten yllättäen huomattiin sikiön aivoissa kystia ja jouduttiin tarkempaan ultraan, 18-trisomiaepäily. Ultrassa ei onneksi näkynyt mitään muuta poikkeavaa, ja nuo kystatkin ovat kuulemma ihan normaaleja! Sattuivat vain olemaan sillä listalla, josta ohjataan jatkotutkimuksiin.
Nyt kolmannella kerralla huomaan pelkääväni kaikkea, kuten joka päivä keskenmenoa.. Onhan tässä tullut taas vähän ikää lisää, joten ongelmien todennäköisyys kasvaa. Rintojen aristus on vähentynyt, huono merkki! Vasta perjantaina on ultra, jossa näkee miten vauva voi.
Olen yrittänyt surffailla tietoa, mikä olisi keskenmenon todennäköisyys juuri nyt (kun tiedossa on, että viikolla 7+3 mahassa oli elävä sikö), mutta aika epämääräisiä tietoja löytyy. Jossain mainittiin, että todennäköisyys olisi 1-2 %. Toivottavasti näin!
Hermoileva Sunny 10+6
Täällähän oli ahkeraa avautumista heti alkuviikosta, kiva! Jos minäkin sitten...
Miinalle ihan ensin pahoittelut raskaista kokemuksista, se varmaankin pistää asennoitumaan hieman eri tavalla raskauteen. Voimia.
Mimmille ja vauvaksi tsemppiä ultraan! On se pelottavaa se odottelu. Itse olin ihan ihmeissäni, kun kätilö alkoi ultrata ja ihan tyynesti vaan alkoi mittailla jne. Minä olin lähinnä kiinnostunut siitä, että onko siellä kukaan hengissä! Sitten näin, että vauveli liikkui ja huokaisin miehelle onnellisena, että ainakin se on elossa...
Minun raskauspelkokokemukseni menivät vähän samalla tavalla kuin Sunnyllä. Ekassa raskaudessa pelkäsin vähän kaikkea. Olen sen tyyppinen, että otan selvää asioista, vähän liikaakin, ja tieto tosiaan lisää tuskaa. Toinen raskaus sujui jotenkin niin nopeasti, tai sitä ei ehtinyt yhtä antamuksella ihmettelemään, etten pelännyt niin kovasti. Tätä kolmatta pohdittiin ennakolta hirveästi, että jaksaako jne., mutta kun raskauduin, minulla oli aika levollinen olo. Parvorokko sitten vei sen onnen, mutta nt-ultran jälkeen on taas ollut vähän rauhallisempi olo. Tosin pohdin koko ajan sitä doppleria ja sitä, että pääsisikö neuvolaan kuuntelemaan ääniä...
Sunny: Minulle lääkäri sanoi alkuraskauden ultrassa, joka tehtiin täsmälleen samoilla viikoilla kuin sinulla (7+3), että keskenmenon riski tuossa vaiheessa oli 3%. Eli etköhän voi aika turvallisin mielin olla! Tsemppiä ultraan sinullekin! Ja jaan kanssasi myös sen kokemuksen, että tänään minullakin oli ensimmäinen työpäivä ja hohhoijaa... :( Koko ajan mietin vain vauvaa ja toivon, että kaikki on hyvin, että voisin jäädä joulusta mammalomalle!
Mammariinille harmittelut kurjasta kylpyläkokemuksesta, jotkut ihmiset ei yhtään sitten ajattele!
Tikrulle tsemppiä harjoitteluun. Uskon, että on vaikea olla oikealla tavalla itsekäs ja huolehtia ennen kaikkia itsestä ja lapsesta. Muutenkin on hankalaa myöntää, että kaikkeen ei enää pysty, kun tulee mahaa ja väsyttää jne., mutta kuuntele miestäsi ja itseäsi.
).( Turvottaa. Aiemmin minulla ei tätä vaivaa ole ollut, mutta nyt iltaisin on tuossa mahan kohdalla pulleroinen pallo, joka koostunee kesän jäätelöistä ja siitä turvotuksesta. Paino ei ole noussut, joten kai se on uskottava, että aineenvaihdunta ei ole ihan yhtä reipasta kuin ennen. Ja rinnat edelleen vähän kipeät, pitää uskoa yllä. Kauhea vauvakaipuu... Ja tekisi mieli kertoa koko maailmalle tästä meidän onnesta, mutta kun ei uskalla. Tuntuu, että millä hetkellä hyvänsä lipsautan jollekin jotain, kun omat ajatukset askartelee aiheen parissa niin kovasti. Kunpa olisi jo helmikuu...
Hilpsu rv 12+3
Mulla oli tänään np-ultra ja kaikki oli hyvin. Vauva liikkui todella vilkkaasti. Sydän, virtsarakko, suolisto, selkäranka, kallon rakenteet, kädet ja jalat näkyivät ja olivat normaalit. Niskaturvotus oli hankala mitata, kun ei millään olisi halunnut mennä oikeaan asentoon ja kätilö yritti useamman kerran vähän töniä pikkuista. Lopulta mittaus saatiin tehtyä, oli 0,8 eli normaali.
Kuunneltiin vielä sydänääniä ja siinä vaiheessa alkoi kyyneleet valua :). Pituutta päästä peppuun oli 5,8 cm ja vastasi viikkoja eikä laskettua aikaa tarvitse muuttaa. Kätilö ultrasi sekä sisäkautta että mahan päältä. Kaksi kuvaa sain mukaan.
Istukka oli takaseinämässä, eli voin taas odotella, että tunnen liikkeet muutaman viikon päästä. Esikoisesta tunsin liikkeet rv 14+jotakin ja jo 18+1 ne näkyi vatsan päältä. Osallistuin lisäksi Predo-tutkimukseen, kun siihen tuli kutsu kotiin.
Tilasin kotidopplerin ja se tulee varmaan huomenna (on jo postitettu). Seuraavaksi onkin neuvola 11.8. Ajateltiin mennä rv 20 paikkeilla 4D-ultraan yksityiselle. Täällä meillä päin kun on vain np-ultra.
Tsemppiä kaikille, kenellä on ultra vielä edessä ja hyviä vointeja kaikille.
Terkuin, Saara ja muumi rv 12+4
Semmoinen kysymys kaikille,et onko kellään muulla lievää hengenahditusta?? Aivan kuin ei sais vedettyä henkeä tarpeeksi syvään ja sen lisäksi mulla on joka kerta syömisen jälkeen ns. palan tunne kurkussa?? Outoa!! Ekasta en todellakaan muista tällaisiakaan olleen ja tommoiset hengenahdistukset kuuluu mun mielestä paremminkin loppuraskauteen :) mut ei tää samanlaista hengenahdistusta ole kuin loppuraskaudessa kun maha jo painaa vaan tosiaan ennemminkin sellaista et tekis mieli hengittää syväääääään ja ei vaan tuu sitä hengitystä tarpeeks syvältä.....??
Voimia kaikille ultraa odottaville =) Tiedän että se on tosi hermoja raastavaa laskea päiviä milloin saa tietää jotain vauvasta! Ja sitten kun se päivä tulee tuntuu että aika on mennyt nopeasti! Toivottavasti kaikki on kunnossa!
Tikru!
Mulla oli myös esikoisen odotusaikana kova halu tavata muita samassa tilanteessa olevia, mutta harmikseni lähistöltä ei ketään löytynyt... Olen siis 23 vuotias ja me asustellaan noin tunnin ajomatkan päässä Turusta, kävin viimeisen vuoden kouluakin Turussa, viimeisilläni raskaana viime keväänä =) Sain onneksi lähihoitajan paperit, valmistujaiset olisi olleet samana päivänä kun vauva syntyi =) Hoidan esikoista kotona ja välillä käydään hoitamassa muitakin lapsia. Mullakaan ei ole yhtään "lapsellista" kaveria, mutta onneksi osa kavereista on silti innostuneita puhumaan vauva-asioista! Jos tykkäät niin voitaisiin vaikka joskus nähdä, vai mitä mieltä olet =) Eikös meitä muuten ollut muitakin Turusta päin? Olisiko teillä halua jossain vaiheessa järjestää jotain tapaamista? Esikoista odottaessa kirjoittelin kanssa palstalle ja silloin jossain kaupungissa järjestivät tapaamisen pitzeriaan...
Mulla on kanssa pahoinvointi hellittänyt, ja paino on laskenut pari kiloa raskauden aikana, eiköhän se kuitenkin korjaannu =) Joku puhui hengenahdistuksesta, mullakin oli alkuraskaudessa (eipä tää kyllä vieläkään niin pitkällä ole =) ) hengenahdistusta mutta se on nyt loppunut. Olo on suorastaan aika hyvä =)
-helena ja masuasukki rv. 12+4
Kävin tänään siis siellä np-ultrassa. Siellä sätki ja potki virkeä pötkylä, joka välillä kyllä malttoi köllötellä paikoillaankin, että saatiin kaikki tarvittavat mittaukset tehtyä. Mittaa oli kertynyt jo 4,7cm (pää-perä), eli vastasi rv.11+4, mutta pysytään nyt alkuperäisessä l.a:ssa eli kuukautisten mukaan 15.2. ja tänään onkin siis 11+2 eikä 11+1 kuten alkuraskauden ultran mukaan olisi... Niskaturvotus oli alle millin, ja riskiluvuksi kromosomihäiriöille jäi 1:5700. Eli kaikki pitäisi olla hyvin. Oli niin ihana nähdä pikkuinen! Kyyneleet valui poskille, mutta silti olin yhtä hymyä...
Mimmi75, rv.11+2
Niitä on aina niin mukava lukea!
Keyes: mullakin oli tässä jokunen viikko sitten hengenahdistusta mutta nyt sitä ei kyllä ole ollut. Mistä lie johtuvaa?!? Nyt vaivana on lähinnä päänsärky, jota on jatkunut useamman päivän. Tuo aurinkoinen ulkoilma ei houkuttele yhtään, ja se on mulle auringonpalvojalle jo tosi iso juttu:) Tiedän/luulen päänsäryn johtuvan jännitysniskasta mutta yhtään ei houkuttelisi ajatus hierojalle menosta. Onko sitä tullut jotenkin herkemmäksi vai mitä, kun ajatus, että joku "runnoisi" selkää ei tunnu nyt yhtään kivalta. Ja yleensä hierojalla käynti on aivan ihanaa...
Mahassa turvotus vaan jatkuu, ihan kun olisi joku jalkapallo vatsassa. Parhaani mukaan yritän piiloutua isoihin paitoihin, etteivät töissä tai muualla huomaisi. en millään haluaisi vielä paljastua tässä vaiheessa. Ajattelin josko ainakin istukkatutkimuksen tulokset saisin, ennen kun raskaus kävisi ilmi, mieluiten vielä rakenneultran ylikin haluaisin tätä salaisuutta pitää. Mutta saas nähdä, saattaa olla hieman hankalaa. Aikaisemmissa raskauksissa ei todellakaan ollut tällaista turvotusta!
Huomenna neuvola, jännittää kuuluuko sydänäänet. Kyllähän niiden jo pitäisi kuulua... ja kyllä iso huoli syntyy jos niitä ei löydy! Alkaisi jo tuntemaan liikkeet, niin loppuisi tämä jatkuva epävarmuus maha-asukin hengissä olosta.
Miin ja rv 12+3
Joka välissä äityy melkein migreenimäiseksi...
Nyt luin neuvolasta saatua kirjasta, niin siinä lukee (vähän referoituna):"Toisia raskaana olevia naisia vaivaa päänsärky. Syynä voi olla progesteronihormoni. Runsas juominen ja päivittäinen kävelytuokio voi auttaa. Päänsärky, joka ei johdu stressistä tai lihasten jännitystilasta, häviää useimmiten itsestään."
Joku kyseli tuosta hengenahdistuksesta ja mulla on kanssa ollut sitä. Oli pahimmillaan tossa viikolla 9. Olen ammatiltani ns. puhetyöläinen ja esim. haastattelun teko oli toisinaan todella hankalaa, kun tuntui, että henki loppuu ja happea ei saa. Nyt on alkanut jo helpottaa..mutta siis tuttua on.
Miina: Jos sullakin ollut just pari viikkoa sitten sitä hengenahdistusta niin se vastais just näitä mun viikkoja mun matikkapäällä :D (mulla nyt siis rv9+7)
Onnea huomiseen neuvolaan,toivottavasti ne äänet sieltä kuuluu :)
Ja liliaia,mulla tosiaan noi rv9-10 menossa (ei Aivan tarkkaa...) joten tosiaan vastais mullakin tuota... Hyvä kuulla et muillakin,aloin jo kuvitteleen et kuvittelen koko hengenahdituksen,kun ei kirjoista/netistä siitä tietoa löytynyt!!
Täällä oli monella ihania ultrakuulumisia, onnea! Hieno juttu!
Minä sain postissa tänään seerumiseulan tulokset ja ne oli normaalit eli ei kohonnutta riskiä! Tulin tosi iloiseksi ja olo on helpottunut. Yllättävän nopeasti tulokset tulivat: viime torstaina testattiin ja tänään jo tulivat! Olin valmistautunut kahden viikon odotukseen, joten tämä oli iloinen ylllätys.
Hengenahdistuksesta: Minulla on ollut sitä joka alkuraskaudessa ja astmaatikko kun olen, niiin ensimmäisessä raskaudessa ajattelin, että apua, nyt on astma mennyt tosi huonoksi. Mutta lääkäri onneksi lohdutti, että se ns. raskauden aikaista astmaa eli hengenahdistusta, joka menee ohi eikä ole vaarallista. Tietysti jos jatkuu pitkään, on hyvä selvittää onko takana jotain muuta.
Mies ja lapsukaiset lähti tänään loppuviikoksi viettämään mökkielämää. Snif... Tavallaan ihan mukavaa saada omaa aikaa, mutta ikäväkin tulee. Yritän nyt kuitenkin nauttia tästä ajasta hyödyntämällä ajan urheiluun. Tänään pääsin ensimmäistä kertaa moneen viikkoon punttisalille ja olipa karmea kokemus. Painoja ei meinannut saada ylös, vatsalihaksia tehdessä tuli vähän huono olo jne. No, tästä se lähtee, tavoitteena on treenata niin paljon kuin pystyn, ennen kuin tulee se vaihe, että jokainen liike supistaa eikä voi tehdä suunnilleen mitään.
Minulle on myös kasvanut pieni pömppö mahanseudulle, mikä on pieni ongelma työvaatteiden suhteen. Minulla on tasan kaksi tunika-mallista paitaa, jotka olen hankkinut viime viikkoina. Ja niistäkin toinen on musta-harmaa eli enemmän sinne syksyn keleihin. Muut paidat on aika pinnan myötäisiä ja nyt alkaa tuntua tukalalta vetää mahaa koko ajan sisäänpäin. Taidanpa suunnata paitaostoksille huomenna.
Hilpsu omanapaisena rv 12+4
Kuuntelitteko sykettä? Kumpihan mahtaa masussa polskia ;D
lastwish 12+3
Ihania uutisia!!!
Oon niin väsy ettei muuta tekstiä tule nyt mieleen :D mutta nuo uutisesi saivat hymyilemään :)
Ja paljon voimia kans :x Täällä on useammalla enemmän tai vähemmän jännät paikat, mutta kyllä me yhdessä selvitään, vai mitä?!
Meillä oli eilen se nt-ultra ja kaikki oli oikein hyvin :) Ja nyt voi vihdoin huokaista ainakin vähän, kun näki että on siellä mahassa ihan oikeasti elämää. Ja olihan tuo aivan hellyyttävää seuranta, kun pikkuinen riehu siellä mahassa oikein urakalla :) Miinuspuolena tuossa käynnissä oli, että jouduimme odottamaan 45 minuuttia yli sovitun ajan, ennenkuin pääsimme sisään :( Reilun puolen tunnin odottelun jälkeen joku kävi sanomassa, että meidän ajalle oli otettu joku päivällä myöhästynyt henkilö. Vähänkö ärsytti ja herkkis kun olen, meinasin alkaa parkumaan, mutta onnistuin skarppaamaan :D Ja kyllähän sitä sitten, kun pääsi itse asiaan, unohti sen alkutahmeuden..
Mies kans sekosi illalla siitä ultrasta ja itki ja nauroi vuorotellen :D Ota siitä sitten selvää, pitääkö lohduttaa vai nauraa mukana..
Miten teillä muilla miehet on reagoineet raskauteen?
Sannu80 12+0
Eilen illalla nukkumaan mennessä iski paniikki, että entä jos sieltä oikeasti löytyykin jotain poikkeavaa. Jos esim. joudutaan tekemään lapsivesi-/istukkatutkimukset, niin vähänkö mä olen hermoheikko niitä tuloksia odottaessa! En tiedä, jotenkin tuntuu, että olen nyt kolmatta odottaessa jotenkin paljon säikympi ja varovaisempi... Ensimmäistä odottaessa oli vaan niin onnellisesti raskaana, ehkä sitä tiesi kaikki riskit, mutta ei halunnu ajatella niitä itselle. Toinen oli jotenkin luonteva jatko edelliselle. Nyt tämä on luultavasti mun viimeinen raskaus, ja kun on jo kaksi ihan hyvin mennyttä raskautta ja synnytystä ja tuloksena kaksi tervettä lasta, niin aina välillä mietityttää, että voinko mä olla niin onnekas, että tämäkin menee yhtä hyvin! Ihan turhia tällaiset huolehtimiset, mutta ehkä se on ihan luonnollista... Mutta huomenna oon taas viisaampi! Toivottavasti...
Mimmi75, rv.11+0