Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mulla on niin paha olo, en vaan jaksaisi enää.

Vierailija
28.07.2008 |

Olen aiemminkin täällä valittanut, vaikka en uskallakaan kertoa mistä on kyse. Mutta asiat ovat pielessä, todella. Ja taas eilen tuli uusi katastrofi. Miksi tämä ei lopu koskaan, olen kai todella paha ihminen kun näin kovasti rangaistaan?



Näin muutama vrk sitten aamulla sellaista unta, että olin onnellinen, jotain ihanaa siinä unessa oli, mutta en muista miten. Kun heräsin, en aluksi tajunnut että se ei ollut todellisuutta. Heräsin innokkaana, oli ihana nousta päivään ja ajatella mitä kaikkea ki vaa päivä toisi tullessaan. Lasten kanssa ulos nauttimaan jne. Kunnes theräsin kunnolla ja tajusin että viimeiset 2 vuotta olen joka ikinen aamu herännyt ahdistuneena. Aamu on ollut hyvä jos olen saanut joten kuten nukuttua enkä ole valvonut asioita miettiessä.



Elämän ei pitäisi mennä näin. Miksi?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
28.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikille ihmisille tulee vastoinkäymisiä jossain vaiheessa, toki joillekin varmaan enemmän kuin toisille. Jos omat voimat eivät enää riitä, etsi apua.



Rukoilen sinun puolestasi!

Vierailija
2/7 |
28.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lääkäriin olis varmaan ihan hyvä mennä, jos sieltä saisi ammattiapua. Mutta itsekin voisit koittaa harjoitella niin että aloittaisit ensin vaikka ihan muutaman kymmenen sekuntin "onnen hetkistä" koita etsiä niitä, pikku hiljaa voi huomata että onnea elämästä löytyykin yllättävän paljon.



En koita tällä vähätellä mitenkään oloasi, mutta ei varmaan haittaakaan jos kokeilee. Tsemppiä!



T: itsekin välillä syövereissä käyvä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
28.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen vielä pystyssä, elossa- mutta sisältä rikki, niin rikki..! :( Koska meillä on pieni lapsi, lääkärit eivät suosittele intensiivisen psykoterapian aloittamista vielä pariin vuoteen eli suomeksi sanottuna = ainoa "apu", mitä voin tässä vaiheessa saada, on keskustelu jonkun sairaanhoitajan kanssa kerran kuussa 45 minuuttia. Sehän paljon auttaakin; juuri kun on uppoutumassa kertomaan jotain, aika loppuu ja on taas haavoilla, joutuu lähtemään kotiin yksin. Onhan minulla toki mieskin, mutta en oikein voi puhua hänelle vastoinkäymisistäni. Hän herkkänä ihmisenä masentuu puolestani ja ikävä kyllä tuo saa aikaan minussa raivon tunteita; tahtoisin puhua kaikesta mutta en voi koska kukaan ei-ammattilainen ei juttujani kestä (todella, todella vaikea elämä). Tilanne alkaa olemaan nyt se, että näen aivan sairaita unia, mm. leikkaan eläimiltä päät poikki ja tapan pieniä lapsia unissani. Tämä johtuu kylläkin siitä, että he yrittävät tappaa minut ja ahdistus unissa on jotain niin kamalaa!! Eläin- ja lapsirakkaana ihmisenä meinaan menettää järkeni kun ainoa vaihtoehto selviytymiseen on tappaa kaikki muut (ja ne usein ovat eläimiä tai lapsia)...



Anteeksi ,olen pahoillani kun tungin ketjuusi ap!! Kaikessa itsekkyydessäni minun piti, oli suoranainen pakko, päästä kirjottamaan tänne tuntemuksiani. Nyt tiedät ettet ole ainoa ahdistunut...

Vierailija
4/7 |
28.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

3

Vierailija
5/7 |
28.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Palasin vielä etsimään tämän ketjun, koska haluan vielä kiittää rukouksestasi. Taisin tuossa aiemmin kirjoittaa että taas tuli uusi katastrofi elämään. Ei mennyt kauaa viestisi jälkeen, kun sain puhelun, josta oli paljon lohtua. Uskon että rukouksesi auttoi, kiitos myötäelämisestä! En melkein uskalla kirjoittaa tätä tänne, on jo valmiiksi huono omatunto ajatuksistani, mutta minusta tuntuu etten osaa itse rukoilla oikein tai täydestä sydämestä, vaikka sitä silloin tällöin teenkin. Hienoa että on teitä jotka autatte. Toivon sinulle ja kutoselle ja kaikille kaikkea hyvää ja siunausta!

ap

Vierailija
6/7 |
28.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

...Elämä heitti vuosi sitten sontaa niskaan isolla kauhalla (mm. oman lapsen sairastuminen vakavasti, isän äkkikuolema, taloudelliset vaikeudet...) ja minun pelastukseni oli cipralex-lääke.



Jos sinulla on raudanpuute, otat apteekista rautatbl.purkin ja jos taasen aivosi tuottavat liian vähän serotoniinia, otat reseptin lääkäriltä ja mars apteekkiin hakemaan järkeä ja voimia elämääsi :O)



Tsemppiä. T. Kaisa-72

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
28.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lupaan ajatella teitä joka päivä tällä viikolla rukouksissani, että saatte voimia saada elämänne raiteilleen.



Tunsin, että minulta lähti valtavasti energiaa kun rukoilin puolestanne. Olin aivan voimaton rukouksen jälkeen ja ajattelin, että nyt teille on apua tulossa.



3