Kaappaus keittiössä kolahti
Katsottiin miehen kanssa eilen Kaappaus keittiössä, jossa äiti teki ruoat, kävi kaupassa, kattoi ja siisti pöydän. Ihan kuin meillä. Olen asiasta puhunut, huutanut, ideoinyt jne. Ei muutosta (koska mies vaihtaa ne autonrenkaat, niin siksi ei tarvitse osallustua ruokahuoltoon).
Jo ohjelman aikana mies mietti ruokaa jota voisi tehdä. Saa nähdä, jääkö suunnitelmaksi.
Nyt mietin, pitäisikö vaan olla että jee ruokaa, vai voisiko sanoa, että lapset ei tota sitten syö (liian tulista, eivät saa alas).
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Kehut vaan. Kyllä huomaa itsekin mitä lapset syövät ja alkaa tekemään niitä ruokia. Älä missään nimessä heti nujerra.
Toissa kesänä "pakotin" miehen ideoimaan yhden ruoan. Kun ruoka ei käynyt lapsille, oli närkästyksissään ja sanoi että turha yrittää, kun ei mikään onnistu. Ei sen jälkeen ole ruokaa tehnyt. (Tuolloin teki lohta, meillä kala-allerginen ja kasvissyöjä).
Jotain on oppinut, sillä nyt tuo ideoitu ruoka on kasvisruoka.
Ap
Taas tämä ikuinen itkuvirsi. Miksi te naiset edes lähdette tuolle linjalle. Siis, että passataan koko perhettä? On tietysti hienoa, jos mies muuttuu ohjelman nähtyään, mutta tuossa vaiheesa muutos on tietenkin paljon hankalampi.
No et heti mollaa. Vaan innolla tekemään yhdessä ruokaa. Voithan ehdottaa että ennen maustamista otatte osan ruuasta toiseen kattilaan ja maustetaan lapsille miedommin. Tai sitten vaikka keitätte perunoita lisäksi niin lapset saa syödä sitä mausteista ruokaa jonkun miedon tutun ruuan seurana. Tai sitten teette vaikka kaksi ruokaa yhtäaikaa tai lapset syövät edellisen päivän jämiä jne.
Käytä ihmeessä tilaisuus hyväksi ja kannusta, kehu ja ole mukana hommassa. Positiivisuus kantaa eteenpäin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehut vaan. Kyllä huomaa itsekin mitä lapset syövät ja alkaa tekemään niitä ruokia. Älä missään nimessä heti nujerra.
Toissa kesänä "pakotin" miehen ideoimaan yhden ruoan. Kun ruoka ei käynyt lapsille, oli närkästyksissään ja sanoi että turha yrittää, kun ei mikään onnistu. Ei sen jälkeen ole ruokaa tehnyt. (Tuolloin teki lohta, meillä kala-allerginen ja kasvissyöjä).
Jotain on oppinut, sillä nyt tuo ideoitu ruoka on kasvisruoka.
Ap
Mää keittäsin teille porkkanoita ja söisin itse kunnon pihvit.
Zinc
Vierailija kirjoitti:
No et heti mollaa. Vaan innolla tekemään yhdessä ruokaa. Voithan ehdottaa että ennen maustamista otatte osan ruuasta toiseen kattilaan ja maustetaan lapsille miedommin. Tai sitten vaikka keitätte perunoita lisäksi niin lapset saa syödä sitä mausteista ruokaa jonkun miedon tutun ruuan seurana. Tai sitten teette vaikka kaksi ruokaa yhtäaikaa tai lapset syövät edellisen päivän jämiä jne.
Käytä ihmeessä tilaisuus hyväksi ja kannusta, kehu ja ole mukana hommassa. Positiivisuus kantaa eteenpäin!
On se niin vaikeita. Nehän jossain Mexicossa, Etelän maissa ja Aasiassa nauraa meille, jos lapset ei pysty syömään maustettua ruokaa.
Kumma kun ne muualla maailmassa aivan hyvin pystyy.
Zinc
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä ikuinen itkuvirsi. Miksi te naiset edes lähdette tuolle linjalle. Siis, että passataan koko perhettä? On tietysti hienoa, jos mies muuttuu ohjelman nähtyään, mutta tuossa vaiheesa muutos on tietenkin paljon hankalampi.
Moni nainen "lähtee tuolle linjalle" hoitovapaalla. Ja sitten kun nainen palaa töihin, mies on tuudittautunut siihen uskoon, että kyllä se äiti (!) huolehtii.
Suomessa noi ruoka-ohjeetkin on niin naurettavia. Tehdään joku 5 litran kattilallinen jotain soppaa ja ohjeessa lukee joku teelusikallinen pippuria.
Avot, nyt se on maustettu ;)
Kun katsoo ulkomaisia kokkiohjelmia/reseptejä, niin niissä on mausteita ihan OIKEASTI.
Niinkuin niitä kuuluukin käyttää. Mitä järkeä on käyttää mausteita niin, ettei mikään maistu miltään.
Zinc
4 jatkaa siis jatkosta selkeni että lapset eivät olekkaan pieniä? Minä kuvitteliin että lapset taaperoita/leikkiikäisiä ja siksi heille ei sovi mausteinen ruoka.
Lapsille tekee tosi hyvää maistaa erilaisia ruokia ja jos kerta ovat isompia niin voivat syödä vaikka leipää jos ruoka ei kelpaa. Uos lapsille ei miehen idoeima ruoka kelpaa niin haasta lapset tekemään koko perheelle joku ruoka ja hyvällä kehulla ym teillä voidana kohta tehdä vuorotellen ruokia ja maistella uusiakin ruoka innolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä ikuinen itkuvirsi. Miksi te naiset edes lähdette tuolle linjalle. Siis, että passataan koko perhettä? On tietysti hienoa, jos mies muuttuu ohjelman nähtyään, mutta tuossa vaiheesa muutos on tietenkin paljon hankalampi.
Moni nainen "lähtee tuolle linjalle" hoitovapaalla. Ja sitten kun nainen palaa töihin, mies on tuudittautunut siihen uskoon, että kyllä se äiti (!) huolehtii.
Moni nainen lähtee tuohon jo seurusteluaikana. Pahimmillaan käydään miehen luona pesemässä ikkunat ja siivoamassa ja kun muutetaan yhteen, hoidetaan edelleen kaikki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä ikuinen itkuvirsi. Miksi te naiset edes lähdette tuolle linjalle. Siis, että passataan koko perhettä? On tietysti hienoa, jos mies muuttuu ohjelman nähtyään, mutta tuossa vaiheesa muutos on tietenkin paljon hankalampi.
Moni nainen "lähtee tuolle linjalle" hoitovapaalla. Ja sitten kun nainen palaa töihin, mies on tuudittautunut siihen uskoon, että kyllä se äiti (!) huolehtii.
No silloin saa kyllä itsekin katsoa peiliin, jos antaa hoitovapaasysteemin jatkua töihin paluun jälkeen. Sehän keskustellaan ennen töihin paluuta miehen kanssa selväksi, että kotityöt jakautuvat nyt eri tavalla. Eikä todellakaan jatketa marttyyrina puurtamista, ja sitten vinguta vauvapalstalla. Jämäkkyyttä siihen kotihommaan naiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä ikuinen itkuvirsi. Miksi te naiset edes lähdette tuolle linjalle. Siis, että passataan koko perhettä? On tietysti hienoa, jos mies muuttuu ohjelman nähtyään, mutta tuossa vaiheesa muutos on tietenkin paljon hankalampi.
Moni nainen "lähtee tuolle linjalle" hoitovapaalla. Ja sitten kun nainen palaa töihin, mies on tuudittautunut siihen uskoon, että kyllä se äiti (!) huolehtii.
Moni nainen lähtee tuohon jo seurusteluaikana. Pahimmillaan käydään miehen luona pesemässä ikkunat ja siivoamassa ja kun muutetaan yhteen, hoidetaan edelleen kaikki
En näe tuossa mitään ongelmaa.
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehut vaan. Kyllä huomaa itsekin mitä lapset syövät ja alkaa tekemään niitä ruokia. Älä missään nimessä heti nujerra.
Toissa kesänä "pakotin" miehen ideoimaan yhden ruoan. Kun ruoka ei käynyt lapsille, oli närkästyksissään ja sanoi että turha yrittää, kun ei mikään onnistu. Ei sen jälkeen ole ruokaa tehnyt. (Tuolloin teki lohta, meillä kala-allerginen ja kasvissyöjä).
Jotain on oppinut, sillä nyt tuo ideoitu ruoka on kasvisruoka.
Ap
Ei koko perheen tarvitse olla kasvissyöjiä, jos yksi on. Meillä mies on vegaani ja minä+lapset sekasyöjiä. Teemme ruokaa mieheni kanssa vuorotellen. Ei mitään ongelmia.
Miksi ap ei ole töissä? Onko mies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et heti mollaa. Vaan innolla tekemään yhdessä ruokaa. Voithan ehdottaa että ennen maustamista otatte osan ruuasta toiseen kattilaan ja maustetaan lapsille miedommin. Tai sitten vaikka keitätte perunoita lisäksi niin lapset saa syödä sitä mausteista ruokaa jonkun miedon tutun ruuan seurana. Tai sitten teette vaikka kaksi ruokaa yhtäaikaa tai lapset syövät edellisen päivän jämiä jne.
Käytä ihmeessä tilaisuus hyväksi ja kannusta, kehu ja ole mukana hommassa. Positiivisuus kantaa eteenpäin!
On se niin vaikeita. Nehän jossain Mexicossa, Etelän maissa ja Aasiassa nauraa meille, jos lapset ei pysty syömään maustettua ruokaa.
Kumma kun ne muualla maailmassa aivan hyvin pystyy.
Zinc
Toisaalta sekä intialainen että eteläamerikkalainen tuttuni ihmettelevät, miten laadukasta lihaa Suomessa syödään. Kaupassa ei lihatiskillä pörrää kärpäsiä eikä täällä tapeta kanoja samassa tilassa, jossa niiden lihaa myydään. Monessa maassa mausteiden tarkoitus on peittää mätänevän tai pilaantuneen lihan maku.
Lapset eivät ole pieniä, mutta mies haluaa nyt oikeasti tulista ruokaa, jota lapset eivät saa alas. Minäkin hädintuskin.
Hoitovapaalla tämä meilläkin lipsahti tähän. Aiemmin tehtiin yhdessä/vuorotellen.
Ei tarvitse kaikkien syödä samaa ruokaa ja usein teenkin kahta versiota. En myöskään pahastu, jos se kala-allerginen ei syö lohilaatikkoa tai kasvissyöjä pihviä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Suomessa noi ruoka-ohjeetkin on niin naurettavia. Tehdään joku 5 litran kattilallinen jotain soppaa ja ohjeessa lukee joku teelusikallinen pippuria.
Avot, nyt se on maustettu ;)
Kun katsoo ulkomaisia kokkiohjelmia/reseptejä, niin niissä on mausteita ihan OIKEASTI.
Niinkuin niitä kuuluukin käyttää. Mitä järkeä on käyttää mausteita niin, ettei mikään maistu miltään.
Zinc
Mene sinä nyt vidduun viljelemään vaikka niitä persiljatupsujasi, sinulta ei kukaan ole kysynyt mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä ikuinen itkuvirsi. Miksi te naiset edes lähdette tuolle linjalle. Siis, että passataan koko perhettä? On tietysti hienoa, jos mies muuttuu ohjelman nähtyään, mutta tuossa vaiheesa muutos on tietenkin paljon hankalampi.
Moni nainen "lähtee tuolle linjalle" hoitovapaalla. Ja sitten kun nainen palaa töihin, mies on tuudittautunut siihen uskoon, että kyllä se äiti (!) huolehtii.
Peen marjat. Kyllä se monessa parisuhteessa alkaa paljon aikaisemmin. Jotenkin edelleen osittain näkyy kasvatuksessa ns. perinteiset roolit. Ja jos mies on aikaisemmin tehnyt innokkaasti ruokaa ja siivonnut jälkensä jne., niin tuskin ne taidot hoitovapaalla häviää. AP:kin tilanteessa uskaltaisin väittää homman olleen samoilla linjoilla jo ennen lasten syntymää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä ikuinen itkuvirsi. Miksi te naiset edes lähdette tuolle linjalle. Siis, että passataan koko perhettä? On tietysti hienoa, jos mies muuttuu ohjelman nähtyään, mutta tuossa vaiheesa muutos on tietenkin paljon hankalampi.
Moni nainen "lähtee tuolle linjalle" hoitovapaalla. Ja sitten kun nainen palaa töihin, mies on tuudittautunut siihen uskoon, että kyllä se äiti (!) huolehtii.
Peen marjat. Kyllä se monessa parisuhteessa alkaa paljon aikaisemmin. Jotenkin edelleen osittain näkyy kasvatuksessa ns. perinteiset roolit. Ja jos mies on aikaisemmin tehnyt innokkaasti ruokaa ja siivonnut jälkensä jne., niin tuskin ne taidot hoitovapaalla häviää. AP:kin tilanteessa uskaltaisin väittää homman olleen samoilla linjoilla jo ennen lasten syntymää.
Ei ollut. Mutta kun olin hoitovapaalla mies teki täyttä työpäivää+ illat ja yöt väikkäriä. Siinä ei enää aika riittänyt ruoanlaitolle, joten siitä tuli "minun hommani".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et heti mollaa. Vaan innolla tekemään yhdessä ruokaa. Voithan ehdottaa että ennen maustamista otatte osan ruuasta toiseen kattilaan ja maustetaan lapsille miedommin. Tai sitten vaikka keitätte perunoita lisäksi niin lapset saa syödä sitä mausteista ruokaa jonkun miedon tutun ruuan seurana. Tai sitten teette vaikka kaksi ruokaa yhtäaikaa tai lapset syövät edellisen päivän jämiä jne.
Käytä ihmeessä tilaisuus hyväksi ja kannusta, kehu ja ole mukana hommassa. Positiivisuus kantaa eteenpäin!
On se niin vaikeita. Nehän jossain Mexicossa, Etelän maissa ja Aasiassa nauraa meille, jos lapset ei pysty syömään maustettua ruokaa.
Kumma kun ne muualla maailmassa aivan hyvin pystyy.
Zinc
Luuletko vai tiedätkö? Ei ihan pienille lapsille anneta niitä tulisia ruokia noissakaan maissa, vaan totutellaan hitaasti. Mutta esim. kaverini lapset ovat puoliksi srilankalaisia, ja kun he käyvät Sri Lankassa, heidän mummonsa tekee heille paljon miedompaa ruokaa kuin muille, koska tajuaa, että eivät lapset ole Suomessa tottuneet tuliseen ruokaan. Ja kyllä noissa tulisen ruuan maissakin eri lapset oppivat siihen eri tahdissa.
Suomessa suurin osa ruuasta ei ole tulista. Jos haluaa totuttaa lapsensa jo pienenä tuliseen ruokaan, niin sitä tosiaan pitää antaa jatkuvasti ja jo ihan pienestä alkaen. Jos tulista ruokaa ei siis jatkuvasti tehdä, yhtälö onkin jo aika hankala. Mä olen ihan suosiolla jättänyt tekemättä lapsille tulista ruokaa, kun sitä on vain silloin tällöin. Ovat saaneet sitten itse halutessaan maistaa. Toinen syö välillä chiliä, mutta välillä sen syöminen on vaikeaa karttakielen takia.
Älkää viitsikö vetää argumentiksi näitä "miten lapset Intiassa nönnönnöö" -juttuja, jos ette oikeasti edes tiedä, miten siellä toimitaan, ja toisaalta koko ruokakulttuuri on niin erilainen.
Kehut vaan. Kyllä huomaa itsekin mitä lapset syövät ja alkaa tekemään niitä ruokia. Älä missään nimessä heti nujerra.