Lue keskustelun säännöt.
Oletko tehnyt sukututkimusta tai näitä geenitestejä? Mitä selvisi?
18.02.2020 |
Jos olet suomenruotsalainen (tai osa sukuasi on), niin näkyykö se jotenkin noissa geenitesteissä? Millaisia tuloksia romaniperimä tuottaa? Mikä ylipäänsä on romanien sukunimien historia? Entä miten saamelaisuus näkyy testeissä? Mitä tuloksia olet saanut, jos olet juuriltasi ihan kantasuomalainen noin tietääksesi, mutta olet tavallista tummempi?
Omassa suvussani on kummallakin puolella ollut asiasta kiinnostuneita ja itselleni ei ainakaan ole tullut yllätyksiä vastaan sukupuita selaillessa. Mitä nyt ilmeni, että serkkuja on naitu välillä ja tulipa opittua historiastakin uusia asioita kun itse tutkin oudompien sukunimien taustoja. Tummempien sukulaisten pigmentille ei löytynyt selitystä, mutta jotkut ovat ilmeisesti tekemässä geenitestejä (itse en ehkä lähettäisi perimääni mihinkään. Olen vähän vainoharhainen). Varmaan tulos on noin sataprosenttisesti suomalainen kuitenkin.
Oikeastaan mut yllätti se, miten hyvin suvun vanhukset on tienneet meidän juurista ja miten hyvin itse tiesin sitä kautta sen, miltä seuduilta porukka on tullut.
Kommentit (8)
Meillä on sukua tutkittu jonnekin 1500-luvulle asti (ainakin). Tämä on mahdollista siksi, että olemme sukupolvesta toiseen olleet enemmän kuin (maa)työläisiä. Ei sieltä ole yllätyksiä löytynyt, muutama linna kylläkin. Ja ne on yhä suvulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sukututkimusta sekä dna-testejä niin äidin kuin isän suvuista. Sukumme on molempien puolelta suomenruotsalaisia.
Olemme lähtöisin, niin kuin kaikki suomalaiset ja ruotsalaiset, Siperiasta ja Keski-Euroopan puolelta. Aiheesta oli mielenkiintoinen tv-sarjakin( Yleltä) "Ensimmäiset ruotsalaiset" ja joista emme kauas karkaa Suomessakaan.
Mitä tulee sukuumme lähihistoriaan viime vuosisatojen puolelta, niin ne ovat hurjia tai hulluja tarinoita Ahvenanmaalta menettyyn Viipurin asti. Olemme olleet isän puolelta varsin touhukasta porukkaa, lain ulkopuolella, joten selittääköhän se sen miksi suvussamme on nyt paljon juristeja? Heh heh.
Äidin puolelta tummuus on lähtenyt Unkarista Suomeen vaeltaneista mustalaisista ja miksi osa meistä on tummaihoisia ja tummatukkaisia.
Suvussamme on myös ikävä perimä adhd:sta. Tarinoita hurjista luonteista ja seinille paiskotuista lautasista sekä karkaamisista riittää. Tämä tosin vain omaa päättelyäni, sillä itse olen saanut adhd-diagnoosin.
Olemme vilkasta ja menestyvää porukkaa. Vauraus on kulkenut suvussa monta sukupolvea. Myös yksi kaupunki Suomessa on rakennettu aikanaan suvultamme ostetuilla mailla. Kartano on yhä pystyssä niillä kulmilla. Pikkuserkkuni asuu siellä.
Vierailija kirjoitti:
Joo, olen tehnyt. Selvisi, että äitini puolelta minulla on hyvin savokarjalaiset juuret (sekä paperilla että dna:n mukaan, etnisyysanalyysi (joka kyllä on enemmän huvitusta kuin kovaa tiedettä) näytttää että melkein 100 % suomalaista löytyy). Isän puolella taas minulla on uusmaalais-varsinaissuomalaiset juuret (taas sekä paperilla että DNA:n mukaan), ja kuten odotettavissa, etnisyysanalyysi näyttää, että tällä puolella sukua on saatu vaikutteita Itämeren muiltakin puolilta. Ei yllätyksiä.
Mullakin on muuten myös toisen puolen suku lähinnä Savosta, Karjalasta ja Pohjanmaalta.
Itämeren rannoilla perimää on tosiaan tullut sieltä meren toiselta puolelta. Onhan sitä tutkittu, että idän ja lännen suomalaiset eroaa perimältään jotenkin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sukua tutkittu jonnekin 1500-luvulle asti (ainakin). Tämä on mahdollista siksi, että olemme sukupolvesta toiseen olleet enemmän kuin (maa)työläisiä. Ei sieltä ole yllätyksiä löytynyt, muutama linna kylläkin. Ja ne on yhä suvulla!
Sanoisin linnoja ihan jänniksi yllätyksiksi, paitsi tietty jos eivät tulleet yllätyksinä.
Oma suku on ollut ihan vaan niitä maatyöläisiä pääosin. Tosin myös tarinankertojia. Suusta suuhun on kulkeutunut ties mitä juttuja ja legendoja.
ap
Vierailija kirjoitti:
Joo, olen tehnyt. Selvisi, että äitini puolelta minulla on hyvin savokarjalaiset juuret (sekä paperilla että dna:n mukaan, etnisyysanalyysi (joka kyllä on enemmän huvitusta kuin kovaa tiedettä) näytttää että melkein 100 % suomalaista löytyy). Isän puolella taas minulla on uusmaalais-varsinaissuomalaiset juuret (taas sekä paperilla että DNA:n mukaan), ja kuten odotettavissa, etnisyysanalyysi näyttää, että tällä puolella sukua on saatu vaikutteita Itämeren muiltakin puolilta. Ei yllätyksiä.
Niin ja tähän vielä lisäys, että kolme isovanhemmistani on suomenruotsalaisia (minä myös, tietysti), mutta ei sitä geeneistä mitenkään näy. Tietysti isän puolelta on tuota rannikon "sekoittuneempaa" perimää, mutta Suomessa on äidinkieltä saatettu vaihdella suomen ja ruotsin välillä ihan vaikka parin sukupolven välein, kun ollaan muutettu ihan saman paikkakunnankin sisällä. Esim. täällä kotipaikkakunnallani (etelärannikolla) valtakieli oli ruotsi ihan jonnekin 1960-luvulle saakka, mutta kunnan pohjoisosassa on aina ollut paljon suomenkielistä asutusta, ja piiat sekä rengit ovat hakeneet puolisoita "kielirajan yli" hyvinkin yleisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On sukututkimusta sekä dna-testejä niin äidin kuin isän suvuista. Sukumme on molempien puolelta suomenruotsalaisia.
Olemme lähtöisin, niin kuin kaikki suomalaiset ja ruotsalaiset, Siperiasta ja Keski-Euroopan puolelta. Aiheesta oli mielenkiintoinen tv-sarjakin( Yleltä) "Ensimmäiset ruotsalaiset" ja joista emme kauas karkaa Suomessakaan.
Mitä tulee sukuumme lähihistoriaan viime vuosisatojen puolelta, niin ne ovat hurjia tai hulluja tarinoita Ahvenanmaalta menettyyn Viipurin asti. Olemme olleet isän puolelta varsin touhukasta porukkaa, lain ulkopuolella, joten selittääköhän se sen miksi suvussamme on nyt paljon juristeja? Heh heh.
Äidin puolelta tummuus on lähtenyt Unkarista Suomeen vaeltaneista mustalaisista ja miksi osa meistä on tummaihoisia ja tummatukkaisia.
Suvussamme on myös ikävä perimä adhd:sta. Tarinoita hurjista luonteista ja seinille paiskotuista lautasista sekä karkaamisista riittää. Tämä tosin vain omaa päättelyäni, sillä itse olen saanut adhd-diagnoosin.
Olemme vilkasta ja menestyvää porukkaa. Vauraus on kulkenut suvussa monta sukupolvea. Myös yksi kaupunki Suomessa on rakennettu aikanaan suvultamme ostetuilla mailla. Kartano on yhä pystyssä niillä kulmilla. Pikkuserkkuni asuu siellä.
Tuosta saisi jo jonkin kirjasarjan tehtyä. Suvustasi löytyy varmasti todella jännittäviä tatinoita. Älä päästä tietojasi unohtumaan! Noita juttuja on hauska kertoa nuoremmille sukulaisille.
Meillä on lievää autismia. Neurologiset ongelmat perityy usein. Vasta mun sukupolveni on saanut diagnooseja, mutta tämä kyllä näkyy suvussa, mitä nyt olen kuullut. Moni on taiteellisesti tai matemaattisesti lahjakas, mutta usein samoilta tyypeiltä puuttuu kunnianhimo kokonaan ja viihtyvät yksikseen.
Voi olla, että sun sukuasi on teidän perityvät ominaisuudet palvelleet paremmin. Tuntuu, että ennen oli helpompi pärjätä, vaikka olikin vähän erikoinen. Mun sukupolvellani on selvästi enemmän ongelmia kuin aikaisemmilla, vaikka me ollaan saatu hoitoakin. Me kai sovelluttiin maanviljelijöiksi ja eläintenhoitajiksi hyvin. Olen kuullut kaikenlaisista suvun rakentamista "insinöörityön" taidonnäytteistä, mutta ei kukaan miettinyt, että joku muu voisi niistä keksinnöistä hyötyä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, olen tehnyt. Selvisi, että äitini puolelta minulla on hyvin savokarjalaiset juuret (sekä paperilla että dna:n mukaan, etnisyysanalyysi (joka kyllä on enemmän huvitusta kuin kovaa tiedettä) näytttää että melkein 100 % suomalaista löytyy). Isän puolella taas minulla on uusmaalais-varsinaissuomalaiset juuret (taas sekä paperilla että DNA:n mukaan), ja kuten odotettavissa, etnisyysanalyysi näyttää, että tällä puolella sukua on saatu vaikutteita Itämeren muiltakin puolilta. Ei yllätyksiä.
Niin ja tähän vielä lisäys, että kolme isovanhemmistani on suomenruotsalaisia (minä myös, tietysti), mutta ei sitä geeneistä mitenkään näy. Tietysti isän puolelta on tuota rannikon "sekoittuneempaa" perimää, mutta Suomessa on äidinkieltä saatettu vaihdella suomen ja ruotsin välillä ihan vaikka parin sukupolven välein, kun ollaan muutettu ihan saman paikkakunnankin sisällä. Esim. täällä kotipaikkakunnallani (etelärannikolla) valtakieli oli ruotsi ihan jonnekin 1960-luvulle saakka, mutta kunnan pohjoisosassa on aina ollut paljon suomenkielistä asutusta, ja piiat sekä rengit ovat hakeneet puolisoita "kielirajan yli" hyvinkin yleisesti.
Ihan mielenkiintoista. Suomessahan on ruotsin kielellä ollut historiallisesti tärkeämpi asema ja ainakin tietyillä seuduilla varmasti oltiin nykyistä kaksikielisempiä. Omasta sukupuusta (Pohjanmaalta) löytyi paljon porukkaa, joiden sukunimi on vain jonkun "dottir" tai "son", mutta en tiedä, ovatko he suomenruotsalaisia vai vain kirjoilla noin. Joskus ihmisten viralliset nimet oli usein ruotsinkielisiä.
Läytyi myös ihmisiä, joilla on näitä tyypillisiä ruotsinkielisiä ns. sotilasnimiä. Eli saivat armeijassa sukunimen, kun sellaista ei ennen ollut. Näitä sukunimiä on edelleen käytössä Suomessa. (Sukunimien alkuperät on mielenkiintoisia)
Tietääkseni (mutta en tietysti voi väittää tietäväni liian hyvin) oman suvun kotipaikkakunnat ei ole ainakaan mitenkään suuressa määrin ruotsinkielisiä.
ap
Joo, olen tehnyt. Selvisi, että äitini puolelta minulla on hyvin savokarjalaiset juuret (sekä paperilla että dna:n mukaan, etnisyysanalyysi (joka kyllä on enemmän huvitusta kuin kovaa tiedettä) näytttää että melkein 100 % suomalaista löytyy). Isän puolella taas minulla on uusmaalais-varsinaissuomalaiset juuret (taas sekä paperilla että DNA:n mukaan), ja kuten odotettavissa, etnisyysanalyysi näyttää, että tällä puolella sukua on saatu vaikutteita Itämeren muiltakin puolilta. Ei yllätyksiä.