Yksipuolinen, psyykeä jäytävä ihastuminen -- miten selviän?

Yritä pyöriä eri paikoissa kuin tuo nainen. Me kaikki kuitenkin kuollaan yksin, joten loppupeleissä sillä ei ole väliä, vaikkei kukaan rakasta sinua.

Tajusik juuri, että olen tavallaan unohtanut sen omimman itseni häneen ihastumisen myötä. Olen alkanut halveksia itselleni tärkeitä asioita ja vältellä itselleni tärkeitä muita ihmisiä hänen vuokseen. Hänestä tuli kaiken hyvän mittatikku ja samassa yhteydessä pyrin pois siitä itselleni ominaisesta.

Tavallaan jopa hukkasin identiteettini samassa hässäkässä. Musta tuli vain sellainen hänen perässään häsläävä nöyrä ja naiivi koiranpentu, jota hän hätyyttelee ylimielisesti vähän kauemmaksi. Olen totaalisen evvk hänelle siis. Miten heräisin tästä illuusiostani ja hulluudestani?

Aika on ainut mikä auttaa. Voi mennä vuosia - pahimmillaan jopa vuosikymmeniä. Toivottavasti selviät vähällä.

Vierailija kirjoitti:

Yritä pyöriä eri paikoissa kuin tuo nainen. Me kaikki kuitenkin kuollaan yksin, joten loppupeleissä sillä ei ole väliä, vaikkei kukaan rakasta sinua.

Olen pyörinytkin, mutta se kaipuu aina vain kalvaa ja houkutun ottamaan yhteyttä jonkun tekosyyn varjolla, asiallisesti sinänsä. Se hänen asenteensa on silti täysin kylmäävä nykyisin, kun hän koettaa tehdä selväksi, etten kiinnosta häntä nyt vain pätkääkään. Mulla on kyllä todella voimakas rakkauden- ja läheisyydenkaipuu, ehkä sekin on osaayy ongelmaani.

Minulla vielä pahempi tilanne. Olen naimisissa ja ihastunut varattuun naiseen, joka ei kuitenkaan halua olla edes ystäväni. Aina kun näen hänet, tekee mieli koskea, mutta nainen tekee selväksi, ettei kiinnosta. Olen 27-vuotias mies ja tämä nainen on 30. Mitä pitäisi tehdä, miten saan unohdettua, näemme usein yhteisessä harrastuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Aika on ainut mikä auttaa. Voi mennä vuosia - pahimmillaan jopa vuosikymmeniä. Toivottavasti selviät vähällä.

Koetan tuudittautua tähänkin ja on se ehkä ihan vähäsen auttanut. Olen jotenkin oppinut elämään asian kanssa. Välillä tajuan, mitkä jutut olivat mulle ennen tärkeitä ja huomaan, että olen ne hyljännyt, kun eivät sovi siihen ihastumiskuvioon sen naisen kanssa.

Sit tajuan, että mäkin voisin olla ihan kiinnostava ja arvokas tyyppi omana itsenäni, ehkä jollekin muulle sopisin vain. Hänelle olen roska, jollekin muulle ehkä olisin rakastettava kumppani. Ehkä se nainen ei vain osaa arvostaa minua. Ehkä se nainen itse ei olekaan niin mystisen täydellinen, jollaiseksi hänet kuvittelen ja ehkä oonkin itse ihan jees ja ansaitsisin rakkautta. Nyt siis oon ollut itsarifiiliksissä jo pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritä pyöriä eri paikoissa kuin tuo nainen. Me kaikki kuitenkin kuollaan yksin, joten loppupeleissä sillä ei ole väliä, vaikkei kukaan rakasta sinua.

Olen pyörinytkin, mutta se kaipuu aina vain kalvaa ja houkutun ottamaan yhteyttä jonkun tekosyyn varjolla, asiallisesti sinänsä. Se hänen asenteensa on silti täysin kylmäävä nykyisin, kun hän koettaa tehdä selväksi, etten kiinnosta häntä nyt vain pätkääkään. Mulla on kyllä todella voimakas rakkauden- ja läheisyydenkaipuu, ehkä sekin on osaayy ongelmaani.

Tuttua. Yritä tutustua uusiin ihmisiin, aloittaa uusi harrastus vaikka. Voi mennä vuosia toipua tai sitten mieli voi äkkiä kääntyä ja tajuat, miten olet tuhlannut aikaa.

Miksi olet niin ihastunut häneen?

Sä olet jankannut täällä jo vuosia siitä naisesta eli se ei näytä ainakaan auttavan unohtamisessa. Usko nyt, se on naimisissa eikä aio muuttua lesboksi sun vuoksesi!

Siis olet kuitenkin mieshenkilö, joka on 15 v nuorempi kuin se nainen? Joku täällä vihjaile että olet joku lesbo. Mutta joo, annan sulle vinkkejä selviytyä...

Ensiksi mieti miltä tämä 15 v vanhempi nainen näyttäisi 10 v päästä ryppyisenä.

Sitten mieti kuinka kiva olisi sulla saada ihka normi perhe sinunikäisen naisen kanssa, pari ihanaa lasta- niistä olisi iloa sulle kuolemaan saakka.

Kolmannekseen on se lievasti sanottuna per...si että rakastut 15 v vanhempaan naiseen.

Neljännekseen- älä ole enää missään tekemisessä, vaihda vaikka työpaikkaa, hammasta purren lopeta kaikki yhteydenpito( muuten- siinä on vaara:), että nainen alkaakin sinua jollain tapaa etsimään.)

Kylmä pää ja järki päähän!

Elokuvissa tämä menisi niin, että jatkat kahta kauheammin ihailua, kunnes hän lopulta antaa periksi. Happy end.

Ajattele V. A Koskenniemen runollisiin sanoin ”leikkeihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.

Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.

Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,

houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.

Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,

yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,

yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.

Ainoa uskollinen on oma varjosi vain. ”

Vierailija kirjoitti:

Minulla vielä pahempi tilanne. Olen naimisissa ja ihastunut varattuun naiseen, joka ei kuitenkaan halua olla edes ystäväni. Aina kun näen hänet, tekee mieli koskea, mutta nainen tekee selväksi, ettei kiinnosta. Olen 27-vuotias mies ja tämä nainen on 30. Mitä pitäisi tehdä, miten saan unohdettua, näemme usein yhteisessä harrastuksessa.

En minäkään haluaisi naimisissa olevan miehen huomiota. Duuh.

Googlaa limerenssi, niin löydät tietoa ilmiöstä.

Itselläni on ollut pari vastaavaa, ja mieluummin ottaisin vaikka jalan poikki, tai jonkin muun fyysisen kivun, sillä tuollaisen rakastumisen aiheuttama kipu on paljon pahempaa, sillä se vain jatkuu ja jatkuu vuosikausia.

Jos tuohon on taipumusta sitä on vaikea estääkään, mutta kyllä se menee lopulta ohi, jos välttää kyseisen ihmisen näkemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika on ainut mikä auttaa. Voi mennä vuosia - pahimmillaan jopa vuosikymmeniä. Toivottavasti selviät vähällä.

Koetan tuudittautua tähänkin ja on se ehkä ihan vähäsen auttanut. Olen jotenkin oppinut elämään asian kanssa. Välillä tajuan, mitkä jutut olivat mulle ennen tärkeitä ja huomaan, että olen ne hyljännyt, kun eivät sovi siihen ihastumiskuvioon sen naisen kanssa.

Sit tajuan, että mäkin voisin olla ihan kiinnostava ja arvokas tyyppi omana itsenäni, ehkä jollekin muulle sopisin vain. Hänelle olen roska, jollekin muulle ehkä olisin rakastettava kumppani. Ehkä se nainen ei vain osaa arvostaa minua. Ehkä se nainen itse ei olekaan niin mystisen täydellinen, jollaiseksi hänet kuvittelen ja ehkä oonkin itse ihan jees ja ansaitsisin rakkautta. Nyt siis oon ollut itsarifiiliksissä jo pidempään.

Hae apua. Ei kukaan ole sen arvoinen, että kannattaa alkaa itselleen tekemään pahaa!

Mikä siinä naisessa on niin täydellistä? Ihmetyttää

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä naisessa on niin täydellistä? Ihmetyttää

Kukaan ei ole täydellinen. Ei rakkaus vaadi täydellisyyttä, se ei ole rakkauden ehto.

Todella hassu ajatus.

Pakottamalla ei voi ketään saada ihastumaan itseensä. Siinäkään suhteessa ko naisessa ei ole mitään vikaa.

Ajattele asiaa naisen kannalta. On aivan kauheaa kun joku, josta ei itse pidä ollenkaan eikä ole yhtään kiinnostunut, jatkaa jahtaamista, painostamista ja stalkkaamista, eikä hänestä millään pääse eroon. Veikkaan, että nainen on siksi sinulle niin tyly koska et ymmärrä jättää häntä edelleenkään rauhaan. Usko jo, hän ei halua olla sinun kanssasi missään tekemisissä, ja kaikenlainen roikkuminen ja lahjominen sinun puoleltasi vain pahentaa asiaa.

Sinulla on selvästi jokin mielenterveysongelma, suosittelen hakeutumaan terapiaan.

Nainen varmaan tekee sinusta pian lähestymiskieltopyynnön. Helpottaako sakot ja oikeudenkäynti eroon pääsemistä? Ihastumiselle ei voi mitään, mutta omia tekojaan voivat kaikki hallita. Et ole pakotettu ottamaan häneen yhteyttä, vaan tarkoitus on tosiasiassa ahdistella häntä. Tarvitset psykiatrista hoitoa.

Mulla toisin päin. Olen tuon verran vanhempi nainen ja auttamattoman sekaisin miehestä. Molemmilla perhe ja mies tehnyt selväksi ettei aio erota. Tunteita siis oli molemmin puolin joskus. Olen yrittänyt päästä ihastumisesta eroon kaikin keinoin mutta aina kun näen hänet tai kuulen hänestä niin tunne vaan ei haihdu. Tätä jatkunut nyt yli vuoden.