Lue keskustelun säännöt.
Kun on täysin epäonnistunut ihminen
mitä järkeä olla olemassa
15.02.2020 |
Koen, että itselläni ei edes lähtökohtaisesti ole huono itsetunto, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sen selvemmin olen tajunnut että olen todellinen luuseri.
En edes tiedä, mistä aloittaa kun olen aivan kaikilla elämän osa-alueilla huono, tai korkeintaan keskinkertainen.
Fyysisesti heikko (kroonisia sairauksia), kaikessa liikunnassa huono, ruma (lyhyt mutta vanttera, iho-ongelmia, ohuet maantienväriset hiukset, roikkuvat rinnat).
Varmaan tästä syystä en ole koskaan ollut miesten suosiossa, minua ei ole esim. KOSKAAN pyydetty treffeille tai lähestytty baarissa. Porukassa olen aina ollut se, joka jää yksin kun muista kiinnostutaan.
Olen siis tästä syystä säälittävä ikisinkku, ja jään varmaan lapsettomaksikin.
Tämän lisäksi olen luonteeltani ujo introvertti, joka usein ymmärretään väärin. Usein esim. työkaveri on alkanut inhoamaan minua, vaikka ei tunne minua lainkaan - on vaan syntynyt jokin väärinkäsitys, jota en ole huonoilla sosiaalisilla taidoillani osannut korjata tai ohjata oikeaan suuntaan. Esim. opiskellessa minua alettiin hyljeksiä, ilman että valtaosa ihmisistä ryhmässäni oli koskaan vaihtanut kanssani edes yhtä sanaa!
Näiden sosiaalisten ongelmien päälle, olen myös täysin lahjaton kaikessa muussakin. En ole musikaalinen, vaan poikkeuksellisen huono -haaveeni on ollut oppia soittamaan pianoa, mutta vuosienkin jälkeen olen edelleen ihan aloittelijan tasolla, vaikka kuinka harjoittelen. Olen myös poikkeuksellisen huono laulaja.
En ole taiteellisesti tai matemaattisesti lahjakas myöskään, vaan molemmat ovat tuottaneet minulle vaikeuksia koulussa.
Nykyisessä työssä olen se keskinkertainen puurtaja, joka tekee tunnollisesti annetut työt, mutta en ole missään hyvä. Välillä mietin, että työpaikassani kaikilla muilla on jokin erityinen osaamisalue, paitsi minulla..olen vaan se, jolle voidaan antaa tylsät ja helpot hommat jotka on pakko vaan jonkun tehdä.
En ole koskaan tavannut ketään kaltaistani, joka on kertakaikkisen epäonnistunut aivan kaikessa. Kaikilla muilla ihmisillä tuntuu olevan edes joku asia, jonka varaan rakentaa itsetuntoa ja elämää.
Kiitos, jos joku jaksoi lukea.
Kommentit (15)
Jos et voi olla mitään muuta, voit olla viisaampi kuin muut. Sekin on taito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli todella surullista lukea tuota. Luin kokonaan.
Älä hyvä ihminen ajattele ja kirjoittele itsestäsi tuollaista. Olit sitten miten ruma/osaamaton jne omasta mielestäsi.
Ainoa tapa saada itsesi ajattelemaan toisin, sinun täytyy korjata itseluottamustasi ja itsetuntoasi. Kerää ympärillesi sinua motivoivia ja eteenpäinvieviä ihmisiä. Älä oleskele paikoissa ja seuroissa jossa tunnet itsesi huonoksi.
Tee asioita joissa olet hyvä. Tai asioita mistä pidät. Jos koet että et ole missään hyvä, opettele uusia asioita tai vanhojen asioiden harjoittelu.
Ulkonäköä voi aina parantaa itselleen mieluisammaksi.
Suosittelisin terapiaa lähtökohtaisesti ensimmäiseksi etapiksi kohti parempaa itseluottamusta.
Hyvää jatkoa!
No olet onnistunut saamaan ja pitämään työpaikan, se on jo enemmän kuin monilla muilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo on pienestä kiinni, jos olet epäonnistunut kun olet mm. huono laulaja ja sulla on iho-ongelmia.
En pidä sinunkaltaistasi ihmistä epäonnistujana. Tekemäsi työ on arvokasta, vaikka sitä ei suuremmin arvostettaisi. Lisäksi on pakko sanoa, että osaat kirjoittaa sujuvaa suomenkielistä tekstiä. Kaikki eivät osaa. En tekstistäsi päätellen usko, että olet niin lahjaton kuin uskot olevasi. Ehkä sinulla on vain huono itsetunto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, on lottovoitto asua Suomessa, eikä esim Bangladeshin slummissa.
Sinussa on paljon hyviä asioita. Sinä tulet toimeen ja olet ilmeisesti terve.
On olemassa paljon miehiä jotka eivät myöskään löydä elämänkumppania. Olisit jollekin unelmien täyttymys.
Vierailija kirjoitti:
Nukahdin lukiessa.
Zinc
Moi Neea ja Merja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noin minäkin ajattelen itsestäni mutta sillä erolla että työpaikkaa ei ole koska olen sairas työkyvytön. lääkärin diagnoosikin tästä on olemassa. Kuitenkaan en ole oikeutettu mihinkään tukeen valtiolta. Minun ajatuksiin liitty vahva tuntemus siitä että minulla ei ole enään oikeutta elää. Tyydyttäydyn kiutenkin siihen että olen valmis kuolemaan. Esimerkiksi kun yöllä herään sydänkipuun tai kovaan eteisvärinään rukoilen lähtöä.
En kuitenkaan väitä että olen onnettomampi koska hommahan menee niin että suomessa ihminen voi olla onneton tai köyhä vain suhteessa ystäviinsä, naapureihinsa tai oletettuun elintasoon. Eli riittävän hyvin kun eristäytyy tästä yhteiskunnasta niin aika "kurjissakin" olosuhteissa voi olla onnellinen. Itse unelmoin että olisin syntynyt jonnekkin missä rahalla olisi vähemmän valtaa .
mies 29
Muusta mä en tiedä., mut sen tiedän että sulla on ollut surkea, diletantti pianonsoitonopettaja. Se on vain opettajassa vika jos oppilas ei opi soittamaan hyvin.
Voi harmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisit ehkä parantaa omaa oloa huolehtimalla ulkoisesta olemuksesta, pitämällä itsesi siistinä ja huoliteltuna. Jos tukan väri ei ole kiva, laita siihen vaikka jokin vähän piristävä luonnollista lähellä oleva väri. Roikkotissit ei näy päälle kun on sopivat liivit. Eikä tarvitse olla lahjakas liikunnassa että voi pitää itsensä kunnossa, iho ja mielikin voi parantua sitä myötä. Kaupungin saleilla ja uimahallissa käy ainakin ihan kaikenlaisia ihmisiä, ei pelkkiä kauniita.
kuitenkin uskon että olet empatiakykyisempi kuin sipilä. Vain hyvällä voi taistella pahaa vastaan. Olet siis osa hyvää ja hyvä niin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, on lottovoitto asua Suomessa, eikä esim Bangladeshin slummissa.
Sinussa on paljon hyviä asioita. Sinä tulet toimeen ja olet ilmeisesti terve.
On olemassa paljon miehiä jotka eivät myöskään löydä elämänkumppania. Olisit jollekin unelmien täyttymys.
bangladeshin työmarkkinoilla kaikille työkykyisille löytyy töitä koulutuksesta riippumatta.
Koska se on sinulle ainoa olomuoto. Enkä jaksanut lukea noin pitkää sepustusta.