Miehen mielenterveys ja parisuhde

Olen ollut kahdeksan vuotta yhdessä puolisoni kanssa, ja jo suhteen alussa ollut tietoinen miehen ongelmista ja traumoista. Naimisissa ollaan oltu nyt kuusi vuotta, meillä on kuusivuotias Ihana tytär jolle mies ollut aina ihan mahtava.

Kuitenkin, suhdetta on koko ajan enemmän tai vähemmän rasittaneet mieheni mielenterveysongelmat. Hänellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka pahoina kausina, etenkin maniassa on aivan kauheaa. Onneksi on nykyään aika sairaudentuntoinen siitä ja hommat sen osalta aika hyvin hallinnassa. Lisädiagnoosina on epävakaa persoonallisuushäiriö, joka aiheuttaa taas monenlaista ongelmaa tunnepuolella. Nyt on löytänyt itsestään sitoutumiskammoisen. Mitä enemmän rakastan ja olen läsnä, sitä kauemmas mies vetäytyy ja kokee suhteen itselleen myrkyllisenä. Ajatuksena se on toki absurdi, koska minä olen se kuka on tukenut, hoitanut ja kannatellut tarvittaessa kaikki vuodet. Hoitanut lapsen, omat duunit jne. Se on ollut toki mun oma valinta, enkä halua kuulostaa uhrilta koska sitä en ole, olisin voinut koska vaan lähteä mutta en ole halunnut, koska suhteessa on oikeasti myös paljon hyvää ja tää on mun perhe jota rakastan. Hyvinä aikoina mies on ihan mahtava ja suostui mun kanssa pariterapiaan. Mihinkään se ei tosta ikinä lähde vaikka kovasti on aina lähdössä.

Alkaa vaan voimat loppua tähän jatkuvaan on/off tule lähelle/mene pois vihaan sua/rakastan sua - elämään. Ajatuksia? Onko tämä toivotonta vai jatkanko taistelua?