Lue keskustelun säännöt.
Ero tuli - olen 25-vuotias. Koen itseni epäonnistuneeksi.
14.02.2020 |
Ei tullut punaista tupaa, perunamaata, farmariautoa eikä lapsia joille jo nimet suunniteltiin.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Elämä jatkuu
mutta millaista se muka yksin on :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon tanssiin tarvitaan kaksi.
Aina ei askeleet sovi. Mutta maailma on täynnä ihmisiä.
älä murehdi suotta.
Vierailija kirjoitti:
Tuohon tanssiin tarvitaan kaksi.
Aina ei askeleet sovi. Mutta maailma on täynnä ihmisiä.
älä murehdi suotta.
Olen jo vanha piika iässä :(
Olet niin nuori... Mitä jos olisit 45-vuotias ja epäonnellisesti naimisissa jo 20 vuotta? Tuntisitko itsesi onnistujaksi siinä kohtaa?
Aika harvalla se ensimmäinen vakava suhde kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun melkein kaikilla kavereilla on omistusasunnotkin jo, ja mulla ei ole enää mitään,..!
Muuta mun luokse, on punainen tupa, autoja ja kaikkea, mutta ei naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kai noin nuorena kannata tehdä noin lopullisia suunnitelmia.
Voi kamala, nytkö sinun pitää alkaa ihan itse elättämään itseäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kamala, nytkö sinun pitää alkaa ihan itse elättämään itseäsi?
Elintaso kieltämättä muuttuu :(
Vierailija kirjoitti:
No ei kai noin nuorena kannata tehdä noin lopullisia suunnitelmia.
Parisuhteessa ei ole mitään lopullista missään vaiheessa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh kuka tää jankkaaja on? Alle 30v on vielä nuori
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun melkein kaikilla kavereilla on omistusasunnotkin jo, ja mulla ei ole enää mitään,..!
Heillä on se NYT. Mutta miten kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä? Olet liian fiksoitunut hetken analyyseihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä se ajan kanssa, vaikka klisee onkin. Itse erosi 23 vuotiaana. 6 vuotta suhdetta takana, kihloissa ja lastakin yritettiin. Yritysten epäonnistuessa kerta toisensa jälkeen, ei oltukkaan toistemme tukena vaan kitka alkoi kasvaa... päädyimme lopulta loputtomien riitojen jälkeen eroon. Ensimmäisen puoli vuotta oli niin paha olla, että sain paniikki kohtauksia. Kaksi vuotta lopulta olin sinkkuna, ennenkuin löysin nykyisen mieheni. Häntäkään en edes etsimällä etsinyt, vaan sinkkuajan nimenomaan tutustuin itseeni. Mitä oikeasti elämältä haluan ja haaveilen yms. Nautin kavereiden seurasta, omasta ajasta ja kodista, töiden teosta, matkustelusta. Nyt onnellisempi kuin koskaan, en mene enää toisen toiveiden mukaan vaan kaksi kypsää ja vahvaa aikuista teemme yhdessä päätöksiä. Voimia!
Höpö höpö. Itsekin erosin 25-vuotiaana ja sen jälkeen seurustellut saman kanssa 30-vuotiaasta asti. Nyt 40 vuotta ja ensimmäinen lapsi.
Olitteko naimisissa vai vain seurustelitte? Kuinka pitkään olitte yhdessä?
25-vuotiaana en ainakaan itse ymmärtänyt kuinka nuori sitä vasta oli. Turha panikoida.
Sinulla on vielä 5 vuotta aikaa löytää uusi ja hankkia lapset. Ajattele jos olisit jo 35.. ei käytännössä mitään mahdollisuutta perheeseen
minä erosinkin 46-vuotiaana, kuinkahan epäonnistuneeksi pitäisi olonsa tuntea :D
Elämä jatkuu