Ero tuli - olen 25-vuotias. Koen itseni epäonnistuneeksi.
Ei tullut punaista tupaa, perunamaata, farmariautoa eikä lapsia joille jo nimet suunniteltiin.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun melkein kaikilla kavereilla on omistusasunnotkin jo, ja mulla ei ole enää mitään,..!
Kuulostaa ex-vaimolta joka painosti minut 22-vuotiaana kihloihin ja pari vuotta sen jälkeen naimisiin, lasten hankintaan ja asuntolainaan. "Kun kaikki muutkin ja miksi pitäisi vitkutella ja on järkevää ja jos rakastat jne jne jne". Olin niin tyhmä, että suostuin kaikkeen. En suosittele samaa kenellekään nuorelle miehelle, eläkää omaa elämäänne, kunnioittakaa omaa tahtoanne älkääkä alistuko naisen oman agendan mahdollistajaksi ja maksajaksi. Oikea aika isoille päätöksille on juuri silloin kun itsestä tuntuu oikealta. Seksiä ja naisia saa aina, sen takia ei kannata takertua ja pilata elämäänsä.
Kumpa olisin 25 v ja juuri eronnut. T. kohta viisikymppinen joka ei eronnut.
Itse tunnet epäonnistuneeni, kohta 40v, kaksi ihanaa lasta, omakotitalo, asuntolaina, mies ja auto. Työpaikkakin löytyy. Silti tunnen itseni epäonnistuneeksi. Ei unelmia, työ ei ole mielekästä, koti räjähdyksen jäljiltä, ei voimia muuttaa elömää ja yhtä samaa oravanpyörässä juoksemista. Missä on ilo, toiveet ja haaveet?
Vierailija kirjoitti:
Itse tunnet epäonnistuneeni, kohta 40v, kaksi ihanaa lasta, omakotitalo, asuntolaina, mies ja auto. Työpaikkakin löytyy. Silti tunnen itseni epäonnistuneeksi. Ei unelmia, työ ei ole mielekästä, koti räjähdyksen jäljiltä, ei voimia muuttaa elömää ja yhtä samaa oravanpyörässä juoksemista. Missä on ilo, toiveet ja haaveet?
Juuri tämän vuoksi kenenkään nuoren miehen ei kannata suostua naisen painostuksesta isoihin päätöksiin kuten yhteen muutto, kihlat, naimisiin meno, lasten hankinta, asuntolaina. Näiltä foorumeilta saa lukea päivittäin kuinka tyytymättömiä ja kiittämättömiä naiset osaavat olla vaikka ovat saaneet tahtonsa läpi kaikessa. Ja tietenkin tyytymättömyyden juuriayy haetaan yleebsä miehestä. Lopputulos on 50-60% todennäköisyydellä ero, kun nainen haluaa aina vaan parempaa ja enemmän.
Minäkin pidän ap:tä epäonnistuneena. Ei kai ole lapsia? Jos on, niin silloin olet kyllä alinta pohjasakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Aika harvalla se ensimmäinen vakava suhde kestää.
Niinpä. Minä olin viime keväänä erotessani "jo" 30-vuotias, nyt olen 31 ja olen varovasti alkanut katselemaan uutta seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tunnet epäonnistuneeni, kohta 40v, kaksi ihanaa lasta, omakotitalo, asuntolaina, mies ja auto. Työpaikkakin löytyy. Silti tunnen itseni epäonnistuneeksi. Ei unelmia, työ ei ole mielekästä, koti räjähdyksen jäljiltä, ei voimia muuttaa elömää ja yhtä samaa oravanpyörässä juoksemista. Missä on ilo, toiveet ja haaveet?
Juuri tämän vuoksi kenenkään nuoren miehen ei kannata suostua naisen painostuksesta isoihin päätöksiin kuten yhteen muutto, kihlat, naimisiin meno, lasten hankinta, asuntolaina. Näiltä foorumeilta saa lukea päivittäin kuinka tyytymättömiä ja kiittämättömiä naiset osaavat olla vaikka ovat saaneet tahtonsa läpi kaikessa. Ja tietenkin tyytymättömyyden juuriayy haetaan yleebsä miehestä. Lopputulos on 50-60% todennäköisyydellä ero, kun nainen haluaa aina vaan parempaa ja enemmän.
Tässähän tuli niitä syitä, miksi erosin viime keväänä. Nainen olisi halunnut suunnitella yhteistä loppuelämää, minä en.
-30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tunnet epäonnistuneeni, kohta 40v, kaksi ihanaa lasta, omakotitalo, asuntolaina, mies ja auto. Työpaikkakin löytyy. Silti tunnen itseni epäonnistuneeksi. Ei unelmia, työ ei ole mielekästä, koti räjähdyksen jäljiltä, ei voimia muuttaa elömää ja yhtä samaa oravanpyörässä juoksemista. Missä on ilo, toiveet ja haaveet?
Juuri tämän vuoksi kenenkään nuoren miehen ei kannata suostua naisen painostuksesta isoihin päätöksiin kuten yhteen muutto, kihlat, naimisiin meno, lasten hankinta, asuntolaina. Näiltä foorumeilta saa lukea päivittäin kuinka tyytymättömiä ja kiittämättömiä naiset osaavat olla vaikka ovat saaneet tahtonsa läpi kaikessa. Ja tietenkin tyytymättömyyden juuriayy haetaan yleebsä miehestä. Lopputulos on 50-60% todennäköisyydellä ero, kun nainen haluaa aina vaan parempaa ja enemmän.
Tämä on totta etenkin nykyään sosiaalisen median aikana. Vaikka naisella olisi omat asiat kuinka hyvin, niin aina löytyy somesta muita naisia joiden kiiltokuvapäivityksissä näyttää kaikki olevan paremmin. Lopputuloksena on naismainen kateus ja tyytymättömyys siihen mitä itsellä on. Kärsijänä onkin sitten usein mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tunnet epäonnistuneeni, kohta 40v, kaksi ihanaa lasta, omakotitalo, asuntolaina, mies ja auto. Työpaikkakin löytyy. Silti tunnen itseni epäonnistuneeksi. Ei unelmia, työ ei ole mielekästä, koti räjähdyksen jäljiltä, ei voimia muuttaa elömää ja yhtä samaa oravanpyörässä juoksemista. Missä on ilo, toiveet ja haaveet?
Juuri tämän vuoksi kenenkään nuoren miehen ei kannata suostua naisen painostuksesta isoihin päätöksiin kuten yhteen muutto, kihlat, naimisiin meno, lasten hankinta, asuntolaina. Näiltä foorumeilta saa lukea päivittäin kuinka tyytymättömiä ja kiittämättömiä naiset osaavat olla vaikka ovat saaneet tahtonsa läpi kaikessa. Ja tietenkin tyytymättömyyden juuriayy haetaan yleebsä miehestä. Lopputulos on 50-60% todennäköisyydellä ero, kun nainen haluaa aina vaan parempaa ja enemmän.
En ajatellut erota miehestä. En ole tyytyväinen itseeni ja omiin saavutuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Itse tunnet epäonnistuneeni, kohta 40v, kaksi ihanaa lasta, omakotitalo, asuntolaina, mies ja auto. Työpaikkakin löytyy. Silti tunnen itseni epäonnistuneeksi. Ei unelmia, työ ei ole mielekästä, koti räjähdyksen jäljiltä, ei voimia muuttaa elömää ja yhtä samaa oravanpyörässä juoksemista. Missä on ilo, toiveet ja haaveet?
kaksi ihanaa lasta
ne ei jätä sua ennen kuin ovat 18 vee
Nyt rupeet hipiks ..
heitä rintsikat pois, lopeta työ
muuta kommuuniin..kaikki hoitaa toisten lapsia=vapaa kasvatus
polta pilvee..paneskele ympäriinsä
aaahh..freedom!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tunnet epäonnistuneeni, kohta 40v, kaksi ihanaa lasta, omakotitalo, asuntolaina, mies ja auto. Työpaikkakin löytyy. Silti tunnen itseni epäonnistuneeksi. Ei unelmia, työ ei ole mielekästä, koti räjähdyksen jäljiltä, ei voimia muuttaa elömää ja yhtä samaa oravanpyörässä juoksemista. Missä on ilo, toiveet ja haaveet?
kaksi ihanaa lasta
ne ei jätä sua ennen kuin ovat 18 vee
Nyt rupeet hipiks ..
heitä rintsikat pois, lopeta työ
muuta kommuuniin..kaikki hoitaa toisten lapsia=vapaa kasvatuspolta pilvee..paneskele ympäriinsä
aaahh..freedom!
Tai juoksen oravan pyörää, maksan talon ja myyn sen jonka jälkeen voin muuttaa Espanjaa eläkettä viettämään.
se menee silmänräpäyksessä ;(