Käytiin mummolassa
eilen. Mummo kertoi, miten odottaa kovasti, että kälyn puolivuotias kasvaisi, että voisi saada häntä sitten hoidettavakseen. Harmitteli, kun on nykyään nämä pitkät imetykset, niin eihän se vielä käy moneen kuukauteen.
Sanoin sitten, että sillä välin meidän vuoden vanhaa poikaa saa kyllä ottaa hoitoon, jos haluaa. Olen aikaisemminkin sanonut, että saa hoitaa jos haluaa, mutta missään tapauksessa ei ole pakko. Mummo siihen, että katsotaan sitten vaikka syksymmällä...
Miehen äiti ei ole hoitanut poikaa kertaakaan, eikä se ole minua tähän asti haitannut. Ajattelen, että vanhempi sukupolvi on omansa hoitanut aikanaan. Mutta nyt tuli paha mieli siitä, että toista lastenlasta odotetaan hoitoon, mutta meidän poika ei kelpaa :(
Sehän on selvää (minusta ainakin), että mummojen ei tarvitse hoitaa lastenlapsia, jos jaksa tai halua. Mutta onko mummoilla oikeutta olla hoitamatta yhtä, jos kerran hoitaa toisia...
Mielipiteitä...?
Kommentit (10)
surettaa se, että olen aina ollut tosi hyvissä väleissä anopin kanssa. Mielestäni ihan mukava tyyppi. Mutta pelkäämpä, että tämän jälkeen ajattelen anopista hieman toisin...
Välejä en kyllä pilaa koskaan, siitä ei hyödy kukaan. Mutta jotenkin tuo loukkasi ja jäi painamaan mieltä...
jollainlailla (ystävällisesti) puhua tilanteesta, nyt kun muksut on vielä noin pieniä.
Ei mene kauaa, kun sun poika jo tajuaa, että on eriarvoinen serkkunsa kanssa.
Tosin meidän miehen äiti samanlainen sillä erotuksella etteiole edes kiinnostunut lapsenlapsestaan... tytärtensä lapsista kyllä ja hoitaakin.
lapsenlapsiaan, mutta sitten kun tulee toellinen mahdollisuus oikeastihoitaa, niin ei ehdi eikä huvitakkaan. Mutta aina vaan puhutaan, että voi kun sais hoitoon...
Toisaalta jos todella ottaa hoitoon toista lastenlasta ja toista ei, niin siitä pitäis kyllä huomauttaa. Tai ainakin em. tilanteessa olisi voinut sanoa että jos et vaivaudu meidän lasta hoitamaan niin älä sitten ainakaan meille tule marisemaan, että kun ei vielä saa toista lastenlasta hoidettavaksi!
Sikamaista itsekeskeisyyttä!!!
Vuosien varrella olen oppinut tulkitsemaan anoppini tekemät kutsut: " kunhan tuo Kalle on vielä hieman vanhempi, niin sitten voi tulla itsekseen viikonlopuksi mummolaan yökylään, kyllä mummi hoitaa" tai " ensi talvena otamme Ellin mukaan pohjoiseen, pääsee tyttö laskettelemaan kunnon rinteisiin" jne.
Kun lapset oli pieniä, niin asjattelin, että oikeasti jonakin päivänä ottavat mukaansa reissuun tai edes yökylään - mikäs sen mukavampaa! Käytännössä nämä kutsut ovat sananhelinää; kun olen ehdottanut yökyläilyä (esim. tiettyä viikonloppua), niin vastaus kuuluu: oi, juuri silloin ei sovi, ehkä parin viikon päästä...
Onneksi lapsilla on muita läheisiä aikuisia, vaikka isovanhemmat eivät olekaan niin kiinnostuneita lastenlapsistaan.
Tällä välin mies ehti ottaa puheeksi ne mummon eiliset puheet. Mies sanoi, että voi ottaa asian puheeksi joskus kun on yksin käymässä vanhempiensa luona. Ja sitten unohdetaan asia toistaiseksi. sitten jos tosiaan käy niin, että kälyn lapsi pääsee tulevaisuudessa hoitoon, niin keskustellaan sitten vielä mummon kanssa.
Mies kertoi sitten vielä, että anoppi oli ehdottanut (en itse ollut tällöin kuulolla) , että tulisimme miehen kesälomalla mummolaan viikonlopuksi, mutta sanoi, että meidän kannattaisi ottaa asuntovaunu mukaan ja nukkua siellä.
Anopilla ja apella on tosi iso talo, paljon tilaa. Ja meidän asuntovaunu on umpihomeinen romu, joka ei ole edes rekisterissä. Syksyllä myydään se kavereille rakennuksen työmaakopiksi.
että olipa outoa puhetta tuokin!?!
voikohan jo 61-vuotiaalle iskeä joku dementia...
Mihin mun mukava anoppi on kadonnut :(
Nimittäin on lapselle suuri menetys, ettei tunne isovanhempiaan, mikäli ovat hengissä.
En tosin usko, että ap näin toimisikaan.
lapsi on aivan eri asemassa monella kuin oman pojan lapsi. En tiedä mistä johtuu. Onneksi anopille ainakin meidän lapsi on yhtä tärkeä kuin oman tyttärenkin lapsi!
Se on miehesi tehtävä. Muuten pahimmassa tapauksessa sinusta tehdään syyllinen kaikkeen mahdolliseen :(
mutta kyllä minusta tasapuolinen pitäisi olla. Joko hoitaa molempia vaikka sitten harvemmin tai sitten ei ollenkaan, mutta ei noin kun kuvailit.