Meillä ei ole ketään kaveripariskuntaa kenen kanssa esim jussia juhlia... :(

grillaa ja ottaa viinasta yms mut lapsille ei ole hoitajaa.

Isovanhemmat lupas,mut rupesivat kuitenki dokaa :(

Jjoten koti ilta,mut ne parit kyl otetaan ilman huonoo omaatuntoa ;)

niin me on tehty viimeiset 15 vuotta, kun ei ole vaihtoehtoja.

Niillä harvoilla kavereilla on omat kuvionsa, mökkeilyt ja sukuloinnit eri paikkakunnilla tms. Ei tää nyt meitä häiritse. En mä edes kaipaa mitään isompaa juhlintaa, mulle riittää rento oleskelu kotona ja pari sidukkaa illalla.

unohdin mainit vain. vastaa siis 26

meidän ystävät alkoi kykkiä vaan omissa oloissa, eikä kukaan jaksa kutsua ketään eikä halua mennä mihinkään, aina vaan valittavat väsymystä töistä ja lapsista. Me hankittiin miehen kanssa uusia ystäväpariskuntia, ensin yksi ja heidän mukanaan tuli toinenkin. Nyt on taas ihana sosiaalinen elämä ja kyläillään perheiden kesken. Kyllä maailmassa mukavia ihmisiä riittää.

ystäväpariskuntaa vailla?

Mä kun oon joskus uskaltautunut pyytämään kaverini koko perhettä meille, niin eivätpä ole tulleet ja on tuntunut, että tällaista kutsua pidetään jotenkin outona. itse ainakin olisin iloinen, jos meidät kutsuttais joskus koko perheenä jonnekin.

Tuntuu, että olen ainoa, joka yrittää pitää meidän perheen sosiaalista elämää vireillä! Mies ei enää juurikaan pidä yhteyttä omiin kavereihinsa, vaikka olen sanonut, että voi tavata heitä ihan vapaasti ilman minuakin & lapsia, jos se siitä on kiinni (miehen kavereilla on kyllä suurimmaks osaks perheet ja ollaan joskus aiemmin kylästelty perhettäinkin, mut nyttemmin se vaan on jäänyt).



Mies tuntuu viihtyvän kotosalla perheen kesken, eikä kärsi tilanteesta, mut itselläni alkaa seinät kaatua päälle... Tekis mieli ottaa ja lähteä vaikka ulkomaille ihan naisporukassa.

ap

silloin on vaikea lähteä minnekään kanssanne. Ehkäpä voisitte kutsua jonkun lapsiperheen teille kylään joku kerta lapsineen, niin kyllä niitä kutsuja ja kanssakäymistä siitä alkaa syntyä. Ei kukaan yleensä tule kotoa hakemaan, vaatii vähän aloitetta itseltäkin.

Yhdet kyllä olisi, mutta asuvat kaukana ja enemmän me naiset ollaan kavereita keskenään.

Mun lapsellisiin kavereihin taas mies ei halua tutustua, siis niitten miehiin. Hitto, täytyy kait ne yhdet kutsua joskus meille, olis niilläki hoitajia lapsille..



ap

Onhan se tietty kemioista kiinni. Puistoon vain uusia ystävyyssuhteita solmimaan.

ap

Minä, mies ja 4 v tyttö.

Aina kaikki " juhlat" nysvätään kotona ku mies ei halua lähteä minnekkään. Olisi niiiiin kivaa joskus tehdä jotain. Inhoan yli kaiken viikkoa ennen jussia, uuttavuotta, vappua tms, kun kaikki kyselee, että mitä teette ja aina saa vastata, että ollaan ihan rauhassa kotona:(



Annetaan TYLSÄ mies hyvään kotiin...

Johtuen ihan siitä että miehen ei oikeen viihdy mun kavereiden miesten seurassa ja minä en oikeen viihdy miehen kavereiden naisten seurassa.



Lisäksi kavereillamme on usein täysin eri ikäisiä lapsia kun omamme, jolloin " huvitusten" ja viihdykkeiden yhteensovittaminen on hieman hankalaa.



Mutta tilanne ei meitä kauheasti vaivaa.

ap

Vierailija:

Aina kaikki " juhlat" nysvätään kotona ku mies ei halua lähteä minnekkään. Olisi niiiiin kivaa joskus tehdä jotain. Inhoan yli kaiken viikkoa ennen jussia, uuttavuotta, vappua tms, kun kaikki kyselee, että mitä teette ja aina saa vastata, että ollaan ihan rauhassa kotona:(

Annetaan TYLSÄ mies hyvään kotiin...

ette tiedä edes, mikä on intro/ekstrovertti.