Miten muut uskaltavat heittäytyä kaikkeen? Esim. lasten kanssa reppureissulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tuollainen kuin kaverisi, tehnyt sitä sun tätä ja ihmiset välillä kummastelevat miten uskallan. Vähän turhan tyhmiä ja uhkarohkeitakin juttuja on tullut tehtyä joissa olisi voinut oikeasti käydä huonosti (nämä ennen lasta!). Ei se luonne muuttunut miksikään lapsen syntymän jälkeen. Meillä tosin on vain yksi lapsi joten reppureissailut ovat helpompia toteuttaa kuin kaverillasi. Lapsi on nyt 4v ja ollut mukana mm Kambodzassa ja Nepalissa.

Se uskallus tulee siitä perususkomuksesta että kyllä elämä kantaa ja asiat lopulta järjestyvät. Joku lompakon katoaminen reissussa ei kaada maailmaa eikä sellaisia jäädä harmittelemaan. En ole kovin neuroottinen "pakko pitää kaikki langat käsissä" tyyppi enkä stressaannu helposti.

Olen myös uskossa, mikä lisää turvallisuuden tuntua, sitä tunnetta että kaikki järjestyy ja joku pitää silmällä. Siitä saan sisäistä rauhaa.

Joo, olen samanlainen. :))

Kolmevuotiaan kanssa lähdin Israeliin niin, että oli ensimmäisen yön majoitus tiedossa. Paluuliput oli 1,5kk pähän.

QKuusivuotiaan kanssa mentiin Afrikkaan, samalla kaavalla. Olin myös raskaana tuolloin, joten en voinut ottaa esim. keltakuumerokotetta, gammaglobuliinia vain.

Ei tullut kellekään edes löysää vatsaa koko reissun aikana.

Mä lähdin maailmanympärimatkalle niin että taskussa oli 250 euroa ja matkaliput. Palasin 7 kuukauden päästä onnellisena - taivasalla en nukkunut kertaakaan ja vatsani oli aina täynnä. Toki olin tuolloin yksin.

Mulle on paljon pelottavampi ajatus jäädä saman työpaikan ja asunnon turvallisuuteen liian pitkäksi aikaa. Olen aina nauttinut lähtemisestä eniten. Haluan olla mahdollisimman kaukana kotoa, siellä missä kukaan ei tunne minua. Se on yksinkertaisesti tärkeämpää kuin oma asunto tai urakehitys tms.

Lapsia en halua, mutta jos mieli seuraavan parin vuoden aikana muuttuisi (olen 37v.), niin tietenkin lapsi lähtisi mukaan. 

Minäkin olen enemmän varman päälle -toimija, vaikken kovin käytännöllinen yleisesti olekaan. Mukavuus, turvallisuus ja rauhallisuus ovat minulle niin tärkeitä, ettei melkein olekaan sellaista reissua, jonka tähden ne riskeeraisin!

Joku toi esiin näkemyksen, että riskejä ottavat reissaajat yms. ehkä tavallista enemmän luottavat muiden auttavan, jos jotain meneekin pieleen. Tuo voi vaikuttaa minullakin: haluan elää mahdollisimman itsenäistä elämää ja pärjätä omillani – en huvin vuoksi ota riskiä, että joutuisin muiden avun varaan. 

En tunne montaa jotka lähtee lapsen kanssa millekään reppureissulle. Yleensä lomat ovat hyvin suunniteltu ja lapset huomioitu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota kutsutaan järjeksi. On vain järkevää, ettei repäise itseään pois työelämästä ja säännöllisistä palkkatuloista esim. 3 kk reissun takia. Kun on vastuussa myös toisista ihmisistä, vanhemman tehtävä on kantaa vastuunsa. Sittenhän sitä voi tehdä, mitä huvittaa, kun ne lapset ovat lentäneet pois pesästä. Meilläkin appivanhemmat möivät omakotitalonsa heti eläkkeelle jäätyään ja muuttivat maalle anopin kotitilalle. Sieltä käsin tekevät pitkiä matkoja Espanjaan, Portugaliin, Ranskaan, Italiaan. Ne buukkaavat halvat lennot ja etsivät jonkin vuokrakämpän, jossa saattavat majailla kuukauden tai pari.

Jos 3 kk:n poissaolo työelämästä ei uhkaa tai kaada perheen taloutta, niin millä lailla on järjetöntä tai riski lähteä matkaan? Ei ainakaan taloudellisista syistä. Millä lailla tuossa nyt ei kanneta vastuuta?

Olen eri kommentoija, mutta yksi pointti: mistä työstä saa 3 kk vapaata? Vuorotteluvapaa joo, mutta ei sinnekään pääse nykyisin kun ehdot on niin tiukat. Jos normaali työntekijä aikoo pitää sapattivapaata 3 kk, niin irtisanoutuminen siinä tulee kyseeseen.

Aika monesta duunari ammatista. Itse irtisanoin itseni JA lähdin 6kk ulkomaille, kun tulin takaisin Suomeen soitin pomolle että tulisin taas hommiin ja se oli ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tuollainen kuin kaverisi, tehnyt sitä sun tätä ja ihmiset välillä kummastelevat miten uskallan. Vähän turhan tyhmiä ja uhkarohkeitakin juttuja on tullut tehtyä joissa olisi voinut oikeasti käydä huonosti (nämä ennen lasta!). Ei se luonne muuttunut miksikään lapsen syntymän jälkeen. Meillä tosin on vain yksi lapsi joten reppureissailut ovat helpompia toteuttaa kuin kaverillasi. Lapsi on nyt 4v ja ollut mukana mm Kambodzassa ja Nepalissa.

Se uskallus tulee siitä perususkomuksesta että kyllä elämä kantaa ja asiat lopulta järjestyvät. Joku lompakon katoaminen reissussa ei kaada maailmaa eikä sellaisia jäädä harmittelemaan. En ole kovin neuroottinen "pakko pitää kaikki langat käsissä" tyyppi enkä stressaannu helposti.

Olen myös uskossa, mikä lisää turvallisuuden tuntua, sitä tunnetta että kaikki järjestyy ja joku pitää silmällä. Siitä saan sisäistä rauhaa.

Joo, olen samanlainen. :))

Kolmevuotiaan kanssa lähdin Israeliin niin, että oli ensimmäisen yön majoitus tiedossa. Paluuliput oli 1,5kk pähän.

QKuusivuotiaan kanssa mentiin Afrikkaan, samalla kaavalla. Olin myös raskaana tuolloin, joten en voinut ottaa esim. keltakuumerokotetta, gammaglobuliinia vain.

Ei tullut kellekään edes löysää vatsaa koko reissun aikana.

Mä lähdin maailmanympärimatkalle niin että taskussa oli 250 euroa ja matkaliput. Palasin 7 kuukauden päästä onnellisena - taivasalla en nukkunut kertaakaan ja vatsani oli aina täynnä. Toki olin tuolloin yksin.

Mulle on paljon pelottavampi ajatus jäädä saman työpaikan ja asunnon turvallisuuteen liian pitkäksi aikaa. Olen aina nauttinut lähtemisestä eniten. Haluan olla mahdollisimman kaukana kotoa, siellä missä kukaan ei tunne minua. Se on yksinkertaisesti tärkeämpää kuin oma asunto tai urakehitys tms.

Lapsia en halua, mutta jos mieli seuraavan parin vuoden aikana muuttuisi (olen 37v.), niin tietenkin lapsi lähtisi mukaan. 

missä nukuit ja kenen laskuun söit yms?  aina jää jotain kertomatta näissä tarinoissa, olen vastaavia kuullut kymmeniä ja totuus aina hieman eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota kutsutaan järjeksi. On vain järkevää, ettei repäise itseään pois työelämästä ja säännöllisistä palkkatuloista esim. 3 kk reissun takia. Kun on vastuussa myös toisista ihmisistä, vanhemman tehtävä on kantaa vastuunsa. Sittenhän sitä voi tehdä, mitä huvittaa, kun ne lapset ovat lentäneet pois pesästä. Meilläkin appivanhemmat möivät omakotitalonsa heti eläkkeelle jäätyään ja muuttivat maalle anopin kotitilalle. Sieltä käsin tekevät pitkiä matkoja Espanjaan, Portugaliin, Ranskaan, Italiaan. Ne buukkaavat halvat lennot ja etsivät jonkin vuokrakämpän, jossa saattavat majailla kuukauden tai pari.

Jos 3 kk:n poissaolo työelämästä ei uhkaa tai kaada perheen taloutta, niin millä lailla on järjetöntä tai riski lähteä matkaan? Ei ainakaan taloudellisista syistä. Millä lailla tuossa nyt ei kanneta vastuuta?

Olen eri kommentoija, mutta yksi pointti: mistä työstä saa 3 kk vapaata? Vuorotteluvapaa joo, mutta ei sinnekään pääse nykyisin kun ehdot on niin tiukat. Jos normaali työntekijä aikoo pitää sapattivapaata 3 kk, niin irtisanoutuminen siinä tulee kyseeseen.

Kyllä mä olen saanut ihan palkatonta vapaata pyytämällä ajoissa. En tietenkään pyydä kiireisimpään aikaan. Ystäväni on lähdössä muistaakseni kuukauden päästä 8 viikon matkalle, sai palkatonta vapaata. Mä olen ravintolapäällikkö ja ystäväni tekee toimistohommia. Rahat matkailuun tulee säästämällä ja ystävä sai asuntonsa vuokrattua matkan ajaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota kutsutaan järjeksi. On vain järkevää, ettei repäise itseään pois työelämästä ja säännöllisistä palkkatuloista esim. 3 kk reissun takia. Kun on vastuussa myös toisista ihmisistä, vanhemman tehtävä on kantaa vastuunsa. Sittenhän sitä voi tehdä, mitä huvittaa, kun ne lapset ovat lentäneet pois pesästä. Meilläkin appivanhemmat möivät omakotitalonsa heti eläkkeelle jäätyään ja muuttivat maalle anopin kotitilalle. Sieltä käsin tekevät pitkiä matkoja Espanjaan, Portugaliin, Ranskaan, Italiaan. Ne buukkaavat halvat lennot ja etsivät jonkin vuokrakämpän, jossa saattavat majailla kuukauden tai pari.

Jos 3 kk:n poissaolo työelämästä ei uhkaa tai kaada perheen taloutta, niin millä lailla on järjetöntä tai riski lähteä matkaan? Ei ainakaan taloudellisista syistä. Millä lailla tuossa nyt ei kanneta vastuuta?

Olen eri kommentoija, mutta yksi pointti: mistä työstä saa 3 kk vapaata? Vuorotteluvapaa joo, mutta ei sinnekään pääse nykyisin kun ehdot on niin tiukat. Jos normaali työntekijä aikoo pitää sapattivapaata 3 kk, niin irtisanoutuminen siinä tulee kyseeseen.

Kyllä mä olen saanut ihan palkatonta vapaata pyytämällä ajoissa. En tietenkään pyydä kiireisimpään aikaan. Ystäväni on lähdössä muistaakseni kuukauden päästä 8 viikon matkalle, sai palkatonta vapaata. Mä olen ravintolapäällikkö ja ystäväni tekee toimistohommia. Rahat matkailuun tulee säästämällä ja ystävä sai asuntonsa vuokrattua matkan ajaksi. 

Lisään vielä, että mun nuo pidemmät reissut siis kestänyt 3kk ja 2kk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota kutsutaan järjeksi. On vain järkevää, ettei repäise itseään pois työelämästä ja säännöllisistä palkkatuloista esim. 3 kk reissun takia. Kun on vastuussa myös toisista ihmisistä, vanhemman tehtävä on kantaa vastuunsa. Sittenhän sitä voi tehdä, mitä huvittaa, kun ne lapset ovat lentäneet pois pesästä. Meilläkin appivanhemmat möivät omakotitalonsa heti eläkkeelle jäätyään ja muuttivat maalle anopin kotitilalle. Sieltä käsin tekevät pitkiä matkoja Espanjaan, Portugaliin, Ranskaan, Italiaan. Ne buukkaavat halvat lennot ja etsivät jonkin vuokrakämpän, jossa saattavat majailla kuukauden tai pari.

Jos 3 kk:n poissaolo työelämästä ei uhkaa tai kaada perheen taloutta, niin millä lailla on järjetöntä tai riski lähteä matkaan? Ei ainakaan taloudellisista syistä. Millä lailla tuossa nyt ei kanneta vastuuta?

Olen eri kommentoija, mutta yksi pointti: mistä työstä saa 3 kk vapaata? Vuorotteluvapaa joo, mutta ei sinnekään pääse nykyisin kun ehdot on niin tiukat. Jos normaali työntekijä aikoo pitää sapattivapaata 3 kk, niin irtisanoutuminen siinä tulee kyseeseen.

Kyllä mä olen saanut ihan palkatonta vapaata pyytämällä ajoissa. En tietenkään pyydä kiireisimpään aikaan. Ystäväni on lähdössä muistaakseni kuukauden päästä 8 viikon matkalle, sai palkatonta vapaata. Mä olen ravintolapäällikkö ja ystäväni tekee toimistohommia. Rahat matkailuun tulee säästämällä ja ystävä sai asuntonsa vuokrattua matkan ajaksi. 

Missä ravintolassa ravintolapäällikkö saa vapaata milloin haluaa noin pitkiä aikoja? Minä olen työskennellyt ravintola-alalla kokkina ja erilaisissa vastaavan tehtävissä kohta 20 vuotta. Ylimääräistä lomaa/vapaata saa ehkä kuukauden tammi-helmikuussa. Muuna aikana turha kuvitellakaan. Viime kesänä sain 3 viikkoa lomaa putkeen ja viikon syksymmällä. Tämäkin oli narinan tuloksena. Yleensä ollut 2 vkoa ja syksymmällä taas 2 vkoa. Talvella sitten viikko tai 1,5 vkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tuollainen kuin kaverisi, tehnyt sitä sun tätä ja ihmiset välillä kummastelevat miten uskallan. Vähän turhan tyhmiä ja uhkarohkeitakin juttuja on tullut tehtyä joissa olisi voinut oikeasti käydä huonosti (nämä ennen lasta!). Ei se luonne muuttunut miksikään lapsen syntymän jälkeen. Meillä tosin on vain yksi lapsi joten reppureissailut ovat helpompia toteuttaa kuin kaverillasi. Lapsi on nyt 4v ja ollut mukana mm Kambodzassa ja Nepalissa.

Se uskallus tulee siitä perususkomuksesta että kyllä elämä kantaa ja asiat lopulta järjestyvät. Joku lompakon katoaminen reissussa ei kaada maailmaa eikä sellaisia jäädä harmittelemaan. En ole kovin neuroottinen "pakko pitää kaikki langat käsissä" tyyppi enkä stressaannu helposti.

Olen myös uskossa, mikä lisää turvallisuuden tuntua, sitä tunnetta että kaikki järjestyy ja joku pitää silmällä. Siitä saan sisäistä rauhaa.

Joo, olen samanlainen. :))

Kolmevuotiaan kanssa lähdin Israeliin niin, että oli ensimmäisen yön majoitus tiedossa. Paluuliput oli 1,5kk pähän.

QKuusivuotiaan kanssa mentiin Afrikkaan, samalla kaavalla. Olin myös raskaana tuolloin, joten en voinut ottaa esim. keltakuumerokotetta, gammaglobuliinia vain.

Ei tullut kellekään edes löysää vatsaa koko reissun aikana.

Mä lähdin maailmanympärimatkalle niin että taskussa oli 250 euroa ja matkaliput. Palasin 7 kuukauden päästä onnellisena - taivasalla en nukkunut kertaakaan ja vatsani oli aina täynnä. Toki olin tuolloin yksin.

Mulle on paljon pelottavampi ajatus jäädä saman työpaikan ja asunnon turvallisuuteen liian pitkäksi aikaa. Olen aina nauttinut lähtemisestä eniten. Haluan olla mahdollisimman kaukana kotoa, siellä missä kukaan ei tunne minua. Se on yksinkertaisesti tärkeämpää kuin oma asunto tai urakehitys tms.

Lapsia en halua, mutta jos mieli seuraavan parin vuoden aikana muuttuisi (olen 37v.), niin tietenkin lapsi lähtisi mukaan. 

missä nukuit ja kenen laskuun söit yms?  aina jää jotain kertomatta näissä tarinoissa, olen vastaavia kuullut kymmeniä ja totuus aina hieman eri.

Nimenomaan näin. Kukaan ei usko, että 250 eurolla voisi aikuinen ihminen saada 7 kuukauden ajan ruokittua itsensä missään päin maapalloa. Pelkästään juomavedet maksaa useita kymmeniä euroja kuukaudessa. Olen itsekin reissannut Aasiassa edullisesti ja yöpynyt suomalaisten tuttavien luona. En ole silti heillä maksattanut ruokiani ja vesiäni. Euro per päivä ei riitä edes halvimmissa maissa turistin ruokailuihin ja pulloveteen.

Vierailija kirjoitti:

Mun yksi tärkeimpiä elämänohjeita on ollut Älä pelkää.

Elä mieleistäsi elämää tai pyri siihen ainakin. Sinun ei tarvitse tehdä irtiottoa ja muuttaa maalle tai lähteä maailmalle jos se ei tunnu sinulle sopivalta. Jos olet onnellisin kotihiirenä niin siitä vain, sinulla on lupa siihen. Mä tykkään olla kotona ja puuhata siellä jotain. Ymmärrän silti toisenlaisiakin.

Kaiken mahdollisen pelko & krooninen tyytymättömyys yhdistelmänä on aika karmea.

Hyvä kirjoitus, kun pelot pääsee yli niin suunta on vain eteenpäin! Itse rakastan reppureissaamista