Miten muut uskaltavat heittäytyä kaikkeen? Esim. lasten kanssa reppureissulle?

Luen tän otsikon koko ajan ”Miten muut uskaltavat heittäytyä kaikkeen? Esim. lasten kanssa kauppareissulle?”

Ja sit mietin, että ei tää vanhemmuus nyt noin pelottavaa voi olla.

Siskoni perhe muutti ulkomaille työkomennukselle 2 vuodeksi v. 2017-2019. Kyseessä kaukainen Aasian maa, jonka kulttuuri poikkeaa paljonkin Suomen kulttuurista. Kouluikäisille lapsille järjestyi sieltä koulupaikat. Siskoni jäi kotiäidiksi, sillä lasten saattamiseen kului siellä ruuhkissa paljon aikaa, koska ei ole turvallista kulkea yksin. Suomessa sellaisia asioita ei tule edes ajatelleeksi. Ymmärtääkseni heillä riitti siellä elämiseen yhden ihmisen palkka oikein hyvin. Lapsille se kokemus antoi viisautta, englanninkielentaitoa, uusia ystäviä, uuden kulttuurin opettelun, kaikkea ihanaa. Toki oli niitä haittapuoliakin, kuten se, ettei Suomessa ollutkaan samat ystävät odottamassa kuin sinne lähtiessä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tuollainen kuin kaverisi, tehnyt sitä sun tätä ja ihmiset välillä kummastelevat miten uskallan. Vähän turhan tyhmiä ja uhkarohkeitakin juttuja on tullut tehtyä joissa olisi voinut oikeasti käydä huonosti (nämä ennen lasta!). Ei se luonne muuttunut miksikään lapsen syntymän jälkeen. Meillä tosin on vain yksi lapsi joten reppureissailut ovat helpompia toteuttaa kuin kaverillasi. Lapsi on nyt 4v ja ollut mukana mm Kambodzassa ja Nepalissa.

Se uskallus tulee siitä perususkomuksesta että kyllä elämä kantaa ja asiat lopulta järjestyvät. Joku lompakon katoaminen reissussa ei kaada maailmaa eikä sellaisia jäädä harmittelemaan. En ole kovin neuroottinen "pakko pitää kaikki langat käsissä" tyyppi enkä stressaannu helposti.

Olen myös uskossa, mikä lisää turvallisuuden tuntua, sitä tunnetta että kaikki järjestyy ja joku pitää silmällä. Siitä saan sisäistä rauhaa.

Joo, olen samanlainen. :))

Kolmevuotiaan kanssa lähdin Israeliin niin, että oli ensimmäisen yön majoitus tiedossa. Paluuliput oli 1,5kk pähän.

QKuusivuotiaan kanssa mentiin Afrikkaan, samalla kaavalla. Olin myös raskaana tuolloin, joten en voinut ottaa esim. keltakuumerokotetta, gammaglobuliinia vain.

Ei tullut kellekään edes löysää vatsaa koko reissun aikana.

Vierailija kirjoitti:

Luen tän otsikon koko ajan ”Miten muut uskaltavat heittäytyä kaikkeen? Esim. lasten kanssa kauppareissulle?”

Ja sit mietin, että ei tää vanhemmuus nyt noin pelottavaa voi olla.

Lukutaitoa voi myös opetella. Itselläni on luki-häiriö myös, ja olen harjoitellut rauhassa keskittymään lukemiseen, mikä on auttanut paljon. Ei ole tyhmyyttä antaa itselleen aikaa lukea rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tuollainen kuin kaverisi, tehnyt sitä sun tätä ja ihmiset välillä kummastelevat miten uskallan. Vähän turhan tyhmiä ja uhkarohkeitakin juttuja on tullut tehtyä joissa olisi voinut oikeasti käydä huonosti (nämä ennen lasta!). Ei se luonne muuttunut miksikään lapsen syntymän jälkeen. Meillä tosin on vain yksi lapsi joten reppureissailut ovat helpompia toteuttaa kuin kaverillasi. Lapsi on nyt 4v ja ollut mukana mm Kambodzassa ja Nepalissa.

Se uskallus tulee siitä perususkomuksesta että kyllä elämä kantaa ja asiat lopulta järjestyvät. Joku lompakon katoaminen reissussa ei kaada maailmaa eikä sellaisia jäädä harmittelemaan. En ole kovin neuroottinen "pakko pitää kaikki langat käsissä" tyyppi enkä stressaannu helposti.

Olen myös uskossa, mikä lisää turvallisuuden tuntua, sitä tunnetta että kaikki järjestyy ja joku pitää silmällä. Siitä saan sisäistä rauhaa.

Joo, olen samanlainen. :))

Kolmevuotiaan kanssa lähdin Israeliin niin, että oli ensimmäisen yön majoitus tiedossa. Paluuliput oli 1,5kk pähän.

QKuusivuotiaan kanssa mentiin Afrikkaan, samalla kaavalla. Olin myös raskaana tuolloin, joten en voinut ottaa esim. keltakuumerokotetta, gammaglobuliinia vain.

Ei tullut kellekään edes löysää vatsaa koko reissun aikana.

Teillä on hyvä tuuri tai vastustuskyky. Olen maannut maailman surkeimmassa sairaalassa Afrikan matkalla 40 asteen kuumuudessa ruokamyrkytyksen takia. Ripuli jatkui 2 viikkoa.

Meillä on 4 lasta, joista kahdella on keskittymisvaikeuksia (ADHD-kirjon). Ei tulisi mieleenkään lähteä reppureissaamaan. Kesämökillä vietetään kesälomilla paljon aikaa, ja aika extreme-tilanteita tulee sielläkin. Esimerkiksi viime kesänä yksi ongenkoukku huulesta läpi ja yksi pesäpallo mökin ikkunasta sisälle.

Talvella saatetaan käydä joinakin vuosina Kanarialla, turvallisesti pakettimatkoilla. Elämällä on tapana tuoda yllätyksiä eteen. Nuorena olin interraililla ja au pairina, asuin ulkomailla vähävaraisena yhteensä melkein 3 vuotta. Se tuntui silloin oikealta. Nyt arvot ovat toiset.

Me matkaillaan vain kotimaassa, lapsia kolme. Arvostamme tätä puhtautta ja turvallisuutta sekä kaunista luontoa minkä kotimaamme tarjoaa. Rahakysymys tämä ei ole, jonnekin turistirysään Kanarialle pääsee usein paljon edullisemmin kuin vaikka täällä Lappiin.

Vierailija kirjoitti:

Me matkaillaan vain kotimaassa, lapsia kolme. Arvostamme tätä puhtautta ja turvallisuutta sekä kaunista luontoa minkä kotimaamme tarjoaa. Rahakysymys tämä ei ole, jonnekin turistirysään Kanarialle pääsee usein paljon edullisemmin kuin vaikka täällä Lappiin.

On siellä Kanarialla myös aika lailla mukavampi ilmasto kuin Lapissa. Joillekinhan se voi tietty olla puute, jos on lämmintä ja mukavaa ja pystyy uimaan muuallakin kuin jäiden seassa.

Vierailija kirjoitti:

Me matkaillaan vain kotimaassa, lapsia kolme. Arvostamme tätä puhtautta ja turvallisuutta sekä kaunista luontoa minkä kotimaamme tarjoaa. Rahakysymys tämä ei ole, jonnekin turistirysään Kanarialle pääsee usein paljon edullisemmin kuin vaikka täällä Lappiin.

Ei siellä Lapissa ole oikein mitään nähtävää. Minä en tykkää hiihtää enkä lasketella. Moottorikelkkailu menettelee, jos joku toinen ajaa. Koiravaljakon vetämäksi en lähde, inhimillisistä syistä. Kesällä Lapissa on niin paljon sääskiä, että hulluksi tulee niitä huitoessa. Toissa kesänä oltiin Lapissa 2 viikkoa. Sanoin miehelle, että oli viimeinen kerta. Keskellä parasta kesää yölämpötilat +5. Ei siellä muutenkaan saanut nukuttua, kun koko keho oli täynnä hyttysenpistoja, jotka kutisi. Ininä ei loppunut edes myrkyllä. Edes kalastuksesta ei tullut mitään, kun ei ne Lapin sääsket säikähdä hyttysmyrkkyä. Niitä oli ainakin sata kimpussa koko ajan. Olin itse aivan kypsä sen reissun jälkeen. Talvella on käyty pari kertaa, mutta kun en hiihdä tai laskettele, niin eipä siellä mitään erityistä ole minulle.

Vierailija kirjoitti:

Luen tän otsikon koko ajan ”Miten muut uskaltavat heittäytyä kaikkeen? Esim. lasten kanssa kauppareissulle?”

Ja sit mietin, että ei tää vanhemmuus nyt noin pelottavaa voi olla.

Eikä olekaan niin pelottavaa, koska kukaan ei ole kirjoittanut kauppareissuista halaistua sanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me matkaillaan vain kotimaassa, lapsia kolme. Arvostamme tätä puhtautta ja turvallisuutta sekä kaunista luontoa minkä kotimaamme tarjoaa. Rahakysymys tämä ei ole, jonnekin turistirysään Kanarialle pääsee usein paljon edullisemmin kuin vaikka täällä Lappiin.

On siellä Kanarialla myös aika lailla mukavampi ilmasto kuin Lapissa. Joillekinhan se voi tietty olla puute, jos on lämmintä ja mukavaa ja pystyy uimaan muuallakin kuin jäiden seassa.

Minä luulen, että se on vain snobbailua, ettei haluta kanarialle. On paljon hienompaa lähteä Lappiin, jossa ei ole mitään nähtävää (paitsi lunta ja sääskiä).

Järki kannattaa pitää mukana. Nämä "elämä kantaa" ja "kyllä jotenkin selviää" ihmiset luottavat siihen, että muut ihmiset sitten pelastavat heidät ja maksavat heidän kiperistä tilanteista rahojen kadottua. Jos muut ihmiset jättäisivät nämä oikeasti omilleen, niin mieli kyllä muuttuisi. 

He käyttävät meidän muiden vieraanvaraisuutta ja avustuksia hyväksi. Me muut, jotka itse tienaamme rahamme ja vastaamme siitä, että asiat toimivat, lapset ovat turvassa ja hankalista paikoista selvitään. Jos kaikki heittäytyisivät "seikkailijoiksi", valtaosa kuolisi. 

Mutta enpä enää auta näitä elämäntapahihhuleita, pärjätkööt omillaan. Ja toivon ettei valtiokaan auta kun apua huudetaan lähetystössä.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni perhe muutti ulkomaille työkomennukselle 2 vuodeksi v. 2017-2019. Kyseessä kaukainen Aasian maa, jonka kulttuuri poikkeaa paljonkin Suomen kulttuurista. Kouluikäisille lapsille järjestyi sieltä koulupaikat. Siskoni jäi kotiäidiksi, sillä lasten saattamiseen kului siellä ruuhkissa paljon aikaa, koska ei ole turvallista kulkea yksin. Suomessa sellaisia asioita ei tule edes ajatelleeksi. Ymmärtääkseni heillä riitti siellä elämiseen yhden ihmisen palkka oikein hyvin. Lapsille se kokemus antoi viisautta, englanninkielentaitoa, uusia ystäviä, uuden kulttuurin opettelun, kaikkea ihanaa. Toki oli niitä haittapuoliakin, kuten se, ettei Suomessa ollutkaan samat ystävät odottamassa kuin sinne lähtiessä.

Työkomennukset itselleni ovat sama kuin menisi naapurikaupunkiin töihin hetkeksi, firma järkkää kaiken taksista lentokentältä asuntoon ja papereihin.

Yksin reppureissut oli helppoja kun oli se koti mihin palata sitten kun rahat loppu eikä tarttenu pelätä ettei oo ruokaa.

Mä olen matkustellut ennen lapsia monissa sellaisissa paikoissa joihin en enää menisi. Nykyään mietin turvaistuimia, luonnon katastrofeja ja rikollisuutta.

Olen matkustanut lava-auton takana, tuktukissa, kamelilla, autossa ilman turvavöitä jne. ennen lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Tuota kutsutaan järjeksi. On vain järkevää, ettei repäise itseään pois työelämästä ja säännöllisistä palkkatuloista esim. 3 kk reissun takia. Kun on vastuussa myös toisista ihmisistä, vanhemman tehtävä on kantaa vastuunsa. Sittenhän sitä voi tehdä, mitä huvittaa, kun ne lapset ovat lentäneet pois pesästä. Meilläkin appivanhemmat möivät omakotitalonsa heti eläkkeelle jäätyään ja muuttivat maalle anopin kotitilalle. Sieltä käsin tekevät pitkiä matkoja Espanjaan, Portugaliin, Ranskaan, Italiaan. Ne buukkaavat halvat lennot ja etsivät jonkin vuokrakämpän, jossa saattavat majailla kuukauden tai pari.

Jos 3 kk:n poissaolo työelämästä ei uhkaa tai kaada perheen taloutta, niin millä lailla on järjetöntä tai riski lähteä matkaan? Ei ainakaan taloudellisista syistä. Millä lailla tuossa nyt ei kanneta vastuuta?

Vierailija kirjoitti:

Me matkaillaan vain kotimaassa, lapsia kolme. Arvostamme tätä puhtautta ja turvallisuutta sekä kaunista luontoa minkä kotimaamme tarjoaa. Rahakysymys tämä ei ole, jonnekin turistirysään Kanarialle pääsee usein paljon edullisemmin kuin vaikka täällä Lappiin.

Erilaiset matkathan eivät sulje toisiaan pois. Minä tykkään kesäisin nauttia Suomen luonnosta, mutta kesäkauden ulkopuolella tykkään matkustella eurooppalaisissa kaupungeissa. Rantalomilla olen käynyt harvemmin, mutta nautin kyllä siitäkin, kun voi uida ja saada palasen kesää keskellä talvea.

Minä taas ihailen ja vähän kadehdinkin niitä, jotka uskaltavat ja voivat lähteä lasten kanssa reppureissaamaan. Itse olen vienyt lapsia kyllä matkoille omatoimisesti, mutta matkat ovat olleet aika helppoja maksimissaan viikon matkoja Euroopan kaupunkeihin. Tosi kivoja reissuja ovat olleet, on ollut kiva näyttää lapsille edes vähän maailmaa, ja on ihana saada tuollaisia yhteisiä muistoja. Omaa uskallustani vähän rajoittaa, kun ei ole toista vanhempaa jakamassa vastuuta ulkomailla. Ehkä sitä olisi sellaisessa tilanteessa vähän rohkeampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota kutsutaan järjeksi. On vain järkevää, ettei repäise itseään pois työelämästä ja säännöllisistä palkkatuloista esim. 3 kk reissun takia. Kun on vastuussa myös toisista ihmisistä, vanhemman tehtävä on kantaa vastuunsa. Sittenhän sitä voi tehdä, mitä huvittaa, kun ne lapset ovat lentäneet pois pesästä. Meilläkin appivanhemmat möivät omakotitalonsa heti eläkkeelle jäätyään ja muuttivat maalle anopin kotitilalle. Sieltä käsin tekevät pitkiä matkoja Espanjaan, Portugaliin, Ranskaan, Italiaan. Ne buukkaavat halvat lennot ja etsivät jonkin vuokrakämpän, jossa saattavat majailla kuukauden tai pari.

Jos 3 kk:n poissaolo työelämästä ei uhkaa tai kaada perheen taloutta, niin millä lailla on järjetöntä tai riski lähteä matkaan? Ei ainakaan taloudellisista syistä. Millä lailla tuossa nyt ei kanneta vastuuta?

Olen eri kommentoija, mutta yksi pointti: mistä työstä saa 3 kk vapaata? Vuorotteluvapaa joo, mutta ei sinnekään pääse nykyisin kun ehdot on niin tiukat. Jos normaali työntekijä aikoo pitää sapattivapaata 3 kk, niin irtisanoutuminen siinä tulee kyseeseen.

Haluaisitko ap. heittäytyä ja lähteä reppureissulle tms.? Ihailet ystäväsi rohkeutta, haluaisitko siis itsekin tehdä jotain samanlaista?

Junamatkat lasten kanssa olleet todella iisejä, kun ei ota liian pitkiä pätkiä kerralla. Ei reppureissun aina tarvi olla kaukomaille, että olisi lapsista seikkailu. Alle 12v reilaa ilmaiseksi.

https://maatapitkin.net/