Kysymyksiä vuoroviikkoasumisesta
Kun ollaan vuoroviikoissa, niin käytännössä ei ole väliä kumpi on lähivanhempi? Miksi nainen haluaa aina olla se lähivanhempi? Johtuuko se elatusmaksusta? Miksi 12-v saa sanoa oman mielipiteensä kumpi on lähivanhempi? Miksi sillä on lapselle edes mitään väliä? Onko tuo 12-v juttu ollut silloin enempi, kun lapsi on asunut vaikka äidin kanssa ja nähnyt isäänsä vain viikonloppuisin ja sitten 12-v on halunnut mieluummin asua isänsä luona? Meillä lapsi jankkaa kokoajan, että ei malta odottaa, kun täyttää 12-v, jotta voi asua isän luona, mutta hän haluaisi olla kokoajan isän luona, eikä vuoroviikoin äidin luona. Voiko lapsi päättää tälläisestä 12-v?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Lasta on kuultava ja viimeistään 12 vuoden iässä on oikeus jäädä toisen vanhemman luo. Miksi ihmeessä estäisit isän luona asumisen? Miksi et nyt jo päästä isän luo asumaan? Mitä isä ajattelee asiasta?
Äiti on usein se lähivanhempi, koska äiti hoitaa ja huoltaa. Harva isä on oikeasti perillä lasten tarpeistä ja jaksaa lapsiarkea. Siksi lähivanhemmuus äidillä.
Tarkoitatko sitä, että kun lapsi haluaisi asua kokoajan isänsä luona, että lapsi olisi sitten äitinsä luona vain esim. viikonloppuisin? Meillä on vuoroviikot nyt, mutta lapsi haluaisi olla isän luona enemmän kuin puolet ajasta. Isä on lapselle todella rakas ja ikävöi isäänsä kokoajan.
Miksi et anna hänen muuttaa?
Suosittelen, että annat. Välisi lapseen säilyy parempana, eikä lapsi kerää katkeruutta sinua kohtaan.
Huoltajuus ja luonapito on kaksi eri asiaa. Te voitte ihan itse määritellä, paljonko aikaa lapsi kummankin vanhemman kanssa viettää. Ja lapsen mielipiteen voi siinä ottaa huomioon. Ei sen kuitenkaan tarvitse vaikuttaa lähihuoltajuuteen mitenkään. Esim. meillä minä olen lähihuoltaja lähinnä lasten koulun takia. Jos huoltajuus olisi lasten isällä, lasten koulu vaihtuisi. Lapset ovat silti isällään yhtä paljon kuin minulla. Elatusta minä maksan hänelle vapaaehtoisesti, koska muuten hän ei pärjäisi.
Vanhemmat päättävät lapsen asumisesta, ei lapsi! Tietenkin lapsen mielipidettä kuullaan mutta vanhemmat tekevät asiasta viime kädessä päätöksen, koska he myös kantavat lapsesta vastuun. Itse en todellakaan antaisi 12-vuotiaan enkä vanhemmankaan tehdä yksin tällaista päätöstä. Asumisrytmin tulee olla sellainen, että se tukee mahdollisimman hyvin lasten etua ja myös vanhempien jaksamista jne. Eli vanhemmat harkitsevat ja kuulevat lasta, mutta viime kädessä päätös on aikuisten.
Jos vanhemmat asuvat lähekkäin eikä elareita makseta, ei ole väliä kumpi on lähivanhempi. Jos toinen muuttaa esim. eri kaupunginosaan, kannattaa lähivanhemmuus olla sillä joka asuu lapsen koulun alueella, ettei tule koulun vaihtoa. Me asumme lasten isän kanssa eri kunnissa (naapurikunnissa) ja juuri kouluasia on ratkaisdut lähivanhemmuuskysymyksen.
Meillä isä ei antanut lapsen purkaa vuoroviikkosysteemiä. Hän vetosi myös siihen, että vanhemmat päättävät. Lopputuloksena lapsi suuttui niin, että katkaisi välit isäänsä useaksi vuodeksi.
Suosittelen siis, että annat lapselle periksi.
Niin kyllä minäkin sitä mieltä olen, että jos lapsi isäänsä niin rakastaa, kyllä hänen pitää silloin isänsä kanssa saada olla
Nykypäivänä miehet ovat pehmeitä ja tunteellisia ja pystyvät hyvin korvaamaan äidin rakkauden. Isät eivät ole nykyään etäisiä ja kylmiä.
Vanhemmilla valtataistelu, lapsilla suru ja kärsimys.
Kuinka te ilkeätte!!!?
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla valtataistelu, lapsilla suru ja kärsimys.
Kuinka te ilkeätte!!!?
Naiset ovat ikävä kyllä sellaisia, eivät koskaan ajattele lapsen etua, vaan se oma ego on tärkein.
Lasta on kuultava ja viimeistään 12 vuoden iässä on oikeus jäädä toisen vanhemman luo. Miksi ihmeessä estäisit isän luona asumisen? Miksi et nyt jo päästä isän luo asumaan? Mitä isä ajattelee asiasta?
Äiti on usein se lähivanhempi, koska äiti hoitaa ja huoltaa. Harva isä on oikeasti perillä lasten tarpeistä ja jaksaa lapsiarkea. Siksi lähivanhemmuus äidillä.