Menee hermot naapuriin!

Näitä naapurikeskusteluja ollut useita, mutta pakko tehdä omakin aloitus aiheesta.

Muutimme lasten kanssa tammikuun alussa uuteen asuntoon, kerrostaloon. Rapussamme on kuusi asuntoa kahdessa kerroksessa, joista viidessä asukkaat. Me asumme toisessa kerroksessa, seinänaapuri on tyhjä, mutta kolmannessa asunnossa asukas, samoin alakerran kolmessa asunnossa.

Vuokranantajani varoitti hieman, että samassa kerroksessamme asuva mummeli on, no, hieman hankala, mutta en osannut kuvitella miten hankala ja millä tavalla.

Tuo mummo ensinnäkin ryntää heti rappuun, kun meiltä joku on lähdössä tai tulossa kotiin. Joka kerta kysyy henkilökohtaisia kysymyksiä, siis sellaisia, mitä ei todellakaan naapurilta udella. Hän myöskin kyseenalaistaa jatkuvasti "oikeuksiamme" tässä talossa - olemmehan vuokralaisia, hän osakkeen omistaja.
Asuntoomme kuuluu autokatospaikka, ja tästähän piti kysyä kaksi kertaa, saammeko todella pitää autoamme siinä.
Vuokranantaja jätti meidän käyttöömme tiski- ja pyykkikoneen (kuin tämä olisi jotenkin erikoista), ja tuo mummo sai asian tietää (älkää edes kysykö miten!) ja on kyseenalaistanut, saammeko muka niitä käyttää, kun ne eivät ole omiamme.

Vastaavia juttuja ihan hirveästi jo näin lyhyessä ajassa, ja olen jo nyt niin tympiintynyt tähän, että mietin jo muuttoa pois. Tämä olisi todella ikävää, sillä asunto on huippupaikalla, siisti, tilava ja edullinen.

Ehdottakaa, miten tekisin muorille selväksi, että asiamme eivät kuulu hänelle? Mitä vuokranantajan kanssa ollaan sovittu, ovat meidän välisiämme asioita, eivätkä ne hänelle kuulu sillä oikeudella, että on 30 vuotta talossa asunut (tätä tykkää mainostaa).

Kertokaa myös omista Ulla Taalasmaa naapureistanne, paheniko asia koko ajan, vai saitteko naapurin tajuamaan yksityisyyden rajat?