Lue keskustelun säännöt.
Voiko naisella muuttua miesmaku ?
Kommentit (34)
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Mulla ei mitaan tiettya miestyyppia ole koskaan ollutkaan, ja esim. eksien joukosta loytyy mm:
- suomalainen KTM: 185cm, hoikka, 4 vuotta nuorempi
- suomalainen DI: 180cm, tukevahko, 5 vuotta vanhempi
- espanjalainen hotellinjohtaja: 190cm, hoikka, samanikainen
- espanjalainen kirjailija/runoilija: 170cm, tukevahko, 10 vuotta nuorempi
- armenialainen taidemaalari: 165cm, hoikka, 15 vuotta nuorempi
- hollantilainen duunari: 173cm, tukeva, 4 vuotta vanhempi
Nykyisin olen yliopistokoulutuksen saaneen Lahi-idasta tulleen, itseani 14 vuotta nuoremman miehen kanssa.
Eli ehka voi sanoa, etta miesmakuni on...kansainvalinen? :D
Eli kun puhutaan miesmausta, niin sillä tarkoitetaan ikää, kokoa ja kansalaisuutta? Persoonallisuus, arvot, ihmissuhdetaidot, harrastukset, työ, huumori jne. lienevät siis täysin toissijaisia asioita miehessä? Varsin mielenkiintoista...
Kasitin taman enemmankin niin, etta puhutaan tietysta miestyypista, ja siten nimenomaan ulkonaosta.
Toki kaikilla nailla mainitsemillani eksilla oli yhteista alykkyys, elamanmyonteisyys, huumorintaju ja tietynlainen...rohkeus olla valittamatta siita, mita muut heista ajattelivat. Mutta persooniltaan ja arvoiltaan ovat olleet kylla hyvinkin erilaisia, vrt em. KTM ja taidemaalari vaikka. Olivat viela oikein stereotyyppeja - KTM oli porvari ja taidemaalari kunnon hippi puunhalaaja. :D Samoin taidemaalari oli erittain introvertti, kun taas tuo hotellinjohtaja liiankin ekstrovertti.
Harrastukset ja tyo ovat minulle kylla edelleen, ja olleet aina, toissijaisia. Varsinkin se tyo (ja siihen liittyva koulutus.)
Halusin vain tuolla aloituksellani nyt lahinna listata, miten mm. ulkonaoltaan, taustoiltaan ja koulutuksiltaan erilaisia miehia olen treffaillut. Mainitsinhan mina ammatin/koulutustasonkin tuossa.
Ok, kiitos vastauksesta. Ajattelen itse miesmaun kokonaisvaltaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on pysynyt aina samana. Olen tykännyt noin 25-vuotiaista, lukeneista ja kauniista pojista niin teininä kuin näin kypsänä aikuisenakin.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Mulla ei mitaan tiettya miestyyppia ole koskaan ollutkaan, ja esim. eksien joukosta loytyy mm:
- suomalainen KTM: 185cm, hoikka, 4 vuotta nuorempi
- suomalainen DI: 180cm, tukevahko, 5 vuotta vanhempi
- espanjalainen hotellinjohtaja: 190cm, hoikka, samanikainen
- espanjalainen kirjailija/runoilija: 170cm, tukevahko, 10 vuotta nuorempi
- armenialainen taidemaalari: 165cm, hoikka, 15 vuotta nuorempi
- hollantilainen duunari: 173cm, tukeva, 4 vuotta vanhempi
Nykyisin olen yliopistokoulutuksen saaneen Lahi-idasta tulleen, itseani 14 vuotta nuoremman miehen kanssa.
Eli ehka voi sanoa, etta miesmakuni on...kansainvalinen? :D
Eli kun puhutaan miesmausta, niin sillä tarkoitetaan ikää, kokoa ja kansalaisuutta? Persoonallisuus, arvot, ihmissuhdetaidot, harrastukset, työ, huumori jne. lienevät siis täysin toissijaisia asioita miehessä? Varsin mielenkiintoista...
Kasitin taman enemmankin niin, etta puhutaan tietysta miestyypista, ja siten nimenomaan ulkonaosta.
Toki kaikilla nailla mainitsemillani eksilla oli yhteista alykkyys, elamanmyonteisyys, huumorintaju ja tietynlainen...rohkeus olla valittamatta siita, mita muut heista ajattelivat. Mutta persooniltaan ja arvoiltaan ovat olleet kylla hyvinkin erilaisia, vrt em. KTM ja taidemaalari vaikka. Olivat viela oikein stereotyyppeja - KTM oli porvari ja taidemaalari kunnon hippi puunhalaaja. :D Samoin taidemaalari oli erittain introvertti, kun taas tuo hotellinjohtaja liiankin ekstrovertti.
Harrastukset ja tyo ovat minulle kylla edelleen, ja olleet aina, toissijaisia. Varsinkin se tyo (ja siihen liittyva koulutus.)
Halusin vain tuolla aloituksellani nyt lahinna listata, miten mm. ulkonaoltaan, taustoiltaan ja koulutuksiltaan erilaisia miehia olen treffaillut. Mainitsinhan mina ammatin/koulutustasonkin tuossa.
Tällä palstalla tuntuu muuten olevan aika vähän naisia, joille miehen työllä (tai sen puutteella) ja koulutuksella ei olisi juurikaan merkitystä.
Olen huomannut saman!
Itse tajusin vahan alle kolmekymppisena, kun aloin matkustella enemman ja tapaamaan eritaustaisia ihmisia, etta koulutus, asema, status ja taloudellinen tilanne eivat todellakaan ole niita seikkoja, jotka tekevat ihmisesta "ihmisen", yksilon.
Minulle on elämänkumppanissa erittäin tärkeää, että hän on luonteeltaan ja arvomaailmaltaan riittävän samanlainen ja sellainen, että pystyn arvostamaan hänen ominaisuuksiaan ja arvojaan. Mikä ei tarkoita etteikö ulkonäölläkin olisi merkitystä, tottakai on ja paljon. Mutta ne kolme muodostavat sen olennaisen kokonaisuuden, miksi jostain ihmisestä kiinnostuu ja miksi hänen kanssaan on hyvä olla: hän on puoleensavetävän näköinen ja luonteeltaan "sopiva". Lisäksi riittävän samanlainen arvomaailma ja itse asiassa sen lisäksi myös riittävän samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat, niin siinä alkaa olla paketti koossa.
Mikä sinun mielestäsi tekee ihmisestä ihmisen, yksilön?
Olen huomannut että suurimmalla osalla se muuttuu iän myötä; poikien sijasta aletaan katsella miehiä, ja sitten n. kolmikymppisenä vakiintuu se mistä pitää. Mikä ei siis tarkoita etteikö kukaan koskaan pariutuisi onnellisesti muun kuin sen seksikkäimmän mallinsa kanssa, koska ihmiseen sitä rakastutaan, ei sen ihmisen ulkonäköön.
Joo, on muuttunut siitä, kun olin parikymppinen. Silloin ajattelin "minä en katsokaan alle 180 cm pitkiin miehiin", olen itse 170 cm. Nyt olen katsonutkin ja puolet kumppaneistani (eli 3) on ollut alle 180 cm, jotkut lähellä 170 cm. Nyt olen lähemmäs 48 v., mutta jo yli 10 vuotta sitten kelpuutin myös lyhyempiä miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Mulla ei mitaan tiettya miestyyppia ole koskaan ollutkaan, ja esim. eksien joukosta loytyy mm:
- suomalainen KTM: 185cm, hoikka, 4 vuotta nuorempi
- suomalainen DI: 180cm, tukevahko, 5 vuotta vanhempi
- espanjalainen hotellinjohtaja: 190cm, hoikka, samanikainen
- espanjalainen kirjailija/runoilija: 170cm, tukevahko, 10 vuotta nuorempi
- armenialainen taidemaalari: 165cm, hoikka, 15 vuotta nuorempi
- hollantilainen duunari: 173cm, tukeva, 4 vuotta vanhempi
Nykyisin olen yliopistokoulutuksen saaneen Lahi-idasta tulleen, itseani 14 vuotta nuoremman miehen kanssa.
Eli ehka voi sanoa, etta miesmakuni on...kansainvalinen? :D
Eli kun puhutaan miesmausta, niin sillä tarkoitetaan ikää, kokoa ja kansalaisuutta? Persoonallisuus, arvot, ihmissuhdetaidot, harrastukset, työ, huumori jne. lienevät siis täysin toissijaisia asioita miehessä? Varsin mielenkiintoista...
Kasitin taman enemmankin niin, etta puhutaan tietysta miestyypista, ja siten nimenomaan ulkonaosta.
Toki kaikilla nailla mainitsemillani eksilla oli yhteista alykkyys, elamanmyonteisyys, huumorintaju ja tietynlainen...rohkeus olla valittamatta siita, mita muut heista ajattelivat. Mutta persooniltaan ja arvoiltaan ovat olleet kylla hyvinkin erilaisia, vrt em. KTM ja taidemaalari vaikka. Olivat viela oikein stereotyyppeja - KTM oli porvari ja taidemaalari kunnon hippi puunhalaaja. :D Samoin taidemaalari oli erittain introvertti, kun taas tuo hotellinjohtaja liiankin ekstrovertti.
Harrastukset ja tyo ovat minulle kylla edelleen, ja olleet aina, toissijaisia. Varsinkin se tyo (ja siihen liittyva koulutus.)
Halusin vain tuolla aloituksellani nyt lahinna listata, miten mm. ulkonaoltaan, taustoiltaan ja koulutuksiltaan erilaisia miehia olen treffaillut. Mainitsinhan mina ammatin/koulutustasonkin tuossa.
Tällä palstalla tuntuu muuten olevan aika vähän naisia, joille miehen työllä (tai sen puutteella) ja koulutuksella ei olisi juurikaan merkitystä.
Olen huomannut saman!
Itse tajusin vahan alle kolmekymppisena, kun aloin matkustella enemman ja tapaamaan eritaustaisia ihmisia, etta koulutus, asema, status ja taloudellinen tilanne eivat todellakaan ole niita seikkoja, jotka tekevat ihmisesta "ihmisen", yksilon.
Minulle on elämänkumppanissa erittäin tärkeää, että hän on luonteeltaan ja arvomaailmaltaan riittävän samanlainen ja sellainen, että pystyn arvostamaan hänen ominaisuuksiaan ja arvojaan. Mikä ei tarkoita etteikö ulkonäölläkin olisi merkitystä, tottakai on ja paljon. Mutta ne kolme muodostavat sen olennaisen kokonaisuuden, miksi jostain ihmisestä kiinnostuu ja miksi hänen kanssaan on hyvä olla: hän on puoleensavetävän näköinen ja luonteeltaan "sopiva". Lisäksi riittävän samanlainen arvomaailma ja itse asiassa sen lisäksi myös riittävän samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat, niin siinä alkaa olla paketti koossa.
Mikä sinun mielestäsi tekee ihmisestä ihmisen, yksilön?
Persoona. Ja sen yhteensopivuus omani kanssa tekee meista hyvan parin.
Mulla ei ainakaan - vielakaan - ole mitaan erityisia "tulevaisuudensuunnitelmia", vaikka olen jo liki 45-vuotias. Katsellaan, mita elama tuo tullessaan!
Arvomaailman toki tulee olla samanlainen mutta enpa kovin arvomaailmaltaan erilaisen kanssa edes harkitsisi vakiintumista.
No oikeastaanhan se on omalla kohdalla muuttunut täysin, jos siis ulkoisista seikoista puhutaan ja on siinäkin muutosta tapahtunut mitkä luonteenpiirteet vetoaa nykyisin vaikka niistä ne tärkeimmät on pysynytkin ihan ennallaan.
N43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi. Mun eka aviomies oli Mr. White Picket Fences, toinen umpihippi.
Vierailija kirjoitti:
Kiitosta kommenteista. Antaa edes pienenpientä toivoa kyseisen naisen suhteen. Joka kerta kun olemme nähneet niin on ainakin flirttqillut minulle ja paljon. Ehkä toivoa on, ehkä ei. Ja ei ole kukaan minua ainakaan rumaksi koskaan sanonut.
Ap
No mikä estää pyytämästä treffeille? Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kyllä ei. Olen aina tykännyt kauniista itkevistä runopojista kunnes meni herne nenään ja päätin että nyt jotain vakaampaa. Iskin sellaisen karskin yli 100-kiloisen räppärin mutta.... pieleenhän se meni kun se ei ollut sitä omaa ydintyyppiä.
Sikäli huono homma että tuollaisia herkkismiehiä on niin pirun vähän että olen nytkin sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Mulla ei mitaan tiettya miestyyppia ole koskaan ollutkaan, ja esim. eksien joukosta loytyy mm:
- suomalainen KTM: 185cm, hoikka, 4 vuotta nuorempi
- suomalainen DI: 180cm, tukevahko, 5 vuotta vanhempi
- espanjalainen hotellinjohtaja: 190cm, hoikka, samanikainen
- espanjalainen kirjailija/runoilija: 170cm, tukevahko, 10 vuotta nuorempi
- armenialainen taidemaalari: 165cm, hoikka, 15 vuotta nuorempi
- hollantilainen duunari: 173cm, tukeva, 4 vuotta vanhempi
Nykyisin olen yliopistokoulutuksen saaneen Lahi-idasta tulleen, itseani 14 vuotta nuoremman miehen kanssa.
Eli ehka voi sanoa, etta miesmakuni on...kansainvalinen? :D
Eli kansainväliset haarat. Meriittihän se on sekin.
En pitänyt nuorena vaaleatukkaisista miehistä. Nyt vanhemmiten katselen vain vaaleatukkaisia.
Luonnekysymykset eivät ole muuttuneet mihinkään. Edelleen tykkäään vähän ujommista ja introvertimmeistä tyypeistä, mitkään show-tyypit ei kiinnosta kuin kavereina vain.
Joo voi. Ja ihan päinvastaiseksi ainakin ulkoisesti.