Läheisen vuosia jatkunut itsemurha uhkailu.

Vierailija kirjoitti:

Se pitää vaan itsensä vapauttaa tuosta kurimuksesta. Keinolla millä tahansa.

Muistan edelleen sen 20v sitten tulleen vapauden tunteen jonka koin kun päätin vaan antaa olla. Mies taas uhkaili tappavansa itsensä. Aikani kuun tekin huutoa ja sanoin että sen kun. Mene.

Mies lähti hukuttamaan itsensä mereen. Minä painoin pään tyynyyn ja peiton päälle ja nukahdin. Olin vapaa.

No tottakai se tuli tunnin päästä takaisin märisemään, en enää välittänyt. Pien sen jälkeen keräsin tavarat ja lapset ja häivyttiin. Lapset sanoo että on se hengissä edelleen.

Ei ap näin voi tehdä, koska kyse on aloittajasta ja hänen ongelmistaan, eikä tästä kiristäjästä. Minusta jo tuo aloitus kertoo kaiken siitä, että ongelma on aloittajalla, jos se, että aloittaja menee häihin kirvoittaa itsemurhapuheita :D Näkee, että ap on heikko, määräiltävä tossukka, joka ei osaa ottaa vastuuta siitä, että hänellä on ihmissuhdeongelmia, vaan etsii aina vikaa ja syytä toisista. Tämä tuttava tai sukulainen sitten antaa hänelle materiaalia siihen :D

Tuo on henkistä väkivaltaa ja kontrollointia. Henkilöllä voi tietty olla todella paha olo, mutta se ei silti oikeuta manipuloivaan käytökseen. En jaksaisi itse tuota vuosia ja sanoisin kyllä tuolle läheiselle, että miettisi itse käytöstään ja sitä paljonko se saa välittämään, milloin viimeksi osoitit että sinä välität minusta? Lisäksi voit olla toisen tukena ymsyms, muttet voi olla toisen elämänhalu hänen puolestaan, et vaan voi.

Meillä ei ainakaan itsemurhalla uhkailuun liittynyt mitään ongelmia suhteissa. Ne tuli täysin tyhjästä koska henkilö itse halusi uhkailla. Minä olen vaikean traumatisoitumisen takia työkyvyttömyys eläkkeellä, joten tuollainen itsemurhalla uhkailu yötä vasten oli täysin sairasta väkivaltaa kohtaani. Hän ei vain itsekkyydessään sitä tajunnut itse.  Meillä on yhä hyvät välit, mutta ilman uhkailuja hänen itsemurhallaan. 

Uhkailut loppuu kertalaakista kun vastaat uhkauksiin että selvä juttu, teeppä se, onko jotain miten voin auttaa?

Menee aivan pasmat sekasin uhkailijalta ja uhkailut loppu siihen. Ei se koskaan sitä ole aikonutkaan toteuttaa, vaan se on juurikin vallankäyttöä niinkuin ketjussa aiemmin sanottiin.

Kokemusta on

Vierailija kirjoitti:

Uhkailut loppuu kertalaakista kun vastaat uhkauksiin että selvä juttu, teeppä se, onko jotain miten voin auttaa?

Menee aivan pasmat sekasin uhkailijalta ja uhkailut loppu siihen. Ei se koskaan sitä ole aikonutkaan toteuttaa, vaan se on juurikin vallankäyttöä niinkuin ketjussa aiemmin sanottiin.

Kokemusta on

Ja aloittaja on tosi lapsellinen jos vieläkin vuorovaikuttaa henkilön kanssa, joka uhkailee itsarilla muiden häistä. Jos on noin tyhmä ihminen, niin kärsikööt sitten itsariuhkailijaansa, kun ei osaa tulla tämän kanssa sen paremmin toimeen. Minusta pitää osata erottaa uhkailujen vakavuus ja jos on niin tyhmä, ettei havaitse homman olevan vain kiristämistä, niin itsessä vikaa.

Mielestäni kyse on siitä, että ap ei tule itsariuhkailijan kanssa toimeen. Mutta saattaa olla näitä ääliöitä, jotka eivät halua myöntää sellaista itselleen. Kuvittelevat tulevansa aina kaikkien kanssa toimeen. Niin toinen on ruvennut huvittelemaan tällaisen ääliön kanssa uhkailemalla itsarilla, koska näkee, miten ap pomppaa joka kerta. Kun ap tosiaan on itse tilanteen valtias ja voisi vain lopettaa yhteydenpidon... sanoa, että tapa vain itsesi. Mutta ei kun sitten joutuisi myöntämään, että suhde meni vikaan jossain. Hän ei ymmärtänytkään tätä toista ihmistä, ollut häntä varten... vaan on ihan vain tavallinen heikko pulliainen.

Ei ne huutelijat, uhkailijat ja kiristäjät sitä viimeistä tekoa suorita. Kerjäävät vain huomiota ja pitävät sinua otteessaan. Katkaise kaikki välit. Jos tulee sinun kotiisi, älä päästä sisään ja soita poliisit jos alkaa riehumaan. Toimi koko ajan rauhallisesti ja asiallisesti.

Sinun vastuullasi ei ole toisen henkilön mielenterveys eikä sinun tarvitse muuttaa omaa elämääsi sen takia, ettei toinen ole kiinnostunut hankkimaan apua.

Hei, olen pahoillani tilanteesta jossa olet. Itse vuosien itsemurhallauhkailijan läheisenä hain lopulta itse apua. Paras käytännön vinkki minkä sain oli se, että kun uhkailu/muu kohtuuton avuntarve alkaa tai ilmenee, totean uhkailijalle suoraan ettei minulla ole enää resursseja auttaa, olen itsekin uupunut. Mutta voin auttaa uhkailijaa etsimään ammattiapua. Muuta en enää voi tehdä, eikä muu ole vuosiin auttanut.

Ihminen sai apua, vuosiin ei ole ollut uhkailuja. Itse välillä vieläkin käsittelen omia traumojani asian takia. Kun tarpeeksi monesti on mielessään varautunut toisen kuolemaan, osa omista tunteista kuolee. Mutta ei ole kiire, rakennan luottamusta vähitellen ja tarpeeksi etäältä.

Voimia!

Ap, pyydä sitä ottamaan Jeesus sydämmeensä ja lähtemään Taivaan kotiin! Siellä hänen on hyvä olla, eikä tarvitse uhkailla muita.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kyse on siitä, että ap ei tule itsariuhkailijan kanssa toimeen. Mutta saattaa olla näitä ääliöitä, jotka eivät halua myöntää sellaista itselleen. Kuvittelevat tulevansa aina kaikkien kanssa toimeen. Niin toinen on ruvennut huvittelemaan tällaisen ääliön kanssa uhkailemalla itsarilla, koska näkee, miten ap pomppaa joka kerta. Kun ap tosiaan on itse tilanteen valtias ja voisi vain lopettaa yhteydenpidon... sanoa, että tapa vain itsesi. Mutta ei kun sitten joutuisi myöntämään, että suhde meni vikaan jossain. Hän ei ymmärtänytkään tätä toista ihmistä, ollut häntä varten... vaan on ihan vain tavallinen heikko pulliainen.

Oletko tyytyväinen elämääsi?

Vierailija kirjoitti:

Ap, pyydä sitä ottamaan Jeesus sydämmeensä ja lähtemään Taivaan kotiin! Siellä hänen on hyvä olla, eikä tarvitse uhkailla muita.

Sydämeen mahtuu vain yksi ämmä.

Itse pistäisin välit poikki ihan kokonaan. Ihan oikeasti sellainen ihminen joka uhkailee itsemurhalla ei oikeasti sitä tee. Vaan päinvastoin salaa sen niin, että pystyy toteuttamaan. Koska jos puhuisi jollekin, niin ei pystyisi tekee edes sitä.

Sanon samaa kuin muutkin: kyseessä on persoonallisuushäiriöinen ihminen, joka käyttää uhkailua vain manipulointikeinona. Eksäni oli juuri samanlainen, uhkaili aina silloin kun minulla oli kivaa, olin töissä tai rupeamassa nukkumaan. Erityisen paljon sen jälkeen, kun kerta toisensa jälkeen yritin päästä hänestä eroon. Lopullinen ero ja mielenrauha tuli silloin, kun tein saman kuin joku toinenkin kirjoittaja täällä - sanoin että senkus tapat, ei minua kiinnosta. No ei tappanut, ja edelleen elää porskuttaa vielä näin vuosienkin jälkeen.

Minulla oli tuollainen kaveri. Hän sivuutti aina sen että itsekin kärsin tuolloin masennuksesta enkä jaksanut/pystynyt olemaan terapeutti kenellekään muulle. Usein tuli viestiä että tapan itseni, vedän pillereitä pään täyteen. Kerran vastasin että kannattaa ottaa maidon kanssa niin ei tule oksennus, niin olen itse ajatellut tehdä.

Ei se siihen loppunut. Vähäksi aikaa helpotti kun hän sai lapsen kunnes alkoi uudet valitukset. Lopulta katkaisin välit. Ja hyvä niin, minulla tuli uusi masennuskausi enkä olisi jaksanut enää hänen jatkuvaa valitusta. Minulla ei voinut olla ongelmia koska minulla on vakityö. Sehän se onkin kaikkien tuntema lääke masennukseen.

Vierailija kirjoitti:

Itse pistäisin välit poikki ihan kokonaan. Ihan oikeasti sellainen ihminen joka uhkailee itsemurhalla ei oikeasti sitä tee. Vaan päinvastoin salaa sen niin, että pystyy toteuttamaan. Koska jos puhuisi jollekin, niin ei pystyisi tekee edes sitä.

No jaa. Minä kuuntelin viisitoista vuotta isäni jatkuvaa itsemurhalla uhkailua. Ja kyllähän hän lopulta hirttäytyi. Ei tuo ”ei uhkailija toteuta” pidä todellakaan paikkaansa - kyllä niitä itsetuhoisia ajatuksia on paljon, ja jossakin kohtaa se päättäväisyys voi sitten löytyä toteutukseen.

Kiitos teidän kommenteista. Kyseisellä henkilöllä on dg persoonallisuushäiriöstä, mutta en ajatellut sen liittyvän tähän.

Jonnekkin tästä olisi hyvä puhua ja koen että tänne kirjoittaminen oli hyvä alku.

Tiedän, että hän voi kontrolloida minua paljonkin ja hallita pelottelulla, mutta minulla ei ole taitoa päästä irti tästä tilanteesta. Kyseessä kuitenkin rakas ihminen joka osaa olla tosi ihanakin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kyse on siitä, että ap ei tule itsariuhkailijan kanssa toimeen. Mutta saattaa olla näitä ääliöitä, jotka eivät halua myöntää sellaista itselleen. Kuvittelevat tulevansa aina kaikkien kanssa toimeen. Niin toinen on ruvennut huvittelemaan tällaisen ääliön kanssa uhkailemalla itsarilla, koska näkee, miten ap pomppaa joka kerta. Kun ap tosiaan on itse tilanteen valtias ja voisi vain lopettaa yhteydenpidon... sanoa, että tapa vain itsesi. Mutta ei kun sitten joutuisi myöntämään, että suhde meni vikaan jossain. Hän ei ymmärtänytkään tätä toista ihmistä, ollut häntä varten... vaan on ihan vain tavallinen heikko pulliainen.

Oletko tyytyväinen elämääsi?

En minäkään ole tuon kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Mutta on siinä totta kuitenkin se, että niin kauan kun ap pomppii uhkailijan pillin mukaan, niin uhkailijahan pompottaa vaikka loputtomasti.

Vierailija kirjoitti:

Uhkailut loppuu kertalaakista kun vastaat uhkauksiin että selvä juttu, teeppä se, onko jotain miten voin auttaa?

Menee aivan pasmat sekasin uhkailijalta ja uhkailut loppu siihen. Ei se koskaan sitä ole aikonutkaan toteuttaa, vaan se on juurikin vallankäyttöä niinkuin ketjussa aiemmin sanottiin.

Kokemusta on

Sama täällä, kokemusta on. Eron jälkeen lapseni isä alkoi uhkailla jatkuvasti itsemurhalla ja viimein väsyin ja sanoin : "Anna mennä, kukaan ei sun perään itke! Meidän elämä helpottuu kertaheitolla!". Siellä se piru elää vieläkin, 20v myöhemmin. 

No opipa nyt, että persoonallisuushäiriö liittyy aina kaikkeen.

Pätevänä keittiöpsykologina väitän että tuossa on taustalla muutakin kuin masennusta.

Tuo läheinenhän käyttää uhkailuaan kontrolloinnin välineenä.

AP:lla ei saa olla kivaa, eikä oikeastaan omaa elämää ollenkaan. Jos on, niin läheinen tappaa itsensä.

Yleensä masentuneet pelkäävät olevansa taakaksi läheisilleen, eivätkä käyttäydy tuolla tavalla. Ehkä joku persoonallisuushäiriö vaikuttaa tässä tapauksessa tuohon käytökseen, ja yhdessä masennuksen kanssa purkautuu tuolla tavalla.

Joka tapauksessa AP:n täytyy alkaa elämään omaa elämäänsä riippumatta siitä mikä sillä läheisellä on ongelmana. Tähän mennessä on nähty, että AP ei pysty korjaamaan tilannetta eikä hoidoista ole ollut apua.

Niihin hoitoihin tarvitaan joku muutos. Oireilun syytä ei todennäköisesti ole löydetty jos oireilu vaan jatkuu hoidoista huolimatta.

Joskus ongelma voi olla siinäkin, että terapia (jos saa terapiaa) on vääränlaista. Samat keinot eivät toimi kaikille, ja joillekin osa terapiamenetelmistä on haitallisia.

Ja ne lääkkeet. Eivät ne kaikille sovi.

Joskus tällaiset ongelmat saattavat johtua fyysisestä vammasta. Läheisen pää kannattaisi tutkia ihan kunnolla. Voihan hänellä olla vaikka joku vaaraton kasvain tai vaikka verenkiertohäiriö. Joskus tällaiset muuttavat persoonaa.

AP:n vastuulla tämä asia ei kuitenkaan ole. Ei kukaan ole velvollinen uhraamaan omaa elämäänsä toisen ihmisen masennukselle.