Yksi kaverini inhoaa lastaan.
Lapsi on 7v ja äiti tuo monin tavoin esiin, ettei pidä lapsestaan. Ei sano lapselle tietenkään suoraan, mutta avautuu minulle ja muillekin kavereilleen asiasta. Ja näkeehän sen, että lapsi on vastenmielinen. Vaikea kuunnella, miten puhuu lapsestaan, käyttää siis itse sanaa inhottaa. Voiko tällaisessa tilanteessa saada apua vai onko peli menetetty. Lapsi tapaa isää joka 2. vkonloppu, isä käsittääkseni pitää lapsesta.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Surullista.
Mulle kans just avautui yksi kaverin kaveri baarissa viinipäissään, miten toivoo että ei olisi koskaan lisääntynyt. Kertoi kadehtivansa minua kun olen tehnyt päätöksen pysyä lapsettomana. Haki vielä tukea hokemalla, miten kaikki äidit huutavat päivittäin lapsilleen koska se on normaalia ja ne nyt vaan ovat ärsyttäviä, eikö niin, eikö niin?
Lisäsi vielä, että ei lomamatkallaankaan ikävöinyt lapsiaan (2 kpl) hetkeäkään ja ärsytyskynnys ylittyy heti kun näkee lastensa naamat.
Kiva oli sitäkin kuunnella. Ja vielä jotkut ihmettelevät miksi kaikki eivät halua lapsia...
Tämä on se suurin tabu mistä ei vieläkään uskalleta puhua: katumus siitä että on lisäännytty ja valtava kateus lapsettomia kohtaan. Niitä lapsia ei tosiaan voi palauttaa. Sääliksi käy.
Miten sat tilanteen uhrin (lapsi) syyksi? Pissiä taitaa löytyä siltäkin.