Mitä virheitä kasvatuksessa tehdään, jos lapsesta kasvaa ns. " kiltti-tyttö" (neg. mielessä)? EV

tytön pitäisi aina lempeästi sopeutua kaikkeen ja olla toisille mieliksi.

Sormi lipsuu joka välissä Enterille... Siis lapsi saa hyväksyntää lähinnä muita miellyttäessään ja joutuu näkemään erityistä vaivaa saadakseen huomiota. Oma äitini oli masentunut pahasti, saattoi mennä useampi viikko ettei sanonut minulle lapsena sanaakaan. Pitkään eli päässäni tunne, että omana itsenäni olen tosi tylsää seuraa ja ihmiset pitääkseni on pakko erityisesti viihdyttää ja palvella heitä.

Minä en aiemmin osannut koskaan sanoa ei, ettei kukan loukkaantuisi yms, enkä tiedä mistä sellainen käytös on peräisin.

Luulen että jotkut ihmiset vain ovat sellasiia, mutta voivat muuttua.

Ettei aina tarvitse esim huomioida muita, että " ei saa näyttää rumaa naamaa, tulee äidille ikävä olo"

Ehkä vieläkin meidät naiset ihan yleisesti opetetaan kiltin tytön rooliin. Siis ei välttämättä vanhempien toimesta, vaan se elää vielä tässä kulttuurissa ja ajassa.

En tiedä, onko se myös osin samaistumista hoivaavaan äitiin?

Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan. Kaikki alkaa jo lastentarhasta ja kotoa ja jatkuu ja jatkuu... jos sille ei tehdä mitään.

Minua kontrolloitiin, valvottiin, pidettiin tiukat rajat. Omaa valinnanvapautta ja omasta elämästä vastaamista ei opetettu. Elettiin mun puolesta ikään kuin.



Kovaa on ollut taistelu auktoriteetteja vastaan, murrosikää eletty vielä aikuisenakin. Pelastus on ollut rakastava ja ymmärtävä mieheni, joka on kestänyt äksyilyni ja ' aikuistumiseni' . Enää en oo niin kiltti. Ja osaan sanoa ei. :)

ja pojat aktiivisiksi toimijoiksi ei ole kyse mistään maagisesta, ylhäältä annetusta. Se on syntynyt perinteistä, ennakkoluuloista ja poliittisista päätöksistä. Monet tutkimukset osoittavat kuinka eritavlla tyttöjä ja poikia kohdellaan syntymästä lähtien. Siis kyseessä ei ole mielipide vaan tieteellinen tosiasia!!

vaan niiden osoittamisesta seuraa hylkääminen. Niinkuin meillä. Äiti lähti riitatilanteista, meni murjotattamaan mitään puhumatta, päälle katsomatta, kunnes minä alle kouluikäinen anelin itkien anteeksi. Ei antanut anteeksi, ei puhunut mitään, käyttäytyi niinkuin minua ei olisikaan, asia jätetiiin käsittelemättä ja sopu tekemättä. Isästäkään ei ollut apua. Negatiiviset asiat muistettiin mainita, kehuja tuli vain koulumenestyksestä.

itsestäni tuli kiltti suorittaja sen vuoksi, että joka asiaan oli vanhempieni asettama takamatka joka piti kuroa kiinni. Jos sain kympin kokeesta, olis en murrosikäisenä aiheuttanut heille huolta, jos siivosin ala-asteikäisenä yksin 150 neliön talon, jos tein viikonlopun ruuat jne se oli aina vain vähintä mitä saatoin tehdä. Koskaan en saanut kiitosta mistään, koskaan mikään ei ollut iloinen yllätys, vaan joka kerta vain vähintä mitä voin tehdä. " Niin kuuluukin" , sanoivat aina vanhempani, jos yritin erityisesti korostaa jotain tekemistä. Veljeni viemät omat likaiset sukat pyykkikoriin oli mieletöntä itsenäistymistä ja pyykkihuollon pyörittämistä, minun koko päivän pyykkäys, narulle vienti, silitys ja kaappeihin jako ei ollut koskaan mitään. Äitini piti minulle usein myös esitelmän siitä, miten HÄN tekee niin paljon sitä ja tätä kotityötä, että minun on turha laskeskella omia töitäni. Olin silloin ala-asteella, eikä äitini ole koskaan ollut erikoisen innokas kotitalousihminen. Muutettuani pois kotoa talo alkoi muistuttaa enemmän kaatopaikkaa, sekin on varmaan minun vikani kun en huolehdi velvollisuuksistani.



Eli summa summarum, opin ettei minun työni ja saavutukseni ole koskaan mitään, ei ainakaan mitään erikoisen positiivista vaan korkeintaan pääsen sieltä pakkasen puolelta lukuun nolla = en ole enää velan puolella, mutta plussalle en pääse.

Onneksi kasvoin veljien kanssa. Leikin action figuureilla, pelasin tietsikka-/konsolipelejä, kiipeilin puissa & kallioilla, vietin aikaa autotallissa, olin puukässässä... ja kas kummaa, opin kuitenkin meikkaamaan ja käyttämään hametta. Useimmiten kehu keneltäkään tuttavaltani on, että seurassani on helppo olla, koska olen aito, en vedä mitään rooleja, enkä pelaa pelejä.



Kohdelkaa lapsianne sukupuolettomasti niin, ettei tule roolifiksaatioita. Tasapainoinen nuoruus!

joten olin mahdollisimman kiltti ja huomaamaton, jotta en olisi aiheuttanut lisää riidan aiheita. Sisko taas vaati kaiken huomion ja aineellisen hyvän mitä irti lähti. Seurauksena oli se että Sisko sai kaiken ja minä en mitään. Silti nielin kaiken mukisematta olinhan se kiltti tyttö.