Onko rakkautesi ehdollista, vai ehdotonta?
Ja mitä luulet tämän kertovan sinusta ihmisenä?
Miksi halveksit heitä jotka eivät ole kuten sinä?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Ehdollista koska olen ihminen, enkä Jumala. Mitä se kertoo minusta ihmisenä? Ainakin olen realisti, en ole tekopyhä hurskastelija.
Asetat ehtoja muille ihmisille, jotka eivät ole sinun päätettävissä eli kuvittelet olevasi jumala.
Vierailija kirjoitti:
Ehdollista tietenkin, en ole mikään kynnysmatto.
Olet heikko.
On vahvuutta olla avoin. Ja antaa asioita ehdoitta.
Ehdotonta. Mutta osaan vetää tarvittaessa rajani; silloin rakastan ehdottomasti erityisesti itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdollista tietenkin, en ole mikään kynnysmatto.
Olet heikko.
On vahvuutta olla avoin. Ja antaa asioita ehdoitta.
En siedä sitä että minua kohdellaan huonosti. Jos näin tapahtuu, lähden. Siinä ehdot.
Vierailija kirjoitti:
Jos se olisi ehdotonta, niin sitten kai rakastaisin kaikkia.
Aivan. Rakkautta, ei vihaa.
Tämän opetan myös lapselleni.
Mun rakkauteni lapsiini on ehdollista. En jaksa paskanaamaisia, mitä sattuu huvittamaan tekeviä ihmisiä, edes lapsina.
Ehdoton rakkaus on melkoisella koetuksella, kun puolisolta saa nyrkistä tai sukupuolitaudin.
Vierailija kirjoitti:
Mun rakkauteni lapsiini on ehdollista. En jaksa paskanaamaisia, mitä sattuu huvittamaan tekeviä ihmisiä, edes lapsina.
Olet itse juuri sellainen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Mun rakkauteni lapsiini on ehdollista. En jaksa paskanaamaisia, mitä sattuu huvittamaan tekeviä ihmisiä, edes lapsina.
Samoin jos lapsi ei muutenkaan tee, mitä sanotaan, eli kunnioita minua, niin rakkauteni lapseen heikkenee hetki hetkeltä. Tämä johtuu siitä, että minun mielipahoihini ei ole ikinä vastattu (minua auttaen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun rakkauteni lapsiini on ehdollista. En jaksa paskanaamaisia, mitä sattuu huvittamaan tekeviä ihmisiä, edes lapsina.
Olet itse juuri sellainen ihminen.
En todellakaan ole. Muiden halut ja toiveet ovat minulle tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun rakkauteni lapsiini on ehdollista. En jaksa paskanaamaisia, mitä sattuu huvittamaan tekeviä ihmisiä, edes lapsina.
Samoin jos lapsi ei muutenkaan tee, mitä sanotaan, eli kunnioita minua, niin rakkauteni lapseen heikkenee hetki hetkeltä. Tämä johtuu siitä, että minun mielipahoihini ei ole ikinä vastattu (minua auttaen).
Mitä ihmettä sinä sairas ihminen juuri sanoit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun rakkauteni lapsiini on ehdollista. En jaksa paskanaamaisia, mitä sattuu huvittamaan tekeviä ihmisiä, edes lapsina.
Samoin jos lapsi ei muutenkaan tee, mitä sanotaan, eli kunnioita minua, niin rakkauteni lapseen heikkenee hetki hetkeltä. Tämä johtuu siitä, että minun mielipahoihini ei ole ikinä vastattu (minua auttaen).
Mitä ihmettä sinä sairas ihminen juuri sanoit.
Puhuinko sinun äitinäsi? Oliko tuttua?
Yritän rakastaa miestäni, lapsiani ja ystäviäni niin, että se on ehdotonta. Mutta koska minäkään en ole Jumala, niin se on sangen vaikeaa. Yritän kuitenkin ajatella, että kukaan ei ole minulle mitään velkaa. Toimin niin kuin toimin, enkä odota itselleni mitään.
Todettakoon kuitenkin, että ympärilläni ei ole hyväksikäyttäjiä vaan vastavuoroisia ihmisiä. Siksi onnistun tässä joten kuten.
Ehdollista koska olen ihminen, enkä Jumala. Mitä se kertoo minusta ihmisenä? Ainakin olen realisti, en ole tekopyhä hurskastelija.