Mitkä ovat omat kikkasi, ettet toteuta kaikkia mielihalujasi?

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihan normaali järjel ajattelu? Jos tiedän, että budjettini ei anna periksi, niin en katsele matkatarjouksia vaikka olisi kuinka halpoja. Teen kauppalistat ruokaostoksia varten, jolloin heräteostoksia ei tule tehtyä yhtä herkästi. En harrasta verkkokauppojen sivuilla surffailua. Liikkeissä shoppailua inhoan, joten todellakin tulee ostettua vain tarpeeseen.

Asuntoja mulla on pari, mutta niidenkin hankinnoissa mietin maksukykyni aika pitkälle eteenpäin ja lasken korkojen nousua varten maksukykyyni pelivaraa. Pyrin pitämään säästöjä helposti käytettävässä muodossa yllättävien menojen varalle (auton korjaus, uusi kodinkone jne.). Remonttikulut ästetään etukäteen mahdollisuuksien mukaan.

Impulsiivista ostokäytöstä voi hillitä tavallisella, hallitulla taloudenpidolla.

Onko sinulla edes niitä impulsseja, joita joudut kontrolloimaan? Jotenkin kuulostaa, että ei, mutta ehkä sain tekstistäsi väärän käsityksen.

Yön yli nukkuminen. Ja ennen nukkumaanmenoa miettii idean hyvät ja huonot puolet. Ottaa myös ensin selvää asioista eikä lähde huhujen, kuulopuheiden ja oletusten perusteella tekemään jotain. Ainoa poikkeus on, jos sekunnissa pitäisi päättää, meneekö nuoren Brad Pittin kanssa sänkyyn vai ei. Silloin antaa palaa, kaikessa muissa nk järki käteen. 

Herkkuhimossa jätän herkut kauppaan ja mietin, kuinka paljon säästän rahaa ja kaloreita kun en osta niitä. Jos kotona on kaapissa jemmassa herkkuja, en voi vastustaa himoa, joten parempi pitää kontrolli jo kaupassa.

Jos en jaksaisi lähteä liikkumaan, niin ajattelen että lähden, mutta teen vain vajaalla teholla. Että ei tarvitse rehkiä, päästän itseni tosi helpolla, kunhan teen edes ihan vähän, onhan sekin parempi kuin ei mitään. Näin jaksan raahautua salille tai kävelylle yleensä. Lopulta teen kuitenkin ihan hyvän treenin, koska lähteminen on vaikeampaa kuin se itse tekeminen.

Isoissa hankinnoissa olen tosi harkitsevainen, niissä ei impulssikontrollin menetys ole vaarana.

Finnien puristelu ja finnirupien repiminen sen sijaan on minulle mahdotonta vastustaa. Minulla on jonkin asteinen pakko-oireinen häiriö tämän suhteen, en ole keksinyt mitään tapaa saada tätä ihonnyppimishimoa pois. Sain jo lähetteen terapiaankin, mutta en aloittanut kun olisi pitänyt etsiä terapeutti ja nähdä vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Herkkuhimossa jätän herkut kauppaan ja mietin, kuinka paljon säästän rahaa ja kaloreita kun en osta niitä. Jos kotona on kaapissa jemmassa herkkuja, en voi vastustaa himoa, joten parempi pitää kontrolli jo kaupassa.

Jos en jaksaisi lähteä liikkumaan, niin ajattelen että lähden, mutta teen vain vajaalla teholla. Että ei tarvitse rehkiä, päästän itseni tosi helpolla, kunhan teen edes ihan vähän, onhan sekin parempi kuin ei mitään. Näin jaksan raahautua salille tai kävelylle yleensä. Lopulta teen kuitenkin ihan hyvän treenin, koska lähteminen on vaikeampaa kuin se itse tekeminen.

Isoissa hankinnoissa olen tosi harkitsevainen, niissä ei impulssikontrollin menetys ole vaarana.

Finnien puristelu ja finnirupien repiminen sen sijaan on minulle mahdotonta vastustaa. Minulla on jonkin asteinen pakko-oireinen häiriö tämän suhteen, en ole keksinyt mitään tapaa saada tätä ihonnyppimishimoa pois. Sain jo lähetteen terapiaankin, mutta en aloittanut kun olisi pitänyt etsiä terapeutti ja nähdä vaivaa.

Mulla oli tuo sama nuorempana. Muistan sen ajattelun, että tämä on vielä viimeinen repiminen ja sitten lopetan. Mutta aina se yksi repiminen tuntui niin pieneltä jutulta, ettei sen tekemättä jättäminen ollut vastustamisen piinan arvoista. En ole varma, mikä tuon sai lopulta loppumaan. Ehkä käsille tuli muuta tekemistä tietokonetta näpytellessä, tai nenää kaivaessa. Ennen tietokonettani luin kirjoja enemmän, ja silloin käsille ei ollut muutakaan tekemistä.

Kikkani on olla keski-ikäinen suomalainen pienituloinen sinkkumies.

Kaikki muut muistuttavat ettei minulla ole oikeutta haluta mitään saatikka olla mitään haluja kehenkään toiseen.

Ei tarvita mitään kikkoja. Pohdin vain, että onko tuolle tarvetta ja tuottaisiko se päivään tarpeeksi lisäiloa.

Jos hyöty on minimaalinen, niin tod. näk. jätän esim. tuotteen hankkimatta. 

Jos taas kyseessä on joku uusi ruokatuote yms. niin voin kokeilla ihan mielenkiinnosta.

Zinc

Ja sitten myöskin, että onko se kestävää tavaraa. Sekä, että onko sille oikeata käyttöä vielä vuodenkin/vuosienkin jälkeen.

Rationaalista pohdintaa siis. Yleensä. Joskus harvemmin teen heräteostoksia.

Adhd nimenomaan tekee seurausten hahmottamisesta vaikeaa. Vaikka tiedollisella tasolla ymmärtää teoriassa järkevän ja vastuullisen toiminnan rajat, aivoissa oleva välittäjäaineiden epätasapaino ikävä kyllä sotkee pakkaa tehokkaasti. Impulssikontrolli, toiminnan pitkäjänteinen suunnittelu ja arviointi, ikävänpuoleisten ja tylsien asioiden priorisointi ja loppuunsaattaminen sekä mielialan ja vireystilan kohtuullinen tasaisuus ovat peruskauraa "neurotyypillisille" aikuisille, joilla ei ole esim. masennusta, kaksisuuntaista, traumaoireilua tms. Adhd:ssa välittäjäaineiden pitoisuudet aivoissa eivät yksinkertaisesti ole riittäviä "normaalin" toimintakyvyn ja toiminnanohjauksen ylläpitämiseen. Kaikenlaiset lyhytnäköiset tempaukset, impulssiostokset, elämyshakuisuus, lyhytjänteisyys tms. saavat fiksunkin aikuisen käyttäytymään yrityksistään huolimatta kuin pikkulapsi, mistä seuraa juuri esim. talousvaikeuksia, työpaikan menetyksiä, ongelmia ihmissuhteisiin, syömishäiriöitä, ahdistuneisuutta, masennusta ja muuta kivaa.

Hyvä puoli on, että Adhd on psykiatrisista ja neuropsykiatrisista häiriöistä yksi parhaiten hoidettavissa oleva tila. Diagnosoimattomana ja hoitamattomana taas hyvin tuhoisa. Lääkitys poistaa oireiluista n. 80%, mutta lisäksi tarvitaan usein esim. terapiaa tai neuropsykiatrista valmennusta käyttäytymismallien muuttamiseksi.

Olen opettajaopiskelija yliopistossa ja nyt vasta 30-vuotiaana sain diagnoosin ja lääkityksen. Muita tukitoimia ovat juuri henkilökohtainen neuropsykiatrinen valmennus ja toimintaterapeutin vetämä ryhmä vastaavista oireista kärsiville. Ehkä loppuelämä on kuitenkin tämän kuntoutusputken jälkeen helpompi 🤔

Itekuri,itsensä kunnioittaminen.Arvostus

Voiko ADHD:stä olla ns. välimuotoja? Jos sitä ei ole mutta kuitenkin on samanlaisia ongelmia impulssikontrollin kanssa, niin onko aivoissa silloin samoja juttuja kuin niillä, joilla on ADHD, vai onko syy samoihin ongelmiin jossain muualla?

Minun on esim. vaikeaa saada mitään rutiiniksi, hampaidenpesukin on joka kerta "työtä", joka pitää erikseen päättää tehdä ja siihen tuntuu kuluvan itsekuria, ja jos saan monena aamuna ja iltana toistettua tuon, niin alkaa tuntua raskaalta ja koen pakottavaa tarvetta vapauttaa itseni siitä ja ottaa vähän lomaa hampaiden harjaamisesta. Tuntuu että kaikki vain jotenkin sortuu tuosta toistuvasta itsensä pakottamisesta, ja pitää ruveta laiskaksi ja levätä.

Entäpä miten saatte tehtyä asioita, mitä ette haluaisi tehdä? Asioita jotka eivät kuulu mukavuusalueellesi, mutta pidemmällä tähtäimellä toisivat hyvinvointia elämään?

Ei minulla ole koskaan mitään impulsseja. Olen harkitsevainen ihminen. En ole koskaan tehnyt mitään hetken mielijohteesta. Kaikki on suunniteltua. Seksikin. En edes kykene mihinkään ilman etukäteissuunnittelua. Ongelma tämäkin.

Minulla on päinavastainen ongelma. En enää uskalla tehdä mitään isoja päätöksiä, kuten asunnon vaihtaminen. Pelkään liikaa niitä riskejä joita siihen liittyy. Niinkuin liittyykin, johtuen terveydentilastani ja taloudellisesta tilanteesta. Mutta joskus harkitsemisesta ei vaan tule loppua.

Minulla auttaa aina se että priorisoin itselleni yhden tärkeän tekemisen ja en tee mitään muuta. Eli en ajaudu mihinkään muuhun.

Lopun ajasta valutan perheelleni.

Kun luen kirjaa, niin se tarkoittaa että luen kirjaa ja en tee mitään muuta.

Eli minulle ei tule ostoksia tai mitään tarjouksia. On vain kirja.

Ja lähtökohtaisesti sanon aina ei kaikkeen.

Kerran olin voittanut auton arvonnassa. Totesin että en ole osallistunut arvontaan. Väittivät että olen.

Eihän minulla ole edes korttia. Lopulta sain kaverin hakemaan auton ja annoin sen hänelle ilmaiseksi.

Minulle on turha tyrkyttää mitään romua. Vieläkin arvoituksena se auto ja arvonta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on varovainen luonne, mikä toimii aika erinomaisena impulssikontrollina. En uskalla sanoa suoria sanoja edes silloin kun tiedän että pitäisi. Mitään 30e kalliimpaa en osta harkitsematta, ja monien kalliimpien asioiden hankinnassa on mennyt useampi vuosikin ennen kuin olen päättänyt että kyllä niillä käyttöä olisi. Joudun siis ennemminkin puhumaan itseäni ympäri näihin juttuihin jotka toisille ovat vastuttamattomia houkutuksia.

Jos sitten joskus mieleen juolahtaa vaikkapa että haluan vaikkapa uuden television, käytän pari viikkoa eri vaihtoehtojen punnitsemiseen. Tutkin hintoja ja tuotearvosteluja, sekä arvioin mitä ominaisuuksia todella tarvitsen. Kun päätös on tehty, saatan jäädä odottelemaan tarjouksia. Siinä odotellessa monesti käy niin että tulen toisiin aatoksiin ja totean etten sittenkään taida tarvita uutta televisiota kun entinenkin toimii.

Sen verran minulla on neuvoa antaa huonoon itsekuriin, että Black Fridayt ja muut etukäteen tiedossa olevat alennusmyynnit kannattaa ennakoida ja miettiä mitä sieltä oikeasti tarvitsee, sekä selvittää mikä tuotteen tavallinen hintataso on. Ei sitten tule ostettua uutta iphonea tai jotain turhakkeita ihan vain kun on niin tuntuva alennus.

Sä oot ihan niinkuin minä. Ja mulla on alkanut suunnattomasti ärsyttämään tää, että jos jotain päättää hankkia niin sitten menee viikkokausia kun sitä googlataan, vertaillaan hintoja, vertaillaan muihin samankaltaisiin ettei vaan tuu virhehankintaa :D Osaan täysin kuvitella miten jollakin menee hermot tämmöiseen touhuun, kun itelläkin alkaa vähitellen nyppiä. Mut minkäs teet. Pahinta, mitä voisi sattua, olisi se, että huomaisi että onkin maksanut jostain tuotteesta hirveän paljon enemmän, kuin millä hinnalla sitä muualla myydään. Tai että tuote onkin ihan pska, ja rahat on menneet kankkulan kaivoon. Siispä jatkan tätä saamarin harkintaa ja vertailua välttääkseni nuo sudenkuopat. 

Minusta tuntuu, että omat mielihaluni ovat sen verran mitättömiä, että pystyn ne epäröimättä toteuttamaan.

Masennus. Ei ole mielihaluja.

Vierailija kirjoitti:

Voiko ADHD:stä olla ns. välimuotoja? Jos sitä ei ole mutta kuitenkin on samanlaisia ongelmia impulssikontrollin kanssa, niin onko aivoissa silloin samoja juttuja kuin niillä, joilla on ADHD, vai onko syy samoihin ongelmiin jossain muualla?

Minun on esim. vaikeaa saada mitään rutiiniksi, hampaidenpesukin on joka kerta "työtä", joka pitää erikseen päättää tehdä ja siihen tuntuu kuluvan itsekuria, ja jos saan monena aamuna ja iltana toistettua tuon, niin alkaa tuntua raskaalta ja koen pakottavaa tarvetta vapauttaa itseni siitä ja ottaa vähän lomaa hampaiden harjaamisesta. Tuntuu että kaikki vain jotenkin sortuu tuosta toistuvasta itsensä pakottamisesta, ja pitää ruveta laiskaksi ja levätä.

Voi kyllä olla. Adhd-tyyppistä oireilua ilman jatkuvaa säheltämistä kutsutaan Add:ksi eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöksi ilman hyperaktiivisuutta (tuo h-kirjain siis ilmaisee Adhd:ssä hyperaktiivisuutta). Nykyään kuitenkin virallisesti kummastakin puhutaan Adhd:nä, mutta se ei tarkoita että kaikki Adhd-piirteiset ovat mitään sähköjäniksiä. Add on ko. häiriön inattentiivinen muoto, eli tarkkaamattomuus ja jatkuva omiin ajatuksiin uppoaminen niin että olennaiset asiat jäävät huommamatta, ovat pääasiallinen ilmenemistapa.

Tuo, että monet rutiininomaiset asiat tuntuvat vaikeilta ja vaativat kohtuuttoman määrän itsensä psyykkausta, kuulostaa sekä tutulle että sellaiselle asialle, jota kannattaa selvittää.

Tässä vähän yleistajuista tietoa aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä, eli Ad(h)d:stä:

https://adhd-aikuiset.org/portal/index.php?option=com_content&view=arti…

Adhd ei ole minkään sortin muotidiagnoosi, vaan hoitoa vaativa aivojen kehityksellinen häiriö. Älykkyyteen Adhd ei vaikuta millään tavalla, mutta erityisesti hoitamattomana hankaloittaa hyvin paljon arjessa selviytymistä. Varsinkin naisilla siitä seuraa esimerkiksi masennusta, ahdistuneisuutta ja syömishäiriöitä. Hoidettuna Adhd:n kanssa voi elää varsin normaalia ja hyvää elämää.