Voiko lastensuojeluviranomaisille tehdä nimettömänä ilmoituksen? Onko joku tehnyt ja mihin tarkaan ottaen?

Siskostanikin tehtiin, tiedämme kyllä kuka se oli. Aiheeton oli, tietenkin sekin!

Eikö teidän tulisi toimia yhteistyössä...? Mikä ammattilainen sinä siis muka olet?

Tämä siis numerolle 7....

Jokaisessa perheessä tehdään perheen tavalla.

Huutaminen ei ole rikos, ei edes lastensuojelurikos.

Todella vaikea on kuvitelle ettei lapsen psyyke vahingoitu, jos koko päivän huudetaan ET KOSKE SIIHEN! IRTI! NYT SAATANA PÄÄSTÄT IRTI! ÄLÄ MENE SINNE! OLE HILJAA! NYT TURPA KIINNI! Siis tuntikausia tätä jatkui tauotta, joka päivä miinus päikkärit ja ulkoilu, kunnes mies tuli kotiin ja meno hiljeni. Tuo nainen on aina vähän luimuillut kun satutaan vastakkain, edelleenkin. Tietää, että asuin samassa talossa. En tosin tiedä mitä muuta perheelle kuuluu, tää perhe muutti pois talosta omaan rauhaansa huutamaan pian sen jälkeen kun me oltiin muutettu taloon.

Se oli MUN exä joka teki ilmoituksen (pitkä juttu, luuli tekevänsä palveluksen).

Mut sitten sattui harmillinen tapaus samaan aikaan naapurin toimesta. Pyrki sisälle, kun sisko nukkui ja silloin kolmivuotias avas sedälle oven kun kerran setä pyysi. Sisko hermostui pahan kerran ja teki rikosilmoituksen naapuristaan joka vastasi tekemällä lastensuojeluilmoituksen heitteillejätetystä lapsesta (no kun kerran äiti nukkui, tosin muistaakseni laittoi että oli sammunut, heh). Ja nämä kaksi ilmoitusta yhtäaikaa ei ollut oikeen hyväksi.

Tiedän 3 vuotiaan, jonka vanhempien mielestä lapselle ei saa korottaa ääntään, pieni vauveliini saa traumoja, jos sille huutaa, vaan aina pitää puhua nätillä äänellä asiat selittäen. Tämä 3v on nyt vuoden repinyt eläimiä turkista, heitellyt niitä tavaroilla, lyönyt aikuisia ja lapsia, heitellyt kaupassa ruuat lattialle, ja vanhemmat vaan nätisti selittää, että soosoo ei saa tehdä noin, kyllä sinä pikkumatti sen tiedät, tuo on tuhmaa. Pentu katsoo ensin ilkeästi (uhmaavasti) ja jatkaa sitten mitä oli tekemässä, läpsii kaikkea elävää jne.

Vanhempien keskusteleva lässytys ja oletus siitä, että huutaminen on kamalaa ja henkistä väkivaltaa, saa lapsen tekemään ihan mitä tahansa ilman rajoja. Lapsellekin on hyvä pelästyä ja tajuta, että nyt toi suuttui, niin käsittää, että muita ei kohdella miten vain, ja totellaan mitä sanotaan.

Totta kai tehokkaampi kuin se ettei tee yhtikäs mitään, mutta kaiken salliminen ja huutaminen ei todellakaan ole ainoat kasvatuskeinot! Suosittelen lämpimästi lukemaan kasvatusoppaita. Tottelevaisia lapsia on täysin mahdollista kasvattaa huutamatta, itse asiassa se on helpompaa kuin huutamalla kasvattaminen. Nimittäin huutamisestakin menee teho! Mun tuttavapiirin huutajaäidillä on kaikkein kovapäisin lapsi! Kyllä sitä huutamista sitten piisaakin. Jos taas mun lapselle huutaa, hän uskoo laakista, koska huutaminen on niin harvinaista.

T. kolmen hyvin kasvatetun äiti

kuinka usein niissä käsketään kasvattaa lapsia huutamalla.? Nimenomaanhan niissä yritään päästä siitä turhasta huutamisesta pois.



Ja totta kai kaikki huutaa joskus, kyllä minäkin silloin tällöin huudan. Ihan hyvä on lapsen nähdä, että voidaan suuttua eikä maailma siihen kaadu. Mutta kasvatuskeinona, no thanks meidän perheessä.