Onko mt-palveluita kaipaavan valehdeltava lääkkeiden käytöstä?
Jotta saan jatkossa terapiaa tai edes keskusteluapua joudun syömään lääkärien tai psykiatrien määräämiä lääkkeitä. Esim. nyt nostettiin Ketipinor 50 mg per ilta 100 mg, vaikka sanoin, että puolikas mirtatzapin 15 mg tarvittaessa on parempi. Myös Escitalopram vaihdettiin Venlafaxiiniin.
En oikeasti halua noita lääkkeitä vaan että edes otetaan vakavasti ja kuunnellaan. Mutta tuntuu että pitää AINA olla ensin se lääkitys. En pysty edes toimimaan tuolla lääkityksellä! Ketipinorista tulee painajaisia, jatkuva jano ja väsymys. Aamulla saa juoda vahvaa kahvia että herää ja kahvista saan nykyään päänsäryn.
Masennuksen kanssa helpottaa fyysisesti parhaiten lenkkeily mutten jaksa sitä kun Ketipinorin takia herään niin myöhään, en kerkeä lenkille ja illalla en saa unta kun päivä on ollut työ- ja muuta stressiä ja kahvinjuontia että pysyy hereillä...viikonloppuna voisin räjähtää siihen kierteeseen jolloin juon pari pulloa viiniä ja makaan krapulassa. Tästä taas vetää mt-puoli johtopäätökset, että a-klinikkaa tarvitaan...
Mitään muuta en tarvitsisi kuin apua ahdistaviin ajatuksiin, stressin kierteeseen, unta jne. Niin jaksaisin. Masennuslääkkeet auttavat hetkellisesti mutten halua niitä aina syödä. Eikö tästä h*lvetistä ole mitään ulospääsyä???????
Kommentit (29)
Hae ne lääkkeet apteekista, mutta jätä syömättä.
Samat kokemukset lääkkeiden tuputuksesta.
Vuosia sitten sain myös mielialalääkereseptin, mutta lääkevastaisena en hakenut niitä edes apteekista.
Seuraavalla kontrollikäynnillä, hyvä kun ehdin tuoliin istahta, lekuri totesi minun näyttävän jo paremmalta ja sanoi nostavansa hieman otettavaa määrää.
En viitsinyt kertoa, että tunge anukseesi ne päänsekoittajat, otin uudet annostusohjeet vastaan ja jäin edelleen sairaslomalle.
Lääkkeittä masennuksesta parantunut.
Edelliselle: jep, kai se on valehdeltava lääkärille kun mitään lääkkeetöntä hoitoa ei ole tänä päivänä olemassakaan ilman isoja rahoja. Noilla on joku tarve joko laitostaa ihminen täysin tai jättää hoitamatta. Nyt kaks viikkoa saikkua, mutta meinaan palata viikon jälkeen kun en jaksa jos työyhteisö ihmettelee ja jonkun viikon voi kuitata flunssalla yms. Selityksellä. Töissä työnantaja kyllä tietää näistä ja muille ei kuulu. Ap
Työ on myös itsessään aika stressaavaa, koko ajan pitää tehdä ja tauot pitää jämptisti. Ei voilla ketistä väsynyt ja ketiä jos joudun ottamaan olen välillä aika pihalla. Sitten työn fyysisyyskin aiheuttaa sitä etten jaksa harrastaa juoksua yhtä usein. Ajattelin mennä opiskelemaan osa-aikaisesti ja tehdä töitä osa-aikaisesti jolloin kuormitus ei olisi yhtä pahaa töistä ja saisi enemmän lepoa. Ap
Jos haluat mirtatsapiinia niin yksityiseltä varmasti saa. Älä syö niitä lääkkeitä, jotka aiheuttavat sinulle enemmän haittaa kuin hyötyä. Sairauslomakin saattaisi olla tarpeen.
Itse en ole suostunut syömään lääkärin jatkuvasti määräämiä uusia ja tehokkaampia lääkkeitä.
Esim. traumaperäinen stressi häiriö ei parane/helpotu kuin terapiassa ja edmr-hoidoilla.
Kannattaa sanoa suoraan, ettei aio syödä niitä ja vaatia itselleen sopivia lääkkeitä.
Ei ole muille hyötyä kuin lääkärille ja lääketehtaalle, jos on tuossa tokkurakierteessä
vuositolkulla.
Ota se mirtatsapaami jos se on itsellesi paras. Ei tässä sitä kaikkitietävää lääkäriä ole
tarkoitus hoitaa, tai hänen oireitaan helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Edelliselle: jep, kai se on valehdeltava lääkärille kun mitään lääkkeetöntä hoitoa ei ole tänä päivänä olemassakaan ilman isoja rahoja. Noilla on joku tarve joko laitostaa ihminen täysin tai jättää hoitamatta. Nyt kaks viikkoa saikkua, mutta meinaan palata viikon jälkeen kun en jaksa jos työyhteisö ihmettelee ja jonkun viikon voi kuitata flunssalla yms. Selityksellä. Töissä työnantaja kyllä tietää näistä ja muille ei kuulu. Ap
Tuo ei ole hyvä syy lyhentää sairauslomaa.
Onko työterveyslääkäri? Jos ei niin vaihda lääkäriä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelliselle: jep, kai se on valehdeltava lääkärille kun mitään lääkkeetöntä hoitoa ei ole tänä päivänä olemassakaan ilman isoja rahoja. Noilla on joku tarve joko laitostaa ihminen täysin tai jättää hoitamatta. Nyt kaks viikkoa saikkua, mutta meinaan palata viikon jälkeen kun en jaksa jos työyhteisö ihmettelee ja jonkun viikon voi kuitata flunssalla yms. Selityksellä. Töissä työnantaja kyllä tietää näistä ja muille ei kuulu. Ap
Tuo ei ole hyvä syy lyhentää sairauslomaa.
Tuo siis ei ole isoin syy vaan se, että koen kyllä myös iloa työstä. Mietin ihan sitäkin, että jos vain pitäisin enemmän vapaapäiviä, esim. pari kertaa kuukaudessa niin se ei kaataisi taloutta ja voisi sopia työnantajallekin. Tarvitsen kuitenkin ennen kaikkea lepoa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko työterveyslääkäri? Jos ei niin vaihda lääkäriä?
Työterveydestä on siis ohjattu tuonne jatkoon. Ap
Vierailija kirjoitti:
Työ on myös itsessään aika stressaavaa, koko ajan pitää tehdä ja tauot pitää jämptisti. Ei voilla ketistä väsynyt ja ketiä jos joudun ottamaan olen välillä aika pihalla. Sitten työn fyysisyyskin aiheuttaa sitä etten jaksa harrastaa juoksua yhtä usein. Ajattelin mennä opiskelemaan osa-aikaisesti ja tehdä töitä osa-aikaisesti jolloin kuormitus ei olisi yhtä pahaa töistä ja saisi enemmän lepoa. Ap
Oman vakavan masennuksen itsehoidossani auttoi se, että karsin elämästäni systemaattisesti asiat jotka aiheuttivat masennukseni+etten alkanut koskaan syömään pään sekoittavia mielialalääkkeitä.
Ehkä olisin pystynyt jatkamaan entistä elämääni niiden avulla, mutta miksi olisin turruttanut omat tunteeni ja jäänyt tilanteeseen joka johti masennukseeni.
Pitkä itsetutkiskelun tie, jonka tein oman pääni sisään ja totesin itseni läheiriippuvaiseksi, eli annoin ihmisten kohdella itseäni "väärin".
Johti avioeroon ja muutamien kaverisuhteiden päättymiseen ja sai siinä yksi sisaruksistanikin porttikiellon elämääni.
Muutaman vuoden sairasloman jälkeen, lakattuani "näyttelemästä", totesin etten enää edes halua palata työelämään pelaamaan niitä sosiaalisia pelejä joita siellä menestyäkseen tarvitsee.
Psykiatrin avustuksella hoitelin itseni työkyvyttömyyseläkkeelle ja sillä tiellä ollaan.
Vapaana kuin taivaan lintu, köyhänä mutta onnellisena :-)
Elä ihmeessä syö ketipinoria jos haluat käydä töissä! Minä heitin vuosia roskiin ne lääkkeet kun tajusin ettei oireeni johdu masennuksesta vaan tuon lääkkeen vaikutuksesta. Jonkun tahon suomessa pitäisi nostaa tapetille mt-potilaiden ylilääkitseminen.
Vierailija kirjoitti:
Hae ne lääkkeet apteekista, mutta jätä syömättä.
Samat kokemukset lääkkeiden tuputuksesta.
Vuosia sitten sain myös mielialalääkereseptin, mutta lääkevastaisena en hakenut niitä edes apteekista.
Seuraavalla kontrollikäynnillä, hyvä kun ehdin tuoliin istahta, lekuri totesi minun näyttävän jo paremmalta ja sanoi nostavansa hieman otettavaa määrää.
En viitsinyt kertoa, että tunge anukseesi ne päänsekoittajat, otin uudet annostusohjeet vastaan ja jäin edelleen sairaslomalle.
Lääkkeittä masennuksesta parantunut.
Witutus on parasta lääkettä.
T. lääkärisi
ShapeShifter Sinccis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ on myös itsessään aika stressaavaa, koko ajan pitää tehdä ja tauot pitää jämptisti. Ei voilla ketistä väsynyt ja ketiä jos joudun ottamaan olen välillä aika pihalla. Sitten työn fyysisyyskin aiheuttaa sitä etten jaksa harrastaa juoksua yhtä usein. Ajattelin mennä opiskelemaan osa-aikaisesti ja tehdä töitä osa-aikaisesti jolloin kuormitus ei olisi yhtä pahaa töistä ja saisi enemmän lepoa. Ap
Oman vakavan masennuksen itsehoidossani auttoi se, että karsin elämästäni systemaattisesti asiat jotka aiheuttivat masennukseni+etten alkanut koskaan syömään pään sekoittavia mielialalääkkeitä.
Ehkä olisin pystynyt jatkamaan entistä elämääni niiden avulla, mutta miksi olisin turruttanut omat tunteeni ja jäänyt tilanteeseen joka johti masennukseeni.
Pitkä itsetutkiskelun tie, jonka tein oman pääni sisään ja totesin itseni läheiriippuvaiseksi, eli annoin ihmisten kohdella itseäni "väärin".
Johti avioeroon ja muutamien kaverisuhteiden päättymiseen ja sai siinä yksi sisaruksistanikin porttikiellon elämääni.
Muutaman vuoden sairasloman jälkeen, lakattuani "näyttelemästä", totesin etten enää edes halua palata työelämään pelaamaan niitä sosiaalisia pelejä joita siellä menestyäkseen tarvitsee.
Psykiatrin avustuksella hoitelin itseni työkyvyttömyyseläkkeelle ja sillä tiellä ollaan.
Vapaana kuin taivaan lintu, köyhänä mutta onnellisena :-)
Minä olen alkanut asettaa rajoja esim töissä, että esim pahalla päällä olevan kollegan sylkykuppi en ole minä. Kun asetan rajani, se on kuin bensan kaatamista liekkeihin. Kiusaaminen pahenee. En minä tällaista jaksa. Miten ihmeessä voi päästä työkyvyttömyyseläkkeelle?
Joku järki pitäisi saada tähän psykiatrian harrastamaan puoskarointiin. Ihmisiä tehdään työkyvyttömiksi ja pahoinpidellään psyykeläänkeillä vain siksi että hoitaminen ei kiinnosta. Suurimmalla osalla psyykelääkkeiden käyttäjiä ei ole psyykkisiä ongelmia vaan ongelmat liittyy oman elämän ja sosiaalisten suhteiden uuvuttavuuteen sekä hoitamattomiin pitkäaikaisiin traumatisoiviin elämäntilanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ on myös itsessään aika stressaavaa, koko ajan pitää tehdä ja tauot pitää jämptisti. Ei voilla ketistä väsynyt ja ketiä jos joudun ottamaan olen välillä aika pihalla. Sitten työn fyysisyyskin aiheuttaa sitä etten jaksa harrastaa juoksua yhtä usein. Ajattelin mennä opiskelemaan osa-aikaisesti ja tehdä töitä osa-aikaisesti jolloin kuormitus ei olisi yhtä pahaa töistä ja saisi enemmän lepoa. Ap
Oman vakavan masennuksen itsehoidossani auttoi se, että karsin elämästäni systemaattisesti asiat jotka aiheuttivat masennukseni+etten alkanut koskaan syömään pään sekoittavia mielialalääkkeitä.
Ehkä olisin pystynyt jatkamaan entistä elämääni niiden avulla, mutta miksi olisin turruttanut omat tunteeni ja jäänyt tilanteeseen joka johti masennukseeni.
Pitkä itsetutkiskelun tie, jonka tein oman pääni sisään ja totesin itseni läheiriippuvaiseksi, eli annoin ihmisten kohdella itseäni "väärin".
Johti avioeroon ja muutamien kaverisuhteiden päättymiseen ja sai siinä yksi sisaruksistanikin porttikiellon elämääni.
Muutaman vuoden sairasloman jälkeen, lakattuani "näyttelemästä", totesin etten enää edes halua palata työelämään pelaamaan niitä sosiaalisia pelejä joita siellä menestyäkseen tarvitsee.
Psykiatrin avustuksella hoitelin itseni työkyvyttömyyseläkkeelle ja sillä tiellä ollaan.
Vapaana kuin taivaan lintu, köyhänä mutta onnellisena :-)
Tuota olen itsekin tehnyt eli poistanut heitä elämästäni joista ei ole kuin haittaa. Etäiset välit läheisiin joiden mielestä teen kaiken aina väärin. En jaksa sitä syyllistämisen, kontrolloinnin ja tuomitsemisen määrää. En jaksa kun syyllistetään näistä masennuksista ja saikuista ja keksitään minulle diagnooseja ja väitetään olevan rapajuoppo ja narkkari...Jos olen niin miten käyn arkisin töissä 5 pv joka viikko ja hoidan asiat siihen romahduspisteeseen asti jolloin stressi vie järjen? Lopulta puran sen siihen ihmiseen joka oikeasti välittää. Järjetöntä. Ap
Joillekin tietyt masennuslääkkeet ei sovi geneettisistä syistä, mutta tuo farmageneettinen testi on kallis eikä lääkärit välttämättä usko.
Lisäksi vieroitusoireita vähätellään.
Joten kannattaa tarkoin harkita hyöty-haitta suhde ennen aloitusta.
https://yle.fi/uutiset/3-11175017
Tsemppiä kuitenkin!
Ja siis tuota stressiä on aamusta iltaan. Kahvi pahentaa, mutta eihän sitä pysty jättämään jos meinaa edes herätä töihin. Ap