Lue keskustelun säännöt.
Edunvalvonta, mitä se käytännössä tarkoittaa?
09.02.2020 |
Puolisoni on pohdiskellut, jos häneltä aikanaan vähenee tai loppuu kyky hoitaa omia asioitaan, hän haluaisi omalle lapselleen edunvalvojana toimimisen oikeudet.
Siinä ei mielestäni mitään pahaa, mietin vain mitä käytännössä tarkoittaa.
Puolisoni kanssa olemme olleet naimisissa 20 vuotta, yhteisiä lapsia ei kuitenkaan ole. Puolison lasten kanssa välit kunnossa, joten tämä ei ole mikään riidan tai riitelyn aihe. Pohdin vain käytännön merkitystä suhteessa siihen, että puolison lapset asuvat myös verraten kaukana.
Kommentit (49)
Edunvalvoja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvoja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliiton? Me olemme avioliitossa. Eli kannattaa ottaa asia kauniisti puheeksi puolison kanssa ja kysyä, onko nyt ihan varma asiasta?
Jos viittaat minun viestiini 34, niin tässä oli tuskin mitään merkitystä sillä, oliko kysymyksessä avo- vai avioliitto. Et kai kuulu niihin, jotka kuvittelevat, että avioliitossa kaikki omaisuus on yhteistä?
En tietenkään. Jos puoliso vaikka kuolisi ennen minua, en saa kuin lakiosuuden, se on ihan itsestäänselvä juttu.
Yritän saada ainoastaan tässä selville mitä edunvalvonta mm. konkreettisesti merkitsee ja mitä vaikutuksia sillä on. Osaisi varautua siihen paremmin. En tiedä siitä juurikaan mitään ja se on tuntunut niin kaukaiselta asialta.
Juuri tätä olen yrittänyt sinulle selittää. Edunvalvonnalla ei ole juurikaan merkitystä siinä vaiheessa, kun puolisosi kuolee, vaan niin pitkään kuin hän on elossa, mutta edunvalvonnassa. Sinä aikana on hyvin rajoitettua, mitä puolisosi rahoilla saa maksaa, jos hän ei ole tehnyt edunvalvontavaltuutusta. Lisäksi esim. asunnon myyntiin tarvitsee sekä edunvalvojan että maistraatin luvan (puhun nyt yksinkertaisuuden vuoksi maistraatista, vaikka vuoden alusta se on ollutkin digi- ja väestötietovirasto).
Kiitos. Juuri nyt tämä vaikuttaa monimutkaiselta ja sekavaltakin, jota se ei liene kun enemmän asiaan tutustuu? Sellainen kysymys vielä, että tarvitsenko tuekseni asianajajaa, kun/jos tällainen edunvalvonta olisi ajankohtaista? Että kaikki tulisi tehtyä oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä et voi olla puolisosi edunvalvoja? Eikö miehesi luota sinuun? Onhan teillä nytkin yhteistalous. Mies tekee kai taloudelliset päätökset nyt mutta mikä estää sinua osallistumasta enemmän.
Jos lapset eivät ole aloittajan,on parempi, että lapset ovat edunvalvojina. Heillä on usein tarpeellisempaa säästää vanhuksen omaisuutta, kuin vaimolla, jonka edunmukaista taas on siirtää sitä mahdollisimman paljon itselle tai maksaa itselle kaikkea kivaa ja ekstraa.
Vai muka virassa ollut ja noin tyhmä sekä tietämätön mistään? Rahojen perässä selvästikin olet ja hyvä että edunvalvonta menee lapselle eikä ahnaalle kuolemaa odottavalle korppikotkalle. Kannattaa varautua tulemaan toimeen omillaan, saattaa miehen elatus ja viikkorahat loppua.
Me olemme tehneet edunvalvontavaltuutukset siten, että olemme ensisijaisesti toistemme valtuutetut. Jos olisimme molemmat koomassa tms, niin sen varalta toissijainen valtuutettu on sisareni.
Lapsemme ovat kyllä aikuisia, mutta vielä sen verran vähällä elämänkokemuksella varustettuja, ettemme halunneet heille sellaista vastuuta ja rasitetta vielä.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuvitellut, että puolisot saavat lakiosuuden ja lapset taas perivät toisen puolen. Ok, eli olen ollut väärässä. En ole näitä ajatellut juurikaan ja siksi helppo kuljettaa halutessaan. Myönnän, että luotan liikaa ihmisiin, mutta on niin vaikea ajatella, että lähiomaiset muuttuisivat niin paljoa tälläisissa.
Kuvitelmasi menee täysin pieleen. Leski ei koskaan saa lakiosaa, mutta hän voi olla avio-oikeuden perusteella oikeutettu tasinkoon, jos hänen oma omaisuutensa on pienempi kuin vainajan. Ilman testamenttia lapset perivät sen, mitä jää jäljelle lesken saaman tasingon jälkeen. Lasten perimä osuus voi olla jotain väliltä puolet vainajan omaisuudesta - koko vainajan omaisuus sen mukaan, mikä on lesken oman omaisuuden arvo.
Jos ei ole testamenttia, ei ole mitään lakiosaakaan. Lakiosa tulee kuvioihin vasta sitten, jos on olemassa testamentti, jonka mukaan joku lapsista perisi vähemmän kuin puolet siitä, mitä hänelle tulisi ilman testamenttia.
Mutta se, mitä olen yrittänyt selittää sinulle edunvalvonnasta, on seuraava juttu: jos kenestä tahansa tulee miehesi edunvalvoja eikä miehesi ole kirjoittanut edunvalvontavaltuutusta, niin laki ja maistraatti rajoittaa hyvin paljon sitä, mitä miehesi rahoilla saa tehdä. Ei auta, vaikka edunvalvoja haluaisi tehdä kaiken mahdollisen sinun vuoksesi. Hän ei vain yksinkertaisesti saa maksaa miehesi rahoilla yhtään sinulle tullutta laskua. Ja maistraatti voi hyvin tulkita niin, että esim. yhteisen asuntonne laskut koskevat puoliksi teitä molempia.
Edunvalvontavaltuutuksessa taas sen tekijä voi antaa hyvinkin yksityiskohtaisia määräyksiä siitä, mitä kaikkea hänen rahoillaan saa tai jopa pitää tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta aloittajan tilanne on hyvin riskaabeli, jos puolison edunvalvonta menee tämän lapselle. Ainakin valtuutuksessa pitäisi määritellä rahamäärä, mikä jää puolison hallintaan joko könttänä tai kuukausittain. Ja talo tietenkin puolison hallintaan.
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvoja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvoja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliiton? Me olemme avioliitossa. Eli kannattaa ottaa asia kauniisti puheeksi puolison kanssa ja kysyä, onko nyt ihan varma asiasta?
Jos viittaat minun viestiini 34, niin tässä oli tuskin mitään merkitystä sillä, oliko kysymyksessä avo- vai avioliitto. Et kai kuulu niihin, jotka kuvittelevat, että avioliitossa kaikki omaisuus on yhteistä?
En tietenkään. Jos puoliso vaikka kuolisi ennen minua, en saa kuin lakiosuuden, se on ihan itsestäänselvä juttu.
Yritän saada ainoastaan tässä selville mitä edunvalvonta mm. konkreettisesti merkitsee ja mitä vaikutuksia sillä on. Osaisi varautua siihen paremmin. En tiedä siitä juurikaan mitään ja se on tuntunut niin kaukaiselta asialta.
Juuri tätä olen yrittänyt sinulle selittää. Edunvalvonnalla ei ole juurikaan merkitystä siinä vaiheessa, kun puolisosi kuolee, vaan niin pitkään kuin hän on elossa, mutta edunvalvonnassa. Sinä aikana on hyvin rajoitettua, mitä puolisosi rahoilla saa maksaa, jos hän ei ole tehnyt edunvalvontavaltuutusta. Lisäksi esim. asunnon myyntiin tarvitsee sekä edunvalvojan että maistraatin luvan (puhun nyt yksinkertaisuuden vuoksi maistraatista, vaikka vuoden alusta se on ollutkin digi- ja väestötietovirasto).
Kiitos. Juuri nyt tämä vaikuttaa monimutkaiselta ja sekavaltakin, jota se ei liene kun enemmän asiaan tutustuu? Sellainen kysymys vielä, että tarvitsenko tuekseni asianajajaa, kun/jos tällainen edunvalvonta olisi ajankohtaista? Että kaikki tulisi tehtyä oikein.
Enemmän tarvitset (tai oikeastaan puolisosi tarvitsee) juristia juuri nyt, jotta puolisosi osaisi kirjoittaa sellaisen edunvalvontavaltuutuksen, jossa kaikki olennainen on otettu huomioon juuri teidän tilanteeseenne sopivalla tavalla. Siinä vaiheessa, kun edunvalvonta tulee ajankohtaiseksi, on jo liian myöhäistä tältä kannalta. Silloin puolisosi ei enää voi päättää yhtään mitään, vaan kaikki menee joko maistraatin perussääntöjen mukaan (jotka ovat tosi tiukat) tai sitten sen edunvalvontavaltuutuksen perusteella, jonka puolisosi on mahdollisesti kirjoittanut silloin, kun hän on vielä ollut täysissä järjissään.
Tosin on myös olemasssa oppaita edunvalvontavaltuutuksen tekemiseen. Teidän kannattaa nyt ihan ensiksi lukea jokin sellainen, jotta saatte yleiskuvan siitä, mistä on kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edunvalvoja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuvitellut, että puolisot saavat lakiosuuden ja lapset taas perivät toisen puolen. Ok, eli olen ollut väärässä. En ole näitä ajatellut juurikaan ja siksi helppo kuljettaa halutessaan. Myönnän, että luotan liikaa ihmisiin, mutta on niin vaikea ajatella, että lähiomaiset muuttuisivat niin paljoa tälläisissa.
Kuvitelmasi menee täysin pieleen. Leski ei koskaan saa lakiosaa, mutta hän voi olla avio-oikeuden perusteella oikeutettu tasinkoon, jos hänen oma omaisuutensa on pienempi kuin vainajan. Ilman testamenttia lapset perivät sen, mitä jää jäljelle lesken saaman tasingon jälkeen. Lasten perimä osuus voi olla jotain väliltä puolet vainajan omaisuudesta - koko vainajan omaisuus sen mukaan, mikä on lesken oman omaisuuden arvo.
Jos ei ole testamenttia, ei ole mitään lakiosaakaan. Lakiosa tulee kuvioihin vasta sitten, jos on olemassa testamentti, jonka mukaan joku lapsista perisi vähemmän kuin puolet siitä, mitä hänelle tulisi ilman testamenttia.
Mutta se, mitä olen yrittänyt selittää sinulle edunvalvonnasta, on seuraava juttu: jos kenestä tahansa tulee miehesi edunvalvoja eikä miehesi ole kirjoittanut edunvalvontavaltuutusta, niin laki ja maistraatti rajoittaa hyvin paljon sitä, mitä miehesi rahoilla saa tehdä. Ei auta, vaikka edunvalvoja haluaisi tehdä kaiken mahdollisen sinun vuoksesi. Hän ei vain yksinkertaisesti saa maksaa miehesi rahoilla yhtään sinulle tullutta laskua. Ja maistraatti voi hyvin tulkita niin, että esim. yhteisen asuntonne laskut koskevat puoliksi teitä molempia.
Edunvalvontavaltuutuksessa taas sen tekijä voi antaa hyvinkin yksityiskohtaisia määräyksiä siitä, mitä kaikkea hänen rahoillaan saa tai jopa pitää tehdä.
Kiitos selvennyksistä ja neuvoista ja kärsivällisyydestä. Mitään rikkauksia, eikä erityisiä varakkuuksiakaan ole. Lopulta ihminen ei tarvitse kovinkaan kummoista hyvään elämään. Tärkeintä oli vain selvittää tämä edunvalvonta (kuka tietää elämästä ja voin tarvita itsellenikin edunvalvojaa ennen puolisoani, joka luonnollisesti siinä tehtävässä toimisi), kun itselläni ei siitä tietoa ollut.
Olen kuvitellut, että puolisot saavat lakiosuuden ja lapset taas perivät toisen puolen. Ok, eli olen ollut väärässä. En ole näitä ajatellut juurikaan ja siksi helppo kuljettaa halutessaan. Myönnän, että luotan liikaa ihmisiin, mutta on niin vaikea ajatella, että lähiomaiset muuttuisivat niin paljoa tälläisissa.