Pettäjän ja eroa haluavan mielenterveys ja yhtäkkiset aggressiiviset kohtaukset, outo käyttäytyminen
Mies jäi kiinni pettämisestä ja sain kaikki syyt niskoille. Minun kanssani on ollut hirveää yli 20 vuotta ja se, etten ole kuunnellut enkä ymmärtänyt häntä, on syy tälle asialle. On halunnut oikeasti eroon minusta aina. Uusi nainen on tietenki kaikkea hyvää täynnä ja nyt hän kerrankin on noussut masentuneesta tilasta ja hänen mielensä on paljon parempi kuin ikinä.
Olen sanonut, että hänen pitää hommata ero ja mies on ollut täyttämässä jo avioerolappuja kesällä. Ne jäi kuitenkin täyttämättä. Loppuvuodesta lähtien ollaan asuttu enemmän tai vähemmän eri osoitteissa (mies ollut osittain äitinsä tykönä) ja olen saanut kuulla, kuinka vmäinen ämmä olen, kun yritän tehdä hänen elämästä hankalaa, jos hän ei minun kanssa ole. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että olen sanonut, että hän hoitaa lapsia puolet ajasta ja niinä aikoina minulla ei ole enää velvoitetta häntä auttaa, jos minun tukeni ei enää kelpaa. Jos tähän auttamishommaan lähtisin, se tarkoittaisi, että saisin jatkuvalla syötöllä olla hoitamassa lapsia, kun hän pelehtisi uuden, huomattavasti nuoremman naisen kanssa kahdestaan tunturissa tai sitten istuisi ylitöissä keräämässä ylimääräistä rahaa näihin menoihin. Sekin on tietenkin peestä, että hänellä ei ole rahaa entiseen malliin (tienaan 55t/v), tämä nuorikko noin 20t/v. Erolappuja ei ole edelleenkään saanut tehtyä, kun on muka miettinyt vielä jotakin ja minä en niitä periaatteestakaan kirjoita.
Miehellä on ollut nyt toista vuotta todella outo mieli. Syyttää kaikkia ihmisiä eikä yhtään näe mitään väärää omisssa toimissaan. Läheiset ei tunnista miestä enää samaksi ihmiseksi, saatika minä. On kehrännyt minua kohtaan valtavaa vihaa ja sain juuri kuulla, että minun olisi hänelle pitänyt kertoa avioliittomme aikana, etten ole häntä pettänyt. Hän on niin kuulemma kuvitellut. Hän on kuulemma joutunut huolehtimaan perheestämme yksin koko ajan. Tätä en ymmärrä, koska olen käynyt töissä ja tienannut aina kohtuullisesti ja hoitanut 80% kodin- ja lastenhoidon. Ruokakauppa, ruoan valmistus, pyykit, tiskit, luutuamiset, nurmikonleikkuut, lumenkolaukset, uuninlämmitykset, polttopuiden ostaminen ja liiteriin lappamiset olen hoitanut hyvin itsenäisesti, eikä kaveria ole paljon näkynyt. Talo on ollut aina puhdas, valmista, itsetehtyä ruokaa tarjolla ja pyykit pestynä. Olen isosta perheestä, joten osaan pyörittää nämä arkiasiat "siinä" sivussa, hyvin tehokkaasti. Tämä työnjako ei ole minua asialle asti ennen häirinnyt, koska mies on ollut hyvä isä lapsille ja käyttäytynyt aikaisemmin minuakin kohtaan muuten kunnioittavasti. On vain ollut vähän hidasliikkeinen työnteossa.
Kommentit (27)
Luultavasti mies on tunteiden sekasorrossa. Ei osaa päättää mitä tehdä kun eropaperit eivät ole lähteneet eteenpäin.
Vaakakupissa on vanha ja turvallinen maailma sekä uusi nainen ja seksi, jota teillä ei ole. Lisäksi hän ei voi tietää mitä sinä päätät tehdä.
Olin vastaavassa tilanteessa ja jäin vaimon luo. En ole katunut, mutta rikkoihan tuo jotain. Luulen tilanteen olleen sisääni rakennettu konflikti, joka odotti otollisia hetkeä purkautua.
Samanlainen oli ex kun teki eroa, ilmeisesti huonoa omaatuntoa ja kun huomasi että jopa oma äiti ei hyväksynyt minun syyttämistäni erosta käyttäytyi kuin mielipuoli.
Vierailija kirjoitti:
Periaatteeni on se, että joka eron haluaa, se eron myös hoitaa. Tämän lisäksi eropäätöksen tekevä joutuu seisomaan 100 %:sti päätöksensä takana myös vuosien päästä. Vuosien päästä on tyhjä itkeä kylillä, kuinka entinen ämmä oli julma ja jätti, ja taas osoitellaan sormella minua ja saadaan syyllinen sille, kuinka elämä on taas peestä.
Sinua syytetään anyway, koska miehet on sellaisia. Eli et häviä mitään, kuin korkeintaan yhden pahoinpitelyn vähemmän, kun hoidat eron asiallisesti ja nopeasti ja lopetat lasten välikappaleena käyttämisen välittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteeni on se, että joka eron haluaa, se eron myös hoitaa. Tämän lisäksi eropäätöksen tekevä joutuu seisomaan 100 %:sti päätöksensä takana myös vuosien päästä. Vuosien päästä on tyhjä itkeä kylillä, kuinka entinen ämmä oli julma ja jätti, ja taas osoitellaan sormella minua ja saadaan syyllinen sille, kuinka elämä on taas peestä.
Sinua syytetään anyway, koska miehet on sellaisia. Eli et häviä mitään, kuin korkeintaan yhden pahoinpitelyn vähemmän, kun hoidat eron asiallisesti ja nopeasti ja lopetat lasten välikappaleena käyttämisen välittömästi.
Ei kaikki miehet, mutta aloittajan miehen kaltaiset munattomat surkimukset kyllä. Muuten yhdyn viestiisi ihan täysin.
Olet läheisriippuvainen. Puet johonkin periaatteellisuuden kaapuun sen, miksi et itse hae eroa, mutta todellisuudessa et kykene päästämään irti. Haikailetko miestä takaisin? Haluatko jakaa tuollaisen ihmisen kanssa elämäsi? Jos oikeasti olisit vahva ja itsenäinen, menisit eteenpäin elämässäsi ja antaisit itsellesi mahdollisuuden hyvään parisuhteeseen täyspäisen ihmisen kanssa. Sillä, että et hoida eroa loppuun kostat miehelle hänen toimintaansa mutta samalla myös itsellesi. Mikset halua itsellesi jotain parempaa?
Marttyyrina kaiketi kivempaa. Monet eivät tosin edes tunnista itsessään sitä, mutta ulkopuolinen hiffaa.
Vaikka mies lopulta saisi eropaperit värkättyä, niin tuskin voit välttyä syyttelyiltä ja vääntelyiltä, koska hän on sellaisen asenteen valinnut selviytymisstrategiakseen.