Teinien vanhemmuus väsyttää
Ikää heillä 13, 14 ja 17v
Tuntui että pienenä oli helpompaa. Yhden poikaystävä on meillä viikonloppuja lukuunottamatta koko ajan.
Yhdellä ei koulu suju oikein mitenkään ja yksi heistä on rauhallinen ja huolta tuottamaton nuori.
En vaan voi sille mitään että mua kuluttaa. Koko ajan saa olla jotain kyytimässä autolla jonnekin, tai se poikaystävä majailee meille. Tai jonkun kaverit istuu meillä monta tuntiaa illassa.
Toivon että kasvaisivat, muuttaisivat omilleen ja mä saisin rauhaa.
Kun olivat pieniä, olivat enemmän kotona ja keskenäänkin leikkivät ja mentiin perheenä yhdessä ja reissattiin. Kaverikyläilyjä pystyi sopimaan/ tarvittaessa rajoittamaan jos tuntui että koko ajan joku oli tulossa. Ei enää.
Tarvitsevuus vaan lisääntyy ja teinien määrä samoin. En tiedä miten jaksan vielä nämä muutamat vuodet.
Kommentit (39)
Kyllä. Teinin vanhempana on aika työlästä. Meillä on kaksi ja tosiaan kyytiä saa koko ajan, sotkua tulee koko ajan, kaikkea säädetään koko ajan ja aina on jotakin jossakin koko ajan.
Onneksi meillä on iso talo ja mökki lähellä.
Kyllä teinillekkin voi sanoa, että nyt ne kaverit ulos ja ollaan perheen kesken. Samoin sille poikaystävälle. Vaikka ilta viikossa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teinillekkin voi sanoa, että nyt ne kaverit ulos ja ollaan perheen kesken. Samoin sille poikaystävälle. Vaikka ilta viikossa?
Paljon vaikeampaa on teinien kanssa kuin pikkulapsiaikana. Se on täysin totta. Että muka helpottaisi lasten kasvettua. Ei todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teinillekkin voi sanoa, että nyt ne kaverit ulos ja ollaan perheen kesken. Samoin sille poikaystävälle. Vaikka ilta viikossa?
Kyllä poikaystävä 5 päivää viikossa on liikaa.
Ruokaa saa laittaa ihan tolkuttomasti!
Ja nykyään kaikki teinit on tiedostavia joten pitää opetella veget ja vegaanit jne.
Olin itse teininä ”aina” poikaystäväni kotona. Hänellä oli muutenkin ihanat vanhemmat!
Näin jälkikäteenkin ihailen että jaksoivat. Aina oli hyvää ruokaa ja aina oli tervetullut.
Vierailija kirjoitti:
Ruokaa saa laittaa ihan tolkuttomasti!
Ja nykyään kaikki teinit on tiedostavia joten pitää opetella veget ja vegaanit jne.
Komenna ne kaverit kotiinsa syömään. Ja jos joskus tarjoat ruokaa, nion sanot että teilöä syödään sirä mitä laitetaan. Ei sun tarvitse alkaa mitään vegeruokia erikseen vääntämään. Soita poikaystävän vanhemmille ja kysy onko heillä jotain ongelmia, kun poika ei voi olla kotonaan.
Meillä taas teinit 13v ja 17v koko ajan kotona. Eivät halua lähteä mihinkään. Ei tarvitse oikeastaan ikinä kuskailla minnekään. Nuorempi pelaa ja on discordissa ja vanhempi tekee lukio-opintoja. No eipä ole koskaan tarvinnut olla huolissaan, että missä luuhaavat, vaikka asutaankin kaupungin keskustassa. Toisaalta eivät tuo kavereitakaan juurikaan kotiin. Nuorempana (ala-asteella) kävi paljonkin lapsia leikkimässä meillä, mutta ei enää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas teinit 13v ja 17v koko ajan kotona. Eivät halua lähteä mihinkään. Ei tarvitse oikeastaan ikinä kuskailla minnekään. Nuorempi pelaa ja on discordissa ja vanhempi tekee lukio-opintoja. No eipä ole koskaan tarvinnut olla huolissaan, että missä luuhaavat, vaikka asutaankin kaupungin keskustassa. Toisaalta eivät tuo kavereitakaan juurikaan kotiin. Nuorempana (ala-asteella) kävi paljonkin lapsia leikkimässä meillä, mutta ei enää.
Ihanaa, saa olla oman perheen kesken
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas teinit 13v ja 17v koko ajan kotona. Eivät halua lähteä mihinkään. Ei tarvitse oikeastaan ikinä kuskailla minnekään. Nuorempi pelaa ja on discordissa ja vanhempi tekee lukio-opintoja. No eipä ole koskaan tarvinnut olla huolissaan, että missä luuhaavat, vaikka asutaankin kaupungin keskustassa. Toisaalta eivät tuo kavereitakaan juurikaan kotiin. Nuorempana (ala-asteella) kävi paljonkin lapsia leikkimässä meillä, mutta ei enää.
No ei tuokaan kivalta ja mieliinpainuvalta nuoruudesta kuulosta, tarkoitan siis tuota 17-vuotiasta ja puuttuvia sosiaalisia ympyröitä.
Huoltahan teinit aiheuttaa, mutta eikös se ole pääasia, että ei olis mitään mielenterveysongelmia? Tuohon koulunkäynti ongelmaan vois hakea apua, esim. kuraattori. Kouluun, kutaattoriin voi olla aina yhteydessä, vaik ois vaan huolissaan nuoresta. Nuoruus menee kuitenkin aika nopee ohi. Jaksamista sinne!
Vierailija kirjoitti:
Huoltahan teinit aiheuttaa, mutta eikös se ole pääasia, että ei olis mitään mielenterveysongelmia? Tuohon koulunkäynti ongelmaan vois hakea apua, esim. kuraattori. Kouluun, kutaattoriin voi olla aina yhteydessä, vaik ois vaan huolissaan nuoresta. Nuoruus menee kuitenkin aika nopee ohi. Jaksamista sinne!
Kuraattoriin on yhteyksissä oltu. Ilman mainittavaa apua. Kaikenlaista yritetty mutta, tuloksetta. Tietoa ei voi väkisin päähän kaataa eikä pakottaa kirjoja avaamaan.
ap.
Musta taas olisi kiva, jos nuoriso viihtyisi meillä. Mut ollaan niin noloja.. Mutta tosiaan murheet on teinien kanssa isompia kuin pienten kanssa. Meillä on tällä hetkellä meno vaihde päällä, koko ajan pitäisi olla menossa kavereiden kanssa.
Todellakin teinien kanssa rasittavampaa ja kuluttavampaa kuin pienten lasten! Pienten lasten kanssa touhuttiin kaikkea kivaa koko ajan. Siivosivat mukisematta jälkensä, eivät valittaneet kuinka aina on pahaa ruokaa, eivät huutaneet kuinka huono äiti olen, eivät kinuneet kokoajan rahaa vaatteisiin. Ei tarvinnut valvoa yökausia odottaen milloin lapsi tulee kotiin, kiusataanko koulussa, pääseekö kokeista/tenteistä läpi, onko kavereita, onko kaverit hyviä kavereita jne. Omaa aikaa ei välttämättä ole ollenkaan, koska joku lapsista aina kotona, joten esim. Intohimon puolisonsa kanssa saa unohtaa kokonaan ellei ole varaa mennä hotelliin tai jaksa harrastaa sitä aina saunassa. Aikuisuuden kynnyksellä ”saa” maksaa autokoulun ja miettiä kuinka monta uusintaa ja lisätunteja joutuu maksamaan autokoulu-uudistuksen takia. Saa pelätä pysyykö nuori kunnossa ja hengissä autoillessaan. Asuessaan omassa asunnossa taas joutuu miettimään mistä saa niin paljon rahaa, et nuorella on varaa asua ja opiskella toisella paikkakunnalla. Ja että pääseekö kotiin yöreisulta vai päätyykö väkisin jonnekin puskaan tai vieraaseen autoon. Jnejnejne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas teinit 13v ja 17v koko ajan kotona. Eivät halua lähteä mihinkään. Ei tarvitse oikeastaan ikinä kuskailla minnekään. Nuorempi pelaa ja on discordissa ja vanhempi tekee lukio-opintoja. No eipä ole koskaan tarvinnut olla huolissaan, että missä luuhaavat, vaikka asutaankin kaupungin keskustassa. Toisaalta eivät tuo kavereitakaan juurikaan kotiin. Nuorempana (ala-asteella) kävi paljonkin lapsia leikkimässä meillä, mutta ei enää.
No ei tuokaan kivalta ja mieliinpainuvalta nuoruudesta kuulosta, tarkoitan siis tuota 17-vuotiasta ja puuttuvia sosiaalisia ympyröitä.
No minkäs teet? Tyttö viihtyy kotona meidän vanhempien kanssa. Hän on juuri ja juuri 17v eli elämä edessä ja mahdollisuuksia kokemuksiin tulee varmasti vielä.
Ja se, että eivät halua enää yhteisiin perhemenoihin ja mökille mutta heitä ei halua useammaksi yöksi jättää kotiinkaan kun iltaluuhailut kaupungilla vaativat hieman valvontaa. Heille kantaa ruokaa ja uusia vaatteita, pahana päivänä kiitokseksi saa murahtelua ja arvostelua. Toki joskus on hyviäkin hetkiä ja saa nauttia heidän mainioista ajatuksistaan.
Kyllä nuo ovat raskaita vuosia. Ei niistä onneksi tiedä etukäteen. Ja niiden raskaiden vuosien jälkeen kasvatustyö onkin sitten tehty, ja voi nauttia sen tuloksista...hetken, sillä lapset ovat sitten valmiit lähtemään maailmalle.
Meillä kolme lasta 12-16 iässä. Eivät juuri käy kylällä/kavereilla. Ilmoittavat aina menoistaan ja kysyvät luvan. Kavereita käy erityisesti nuorimmalla usein mutta kiva kun minun kokkaukset kelpaa näille ja vielä kehuvat mun tekemää ruokaa (mielestäni olen aika surkea kokki). Isommat hengaa kavereiden kanssa netissä paljon.
Kaikki hoitaa koulunsa valittamatta. No keskimmäisellä oli kausi että koenumerot tippuivat mutta sitten kannustettiin asialla jota halusi kovin ja alkoi taas tulla 7-9 kokeista koska halusi palkinnoksi luvatun asian. Kuskauksia ehkä 1/kk koska kulkevat yleensä pyörillä.
Osallistuvat kotitöihin. Lisäksi auttavat meidän firman töissä usein, erityisesti vanhin. Unihtelevat usein asioita. Kahdella huoneet usein sotkuisia mutta siivoavat joko käskyllä tai tänään lupasivat syödä paljon kasviksia ja siivota huoneensa kunhan haettiin pitsat kotiin.
Vanhin opettelee parhaillaan autokorttia varten ajoluvalla. Tähän mennessä ostettu autoon poljin ym 80€ (käytetyt) ja opetuslupa taisi maksaa 30€. Jo ekalla kerralla ajo sujui hyvin ja vuosi aikaa ajella paljon vanhempien valvonnassa. Ennestään traktorikortti ja ajanut paljon ja lisäksi ajavat peltoautolla joten todella helppoa ja lepposaa opettaa itse ajaminen. Lukiossa onneksi voi syksyllä lukea teoriaa vielä lisäksi.
Tuohon samaistun että aina teinejä kotona eli vanhempien kahdenkeskinen aika kortilla. Mutta toisaalta mahtavaa kun teinit haluaa jutella meidän kanssa ja näkee miten heidän ajattelu ym kehittyy. Yksi seuraa meitä vanhempia edelleen saunaan eli sielläkään ei ole kahdenkeskistä aikaa. Mutta luulen että tulen vielä kaipaamaan tätäkin aikaa myöhemmin,
Tarkoitus ei ole väittää että teinien kanssa ei olisi rankkaa tai vaikeaa koskaan. Mutta haluan luoda toivoa niille jotka eivät vielä ole tässä vaiheessa että voi se mennä kohtuullisen helpostikkin (saatan katua tuota lausetta vielä seuraavina vuosina). Tsemppiä ja jaksamista kaikille teinien vanhemmille ja muistakaa että huumori auttaa useisiin tilanteisiin teinien kanssa.
Meillä on kyllä elämä helpottunut, kun lapset ovat kasvaneet. Teinit saavat tuoda kavereitaan meille, kunhan pelisäännöt on kaikilla tiedossa. Silloin kun olen väsynyt tai masentunut, sanon heille ihan suoraan, että nyt en jaksa vieraita talossa. Silloin kaverit eivät tule. Kun olen taas jaksavampi, saavat kaverit olla meillä just niin paljon kuin nuoret haluavat. Ja kyllä ne aina kysyy, voiko kaveri tulla. On meillä ollut lasten ja nuorten kavereita yötäkin, ja se on OK, kunhan asiasta sovitaan päivä tai pari etukäteen, eikä kovin montaa tule samaan aikaan.
Tuolla tyylillä et mitenkään