Romahdus kunnossa ja ulkonäössä 38-41v välillä

Samma här. Kunto ei vaan nouse. Naama on ihan kelmeän harmaa, hiukset ohenee.. ikää 46.

Ikää, kun tulee väsyy helpommin. Et kertonut, että onko sinulla pieniä lapsia, jotka imevät paljon energiaa. Ongelmia parisuhteessa. Ruokavaliolla on iso vaikutus myös vointiin. Nukutko hyvin? Tee vaikka kävelylenkkejä aluksi. Jos raskas urheilu tuntuu nyt vievän paljon energiaa.

Armollisuudella.

Voisin hyväksyä kunnon laskun, jos olisin hoikka, mutta takapuoli ja reidetkin vaan kasvaa. Tunnen itseni rumaksi tädiksi, vaikka pari vuotta sitten olin vielä ihan kivannäköinen nainen. Silloin en edes miettinyt ulkonäköä niin paljon.

Jos on nukkuminen, syöminen ja juominen kunnossa, olisi kyllä lääkärikäynnin paikka. Ei kuulosta normaalille.

Toki ikä näkyy enemmän, mutta olen paremmassa kunnossa kuin pari vuotta sitten. Olen 39. Ruokavalio, lepo ja liikunta kuntoon viimeistään nyt.

Ei se ole sattumaa että huippu-urheilijat joutuvat lopettamaan viimeistään nelikymppisinä, vaikka heillä on sentään rajattomat resurssit apunaan.

Ei kuulosta normaalilta. Itse treenaan 4 krt viikossa cross trainingiä, salia, joogaa ym. Iho ja hiukset hyvässä kunnossa. N44

Mun romahdus tapahtu vasta 45+ iässä eli pari vuotta sitten. Siihen asti olin aina hoikka ja suht hyvässä kunnossa, ja nyt...en enää niinkään. Tunnen itseni vanhaksi ja väsyneeksi, enkä ole tunnistaa itseäni peilistä. Joten tuttua on! (Enkä siis aio luovuttaa vaan yritystä on, mutta pirun vaikealta tuntuu.)

Vierailija kirjoitti:

Mun romahdus tapahtu vasta 45+ iässä eli pari vuotta sitten. Siihen asti olin aina hoikka ja suht hyvässä kunnossa, ja nyt...en enää niinkään. Tunnen itseni vanhaksi ja väsyneeksi, enkä ole tunnistaa itseäni peilistä. Joten tuttua on! (Enkä siis aio luovuttaa vaan yritystä on, mutta pirun vaikealta tuntuu.)

Sama. Tsemppiä meille kaikille. Ikä ei olekaan vain numeroita...

Sitä mukaa kun ikää tulee, urheilussa pitää siirtää voimia rankasta kuntoilusta kehonkuoltoon. Tuossa iässä jo puolet pitäisi olla venyttelyä ja kevyitä jumppia, kuten pilatesta, rullausta yms. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole sattumaa että huippu-urheilijat joutuvat lopettamaan viimeistään nelikymppisinä, vaikka heillä on sentään rajattomat resurssit apunaan.

Joo mutta pitkän matkan juoksussa moni pärjää yli 4-kymppisenä vielä tosi hyvin. Ei ehkä huipulla, mutta kuitenkin :(

Itsellä ongelma "silmien pieneneminen" - lieneekö ihon lerpahtamisen syytä? Silmät ovat ehdottomasti kasvojeni kaunein kohta! Miten sais silmät näyttämään mahdollisimman suurille?

ei aloittaja, vaan N46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole sattumaa että huippu-urheilijat joutuvat lopettamaan viimeistään nelikymppisinä, vaikka heillä on sentään rajattomat resurssit apunaan.

Joo mutta pitkän matkan juoksussa moni pärjää yli 4-kymppisenä vielä tosi hyvin. Ei ehkä huipulla, mutta kuitenkin :(

Itsellä ongelma "silmien pieneneminen" - lieneekö ihon lerpahtamisen syytä? Silmät ovat ehdottomasti kasvojeni kaunein kohta! Miten sais silmät näyttämään mahdollisimman suurille?

ei aloittaja, vaan N46

Toki voi olla hyvässä kunnossa yhä mutta ei enää saavuta sitä mitä joskus viisi vuotta sitten. Varsinkin räjähtävä nopeus hiipuu kuin yhdessä yössä.

Olen nyt 45 vuotiaana paljon paremmassa kunnossa kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Nyt kun lapset ovat jo teinejä, niin on aikaa mennä ja tehdä ihan rauhassa kaikkea ja tarmoa riittää hyvin työpäivän jälkeenkin. Naamani on mielestäni myös ihan ok ja tykkään ostaa laadukkaita hyviä tuotteita, joilla on mukava itseä hoitaa. Käyn kampaajalla ja kulmien kestovärissä säännöllisesti ja tietenkin myös vaatevarastoni on nyt mieleinen. Nyt on aikaa itselle, se on paras.

Kannatta siis ap otattaa kattavat labratestit ja pitää itsekin hieman päiväkirjaa ennen lääkäriin menoa olostaan ja ajatuksistaan, syömisistä, kuukautisista yms. Ei nelikymppinen ole mikään ikä alkaa vanhustelemaan, vaan tämä on hyvä ikä keskittyä itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole sattumaa että huippu-urheilijat joutuvat lopettamaan viimeistään nelikymppisinä, vaikka heillä on sentään rajattomat resurssit apunaan.

Huippu-urheilijat ovat myös rääkänneet kehoaan sen 35 vuotta, ja huipulla kyse on sekunneista. Ei siis mitenkään verrattavissa normikuntoilijaan joka ei ole hankkinut kulumia ja rasitusvammoja lapsuudesta saakka, ja jolle on ihan sama meneekö lenkissä 58 vai 61 minuuttia.

Vierailija kirjoitti:

Ikää, kun tulee väsyy helpommin. Et kertonut, että onko sinulla pieniä lapsia, jotka imevät paljon energiaa. Ongelmia parisuhteessa. Ruokavaliolla on iso vaikutus myös vointiin. Nukutko hyvin? Tee vaikka kävelylenkkejä aluksi. Jos raskas urheilu tuntuu nyt vievän paljon energiaa.

Miten niin pienet lapset imevät paljon energiaa? En ymmärrä. Pienet lapset antavat paljon energiaa mielummin. Heille kaikki on uutta ja mielenkiintoista, kaikki kiinnostaa ja lähteminen tapahtuu sutjakasti, kun vain oikein osaa innostaa. Pienten kanssa voi olla ulkonakin vaikka kolme kertaa päivässä ja tulee hyötyliikuntaa vaikka kuinka.

Olen 38 ja paino noussut muutamassa vuodessa alipainosta 10 kg. Laardia siis enemmän mutta toisaalta kunto on parempi. Juoksen paljon. Ennen juoksulenkilläkin oli pakko välillä kävellä; nyt menee kymppi tuosta vain.

Harmittaa että on isompi mutta toisaalta parempi kunto on hyvä juttu.

Saattaa johtua ihan hormonaalisista muutoksista. Esivaihdevuodet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole sattumaa että huippu-urheilijat joutuvat lopettamaan viimeistään nelikymppisinä, vaikka heillä on sentään rajattomat resurssit apunaan.

Huippu-urheilijat ovat myös rääkänneet kehoaan sen 35 vuotta, ja huipulla kyse on sekunneista. Ei siis mitenkään verrattavissa normikuntoilijaan joka ei ole hankkinut kulumia ja rasitusvammoja lapsuudesta saakka, ja jolle on ihan sama meneekö lenkissä 58 vai 61 minuuttia.

No ap:lle ei tunnu olevan ihan sama, vaan ihmettelee miksi nyt on tullut seinä vastaan. Ja vastaus on se että niin käy kun tulee keski-ikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole sattumaa että huippu-urheilijat joutuvat lopettamaan viimeistään nelikymppisinä, vaikka heillä on sentään rajattomat resurssit apunaan.

Huippu-urheilijat ovat myös rääkänneet kehoaan sen 35 vuotta, ja huipulla kyse on sekunneista. Ei siis mitenkään verrattavissa normikuntoilijaan joka ei ole hankkinut kulumia ja rasitusvammoja lapsuudesta saakka, ja jolle on ihan sama meneekö lenkissä 58 vai 61 minuuttia.

No ap:lle ei tunnu olevan ihan sama, vaan ihmettelee miksi nyt on tullut seinä vastaan. Ja vastaus on se että niin käy kun tulee keski-ikään.

Pieni hidastuminen iän myötä on normaalia eikä pitäisi terveeseen kuntoilijaan vaikuttaa. "Seinän tuleminen vastaan" ei ole normaalia, se johtuu joko huonoista elintavoista tai vaatii lääkärin selvittelyä. Se ei ole jotain joka "vain käy yhtäkkiä". Ap tuskin valittaisi jos lenkki olisi hidastunut muutamassa vuodessa minuutin.