Ymmärrätkö oikeasti, että lapsesi on kohta aikuinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten jos vielä kolmikymppisen kanssa on vaikeaa ymmärtää, että se aikuinen - mahdollisesti vanhemmaksi jo itsekin tullut - lapsi ei ole enää millään tavalla "oma" lapsi jolta voi vaatia ilmoittelua itsestään yms., niin sitten ongelma on.

Tuota, miten niin ei voi vaatia ilmoittelua itsestään? Meillä koko lähi suku ilmoittelee itsestään säännöllisesti isovanhemmista lapsenlapsiin. Näin tiedetään, milloin on syytä mennä tarkistamaan, että onko jotain sattunut. Näin koko joukko nukkuu hyvin kun tietää kaikkien päässeen kotiin joulunvietosta liukkaalla kelillä. Näin on helppo pyytää apua, talonvahdintaa ulkomaanmatkan aikana, lastenhoitoa, Kyytiä, jonkun työkalun lainaa tai mitä tahansa. Tämä ilmoittelu on sitä tärkeämpää mitä aikuisempia ja itsenäisempiä ollaan.

Meillä on myös noin ja voin kertoa, että sinkkuna se oli rasittavaa ja johti valehteluun. Kun oli esimerkiksi uusi deitti, jonka luokse menit ja josta et vielä halunnut kenenkään tietävän....lähdet äidin luota, pysähdyt puolivälissä matkaa deitin luo etkä tiedä jäätkö ehkä ekaa kertaa yöksi vai jatkatko vielä 50km kotiin. Pysäytät auton tienposkeen ja soitat sieltä, että "turvallisesti perillä ". Tuossa elämänvaiheessa huolehtiva suku tuntui melkoiselta taakalta ja rajoitteelta, jolta omaa yksityisyyttä joutui suojelemaan. :D Nyt ok kun on keski-ikäinen vakiintunut parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahvasti sitä mieltä että lasten kasvatuksen vaikeimmat vuodet ovat 16-20 v - näin oli ainakin meillä. Murrosikä löi päälle 17 v molemmilla lapsilla ja se on ehkä siksi aika vaikeaa kun itse alkoi odottaa jo aikuista käyttäytymistä. Sitä oli tosi vaikea kestää, kaikkea mustavalkoisuutta ja tyhmyyttä mitä sinänsä fiksut nuoret suustansa päästivät. Lisäksi he eivät sietäneet vanhempia silmissään ja osoittivat sen kaikin tavoin . Onneksi meni ohi mutta oli raskasta !!!

Mitä nuoresi sitten "päästivät suustaan"? Ja millä tavoin he osoittivat, että eivät siedä vanhempia silmissään?

Vaikka meillä onkin nuoria, niin en todellakaan hyväksy huonoa käytöstä heiltä. En ole koskaan hyväksynyt ja en tule koskaan hyväksymään. Nuoret tietävät sen oikein hyvin ja kun rajat ovat selkeät, niin ylilyöntejä ei tule oikeastaan ollenkaan. He tietävät, että mesoamalla ei pääse yhtään minnekään ja koska kotona asuvat alaikäiset ovat joka tapauksessa hyvin kiinni monella tapaa meissä, niin mesoaminen ei tee muuta kuin vahingoita asioita.

Nyt kun lapseni ovat nuoria, niin näkee miten lasten kasvatus on perille mennyt, nyt katsotaan ne tulokset. Tässä vaiheessa kasvatus on enää hienosäätöä elämää varten ja suuret linjat pitäisi olla jo hyvin valmiit.

Ainakin minä olen todella tyytyväinen nuoriini ja itse asiassa kaikki muutkin ovat heitä kiitelleet. He ovat upeita ihmisiä, joilla on hyvät eväät tulevaisuuteen.

Heitä ei enää kiinnostanut minun eli äidin mielipide. Eivät haistatelleet koska ovat kyllä hyvin kasvatettuja mutta näinhän minä että heitä ei kiinnostanut ja jo se että tulin huoneeseen ärsytti heitä . Vähän kuin vanha aviopari joka harkitsee eroa. He eivät vapaaehtoisesti jutelleet menoistaan kuten ennen. En oikeastaan tiennyt hetkeen heidän elämästään mitään.

Mutta kuten sanottu, onneksi vaihe meni ohi.

Nyt pitää sietää enää nuorien nuoruuteen liittyvää tyhmyyttä ja mustavalkoisuutta - tämäkin varmasti menee ohi.

En alkanut tappelemaan asiasta muuta kuin erittäin tärkeässä asiassa koska 17 v on jo niin lähellä aikuisuutta että arvelin että tämä vaihe ”pitää vain kestää” ja se oli oikea päätös. Välit pysyivät hyvinä sen jälkeen

Up.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tajusin sen reilu kuukausi sitten tätini hautajaisissa kun kuvasin siellä ja oma 19 v poika oli yhtenä kantamassa tätiäni. Kun katsoi sitä pitkää poikaa puku päällä niin se tunne oli todella hämmentävä. Missä välissä siitä pienestä reilun kilon kokoisesta keskosesta kasvoi aikuinen mies.

Ehkä se ymmärtäminen vaatii sen lapsen fyysisen kasvun. Meidän poika on tosi siro ja pieni. Minua lyhyempi vielä. Hankalaa tajuta, että nykyistä kovaa kasvuvauhtia on varmasti 2 v päästä miehen mittainen.

Ap

Ja jos hänen kasvunsa pysähtyisi tänään, hänestä ei koskaan tulisi mielestäsi miestä?

Ihan uskomatonta

Niin, no meillä on 15v tyttö. Tuntuu vastasyntyneeltä.

Ymmärrän, on 19v. ja asuu omillaan.

20v asuu jo yksin ”hienossa” kämpässä.

Muutti puolivuotta sitten.

Meidän tyttö menee syksyllä lukioon.

Minua huvittaa ajatus, että jonkun palstamamman poika on hänen tuleva poikaystävänsä! :D Toivottavasti olette kasvattaneet poikanne kunnolla!

Me ollaan kasvatettu poika ilman ylimääräisiä härpätyksiä

Mun tytär on 18v ylioppilas joka vielä odottelee VAKAVAN tuloksia ja mahdollista pääsyä toiseen kaupunkiin yliopistoon. Ensimmäistä asuntoa varten alkaa olla haarukat, veitset, kattilat, pannut, pyyhkeet ja vuodevaatteetkin valmiina. Minun on vaikea ymmärtää, että hän on aikuinen. Mihin tämä aika oikein meni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahvasti sitä mieltä että lasten kasvatuksen vaikeimmat vuodet ovat 16-20 v - näin oli ainakin meillä. Murrosikä löi päälle 17 v molemmilla lapsilla ja se on ehkä siksi aika vaikeaa kun itse alkoi odottaa jo aikuista käyttäytymistä. Sitä oli tosi vaikea kestää, kaikkea mustavalkoisuutta ja tyhmyyttä mitä sinänsä fiksut nuoret suustansa päästivät. Lisäksi he eivät sietäneet vanhempia silmissään ja osoittivat sen kaikin tavoin . Onneksi meni ohi mutta oli raskasta !!!

Mitä nuoresi sitten "päästivät suustaan"? Ja millä tavoin he osoittivat, että eivät siedä vanhempia silmissään?

Vaikka meillä onkin nuoria, niin en todellakaan hyväksy huonoa käytöstä heiltä. En ole koskaan hyväksynyt ja en tule koskaan hyväksymään. Nuoret tietävät sen oikein hyvin ja kun rajat ovat selkeät, niin ylilyöntejä ei tule oikeastaan ollenkaan. He tietävät, että mesoamalla ei pääse yhtään minnekään ja koska kotona asuvat alaikäiset ovat joka tapauksessa hyvin kiinni monella tapaa meissä, niin mesoaminen ei tee muuta kuin vahingoita asioita.

Nyt kun lapseni ovat nuoria, niin näkee miten lasten kasvatus on perille mennyt, nyt katsotaan ne tulokset. Tässä vaiheessa kasvatus on enää hienosäätöä elämää varten ja suuret linjat pitäisi olla jo hyvin valmiit.

Ainakin minä olen todella tyytyväinen nuoriini ja itse asiassa kaikki muutkin ovat heitä kiitelleet. He ovat upeita ihmisiä, joilla on hyvät eväät tulevaisuuteen.

Lapset ja nuoret ovat, kuten me aikuisetkin, hyvin erilaisia ja tekevät irtiottonsa eri tavalla, joillain teini-ikä on raskaampi kuin toisilla. Ihan jo tutkimustenkin mukaan teini-iässä kaveripiirin ja muu perheen sosiaalinen ympäristö alkaa vaikuttaa vanhempia enemmän nuoreen. Jos teini kokeilee rajoja rajummin, ei siitä voi vetää yksi-yhteen johtopäätöksiä siitä, miten on kasvatettu, toki silläkin on oma osuutena asiaan. Olen kyllä sitä mieltä, että pienet ylilyönnit kuuluvat nuoruuteen. Mun vanhin on 19 ja huomaan hänen tekevän pesäeroa nyt ja itsekkin alan tajuta hänen olevan aikuinen.

Erontekemisen näkee esimerkiksi siinä, että hän haluaa keskustella ja kysyä mun mielipidettä omaan elämäänsä liittyvissä asioissa, mutta tekee lopulta omat päätöksensä itsenäisesti. Hänellä on ollut helppo murrosikä, toki on asioita joita en tiedä tai joita on paljastanut vasta nyt ollessaan täysi-ikäinen, ei ne mitään vakavia ole olleet. Häneen on ollut helppo luottaa ja poika onkin saanut mennä ja tehdä asioita suhteellisen vapaasti jo pitkään. Hän on tiennyt että luottamus ja vapaus ansaitaan ja ne sisältävät myös vastuuta. Ei ole ikinä puhunut mulle rumasti tai käyttäytynyt ikävästi mua kohtaan.

Keskimmäisen 15 vuotiaan kanssa on ollut enemmän vääntöä, hän on tempperamenttisempi kuin veljensä ja irroittaminen on ollut vaikeampaa. Hänen kansaan ollaan käyty tiukkasanaisia keskusteluja mm. Kielenkäytöstä ja miten ihmisille puhutaan. Pahimpien höyryjen laskeuduttua osaa kyllä pyytää anteeksi ja toistaiseksi ollaan vältetty pahat ylilyönnit. Meillä on hyvä keskusteluyhteys, kaikesta huolimatta ja mulle kerrotaan asioita mitä muut eivät vanhemmilleen kerro. Mä olen vuosien varrella oppinut parhaat toimintatavat hänen kanssaan, mutta esim. Koulussa on osalla opettajista haasteita pojan kanssa. Toisaalta kesätöistä hän sai erinomaisen työtodistuksen.

Molemmat osaavat käyttäytyä ja toimia sekä molempia on kehuttu kohteliaksi ja fiksuiksi nuoriksi, olen heistä valtavan ylpeä vaikka toisen kanssa onkin enemmän väännetty ja tullaan vääntämään jatkossakin.

Odptan sitä koko ajan. Minua ei lapsivaihe kiinnosta tippaakaan. Lapset vasta 10 ja 12v. En näe heissä mitään kivaa siinä, että ovat tuossa iässä.

Vierailija kirjoitti:

Odptan sitä koko ajan. Minua ei lapsivaihe kiinnosta tippaakaan. Lapset vasta 10 ja 12v. En näe heissä mitään kivaa siinä, että ovat tuossa iässä.

Miksi hankit lapsia?