Mielipide tästä parisuhteesta ?
Onko tämä parisuhde:
- asun kumppanin talossa, ei tule omien sanojensa mukaan koskaan myymään mulle puolikasta koska talo on hänen
- hänellä on lapsia, yhteenmuuttaessa yhteisen perheen perustaminen sovittu mutta sittemmin muutti mieltään - yhteisiä lapsia ei tule eli minä en tule koskaan vanhemmaksi. Odottaa että hänen lapset riittävät minulle.
- Lapsiasiaan: minun on kohdeltava puolison lapsia kuin omiani mutta en saa kuitenkaan kasvattaa heitä/ puuttua asioihin. Miten tämä tapahtuu?
- Puoliso päättää miten talo remontoidaan, hänen omaisuus.
- Haluaisin viedä puolisoni vihille, tähän oli suostuvainen yhteen muuttaessa mutta sittemmin alkoi julistus miten on kerran ollut jo naimisissa.
- Puolisoni mielipide lesken asumisoikeudesta: että vaikka menisimme naimisiin, miten puolisoni varmistaisi että jos kuolee ensin, etten minä jää asumaan taloon? Koska haluaa talon lapsilleen. Siis ei haluaisi että lesken asumisoikeus pätee minuun jos menemme naimisiin.
- viimeisin ja surkein asia tämä. Puolisoni kanssa oli sovittu, että koska en voi vaikuttaa talon remontoimiseen, voisin kunnostaa tontille vierasaitan jossa voisin myös puuhastella/ rakennella jne. Pihapiirissa on tähän soveltuva tyhjä aittarakennus. Aitasta tulisi verstas/ kesähuone / vierasaitta. Suoraan sanottuna olin ajatellut että saan sitten edes sen oman mancaveni jos en muuta. Nyt puolison äiti on kylässä ja ilmoitti, että hän miehensä kanssa maksaa ja remontoi ko.aitan ja siitä tulee heidän ”kesäpaikkansa” jossa viettää lomia. Siis puolisoni kanssa meillä oli jo suunnitelmia tästä verstaastani. Ne suunnitelmat on nyt lakaistu anopin kesäunelman ja komposti WC:n alle.
En jaksa. Mikähän mun funktio tässä kaikessa on? Jos muuttaisin pois, puoliso olisi taloudellisissa vaikeuksissa 2kk sisään. Raha ei ole kuulema se syy miksi yhdessä ollaan. Minusta tuntuu että jokin tässä kuviossa mättää.
Kommentit (70)
Surullista, että jonkun elämä on noin ankeaa.
Vierailija kirjoitti:
Kehittämällä riitaa kanssasi vajasta ja parkkisakoista, hän onnistuu näköjään saamaan sinut unohtamaan miettiä, että sinulla ei tule koskaan olemaan lapsia, avioliittoa eikä kotia.
Tähän oikeastaan kulminoituu ap:hen kohdistuva henkinen väkivalta.
On sitten väkivalta minkä muotoista tahansa suhteessa, mitä pidempää siinä elää, sitä vaikeampaa siitä on päästä pois. Positiivisena puolena on, että ap ei ole taloudellisesti riippuvainen puolisostaan.
Ap:n pitäisi nyt tehdä jonkilainen pakosuunnitelma. Yksi vaihtoehto on, että jos kerta oma talous on kunnossa, on vain vuokrata asunto ilman kyselemisiä. Jos tämä uusi asumisjärjestely ei käy, niin ilmoittaa, ettei suhde enää jatku. Tai sitten vain vuokraa asunnon ja ilmoittaa sen jälkeen erosta ilman selityksiä.
Ei kuulosta kyllä hyvältä, siltä että pitäisi sinua rakkaana ja tasavertaisena kumppanina. Rakastuneena on yleensä toisinpäin, haluaa antaa toiselle kaiken. Joskus liikaa.
Talon omistus: miksi ihmeessä hän on ottanut puheeksi? Et kai sinä ole?? Et sentään vuokraa maksa? Tämän asian suhteen kyseessä ei kai ole parisuhde. Ellei hän sanonut, ettei myy koska talo ON JO sinun kotisi.
Lapset: jos muutti mieltään, siinä sinulle vakava paikka miettiä, jatkatko uusilla arvoilla vai et. Parisuhteesta ei kerro mitään, paitsi rehellisyydestä. Mieltään saa muuttaa.
Lasten kasvatus: teidän täytyy miehen kanssa keskustella arvoistanne lasten kohtelun suhteen. Käytännössä olet äitipuoli, ja sinulla on oikeus olla oma itsesi - mutta ei sääntöjä omin päin luoda. Niistä on aikuisten hyvä neuvotella ensin.
Talon remontointi: ei kiva sinun kannalta, jos ei päätösvaltaa KODISSASI... Mutta neuvoni on: yritä hyvällä. Mies ei selvästikään pidä vaatimisesta. Positiivisesti ja vilpittömästi ilmaiset, mistä pidät ja mistä et. Ei katkerasti! Muuten saat huomata, että mies ei piittaa tunteistasi, vain järkisyyt kelpaisivat. Kitisemäll olisit vapasehtoisesti alempiarvoisessa asemassa.
Ai sinä oletkin mies...! Okei. Vedä PUOLISO vihille???? Ja kysyt onko parisuhde? Nyt meni OUDOKSI... Siis kosit, sait pakit, ja muutit silti yhteen!?!?
Asumisoukeus: ymmärrän että lapset on etusijalla, mutta jättäisikö sinut kodittomaksi HETI?
Okei, kerron mikä ongelmasi on: et kykene luontevasti toimimaan halujesi eteen. Olet aivan liian passiivinen.
Etsi joku joka haluaa sinun kanssa perheen perustaa. Älytöntä jäädä tommoseksi kynnysmatoksi.
Nostan tätä, jos ap jaksaa vielä pohtia. Koskettaa omakohtaisesti.
Tee, ap järkevä ratkaisu, ja lähde. Älä tuhlaa elämääsi. Voit vielä saada oikean perheen, omia lapsia ja mukavan naisen.
Mieti nyt vakavasti. Kerran me vaan täällä eletään.
AP, lähde! Älä ehdota puolisolle että mitä jos hankkisit oman asunnon, vaan hanki se ja ilmoita siitä sitten. Älä ole tossu!
Kehittämällä riitaa kanssasi vajasta ja parkkisakoista, hän onnistuu näköjään saamaan sinut unohtamaan miettiä, että sinulla ei tule koskaan olemaan lapsia, avioliittoa eikä kotia.