Mielipide tästä parisuhteesta ?
Onko tämä parisuhde:
- asun kumppanin talossa, ei tule omien sanojensa mukaan koskaan myymään mulle puolikasta koska talo on hänen
- hänellä on lapsia, yhteenmuuttaessa yhteisen perheen perustaminen sovittu mutta sittemmin muutti mieltään - yhteisiä lapsia ei tule eli minä en tule koskaan vanhemmaksi. Odottaa että hänen lapset riittävät minulle.
- Lapsiasiaan: minun on kohdeltava puolison lapsia kuin omiani mutta en saa kuitenkaan kasvattaa heitä/ puuttua asioihin. Miten tämä tapahtuu?
- Puoliso päättää miten talo remontoidaan, hänen omaisuus.
- Haluaisin viedä puolisoni vihille, tähän oli suostuvainen yhteen muuttaessa mutta sittemmin alkoi julistus miten on kerran ollut jo naimisissa.
- Puolisoni mielipide lesken asumisoikeudesta: että vaikka menisimme naimisiin, miten puolisoni varmistaisi että jos kuolee ensin, etten minä jää asumaan taloon? Koska haluaa talon lapsilleen. Siis ei haluaisi että lesken asumisoikeus pätee minuun jos menemme naimisiin.
- viimeisin ja surkein asia tämä. Puolisoni kanssa oli sovittu, että koska en voi vaikuttaa talon remontoimiseen, voisin kunnostaa tontille vierasaitan jossa voisin myös puuhastella/ rakennella jne. Pihapiirissa on tähän soveltuva tyhjä aittarakennus. Aitasta tulisi verstas/ kesähuone / vierasaitta. Suoraan sanottuna olin ajatellut että saan sitten edes sen oman mancaveni jos en muuta. Nyt puolison äiti on kylässä ja ilmoitti, että hän miehensä kanssa maksaa ja remontoi ko.aitan ja siitä tulee heidän ”kesäpaikkansa” jossa viettää lomia. Siis puolisoni kanssa meillä oli jo suunnitelmia tästä verstaastani. Ne suunnitelmat on nyt lakaistu anopin kesäunelman ja komposti WC:n alle.
En jaksa. Mikähän mun funktio tässä kaikessa on? Jos muuttaisin pois, puoliso olisi taloudellisissa vaikeuksissa 2kk sisään. Raha ei ole kuulema se syy miksi yhdessä ollaan. Minusta tuntuu että jokin tässä kuviossa mättää.
Kommentit (70)
Puolisosi on niin solmussa taloutensa ja omaisuutensa kanssa, ettei hänen kanssaan järkevä puhe todellakaan onnistu. Hän antaa tunteilleen ja peloilleen suuremman vallan kuin miettisi, mikä olisi tasaveroista kaikkien kannalta. Mistä lie pelot ja omistushalu juontuvatkaan, mutta niitähän sinun ei tarvitse liikaa miettiä. Tärkeintä on suhteenne tässä ja nyt, joten auttaisiko jos väkerrät Excelillä hänelle selkeästi mitä kaikkea sinulla kuluu rahaa teidän elämäänne? Siivutat eri kulut ja mitä se kaikki tekee yhteensä. Ja sitten selkeäksti puhuttava saatko rahalle vastinetta ja mitä myös kutsutaan kodiksi?
Onko siis kyse sinun kodistasi vai oletko vuokralainen, vieras, joka maksaa luonnossa ja rahassa ja auttelee kaikessa mahdollisessa ilman asianmukaista alennusta vuokrasta? Alennuksella tarkoitan, että jos elämäsi on niin rajoitettua ei se elämää edes ole.
Sitä anoppijuttua en tajua. Ei kai kyse vain ole idän puolelta, rajan takaa tulevasta sukurakkaasta tyylistä? Jotenkin vaikuttaisi siltä, sori vaan. (mikä myös selittäisi, miksi naisesi on niin avuttoman oloinen )
Sinuahan pidetään vain lompakkona ja hyyryläisenä. Varmasti löydät paremman ja lapsiakin haluavan puolison suit sait, ilman että sinua käytetään vain hyväksi.
Funktiosi on olla maksaja ja mahdollistaja, joka ei ansaitse mitään vastalahjaksi. Asemasi on hyvin heikko tuossa yhtälössä. Tossun alla olijaksikin kai sanotaan.
Mikä on sinun syysi olla tuossa "parisuhteessa"?
MIKSI olet ylipäätään noilla spekseillä lähtenyt lyömään hynttyyt yhteen ?
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sinun syysi olla tuossa "parisuhteessa"?
Syy on varmaan se, että yhteen muuttaessa näitä lupauksia yhteisestä tulevaisuudesta oli. Ja sitten yksi kerrallaan ne mureni pois. Minä lähdin aloittamaan elämää ja rakentamaan tulevaisuutta, perhettä sen oikean kanssa. Tällä hetkellä mitä saan, on seura. Ja puolison (ja hänen perheensä) seura on se minkä pitäisi riittää minulle, loppuelämäksi. Ei vaan tunnu että riittää. Jonkinlainen raja ylittyi nyt tuon anopin mökkiasian kanssa. Puolison anoppi ei ole itä-naapurista mutta ei ole suomalainen, sitä kun kysyttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sinun syysi olla tuossa "parisuhteessa"?
Syy on varmaan se, että yhteen muuttaessa näitä lupauksia yhteisestä tulevaisuudesta oli. Ja sitten yksi kerrallaan ne mureni pois. Minä lähdin aloittamaan elämää ja rakentamaan tulevaisuutta, perhettä sen oikean kanssa. Tällä hetkellä mitä saan, on seura. Ja puolison (ja hänen perheensä) seura on se minkä pitäisi riittää minulle, loppuelämäksi. Ei vaan tunnu että riittää. Jonkinlainen raja ylittyi nyt tuon anopin mökkiasian kanssa. Puolison anoppi ei ole itä-naapurista mutta ei ole suomalainen, sitä kun kysyttiin.
Eli kaikki sun toiveet on petetty? Sitoutettu sinut lupauksilla, ja unohdettu ne, kun olet tarpeeksi lujasti kiinni. Sinuna lähtisin aika pian. Ennenkuin se anoppi tulee.
Vierailija kirjoitti:
Funktiosi on olla maksaja ja mahdollistaja, joka ei ansaitse mitään vastalahjaksi. Asemasi on hyvin heikko tuossa yhtälössä. Tossun alla olijaksikin kai sanotaan.
Niin, tämä. Mielestäni parisuhteemme on sellainen joissa aikuiset eronneet usein ovat, asuvat omissa asunnoissaan ja on omat elämät jne. Mutta minä ”joudun” asumaan täällä puolison luona. Puoliso ehdotti yhteenmuuttoa alunperin. Olen välillä tunnustellut puolison mielipidettä jos muuttaisin omaan asuntoon niin syyllistyshän siitä alkaa, miten haluan hänestä eroon. Tai olen häneen kyllästynyt tms. Hän ei vaan pysty näkemään että minulla ei ole täällä mitään. Minulla ei ole edes omaa työpöytää. Puolisolla on. Kun ehdotin että haluaisin tilaa omalle työpöydälle, puoliso vastasi että eihän hänelläkään ole työpöytää tai omaa työtilaa, miksi minulle pitäisi saada. Puolison työpöytä siis on puolison mielestä ensisijaisesti lasten koska lapset käyttävät enemmän tietokonetta. Eli syyksi ei käynyt esimerkiksi se että teen työtä, joka vaatisi työpöydän jos työskentelen kotona.
Ap
JSSAP. Sinä olet vain hyödyke ja maksaja. Parisuhde tuo ei ole.
Jos et lähde ajoissa, jäät ilman lapsia.
N52
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Funktiosi on olla maksaja ja mahdollistaja, joka ei ansaitse mitään vastalahjaksi. Asemasi on hyvin heikko tuossa yhtälössä. Tossun alla olijaksikin kai sanotaan.
Niin, tämä. Mielestäni parisuhteemme on sellainen joissa aikuiset eronneet usein ovat, asuvat omissa asunnoissaan ja on omat elämät jne. Mutta minä ”joudun” asumaan täällä puolison luona. Puoliso ehdotti yhteenmuuttoa alunperin. Olen välillä tunnustellut puolison mielipidettä jos muuttaisin omaan asuntoon niin syyllistyshän siitä alkaa, miten haluan hänestä eroon. Tai olen häneen kyllästynyt tms. Hän ei vaan pysty näkemään että minulla ei ole täällä mitään. Minulla ei ole edes omaa työpöytää. Puolisolla on. Kun ehdotin että haluaisin tilaa omalle työpöydälle, puoliso vastasi että eihän hänelläkään ole työpöytää tai omaa työtilaa, miksi minulle pitäisi saada. Puolison työpöytä siis on puolison mielestä ensisijaisesti lasten koska lapset käyttävät enemmän tietokonetta. Eli syyksi ei käynyt esimerkiksi se että teen työtä, joka vaatisi työpöydän jos työskentelen kotona.
Ap
Voi apua, miksi olet siellä vielä? Jos et halua rumasti jättää, niin voithan sanoa, että et ole häneen kyllästynyt, vaan siihen, ettei siellä ole sinulle mitään. Edes työpöytää, jonka tarvitsisit. Ja muutenkin kuulostaa kamalalta, että joutuu pyytelemään kaikki itselleen. Eikä sittenkään saa. Vähän niinkuin lapsi ankaralta äidiltä.
Sinulle on luvattu asioita, jotka eivät sitten olekaan pitäneet kutiaan. Sinulla ei ole fyysisesti edes omaa tilaa. Sinulta on viety mahdollisuus lisääntymiseen. Vaatii suurta rakkautta jäädä tuollaiseen tilanteeseen. Itse en jäisi.
Lähde heti äläkä katso taaksesi. Kirjoita vaikka kirje ja jätä pöydälle, älä reagoi kun anelee sinua takaisin luvaten kuun taivaalta.
N32
Sinulle on annettu tässä parisuhteessa suunnattoman paljon velvollisuuksia, muttei yhtään oikeuksia. Se on väärin. Aloituksen perusteella vaikuttaa myös siltä, ettei kumppanisi pidä toiveitasi ja tunteitasi kovinkaan tärkeinä. Eli otsikon kysymykseen vastaus: vaikuttaa huonolta ja epätasa-arvoiselta parisuhteelta.
Mutta sen sijaan, että kysyt tuntemattomilta mielipiteitä tilanteestasi, sinun kannattaa kysyä itseltäsi nämä kaksi kysymystä: Onko minun hyvä olla tässä parisuhteessa? Olenko onnellinen?
Vastaukset näihin kysymyksiin ovat tässä tilanteessa ratkaisevia.
Kumppanisi EI VÄLITÄ sinusta. Kerro se itsellesi NYT. Ymmärrä se!
Ota vastuu omasta onnestasi ja lähde.
Jos haluat vielä yrittää, niin näytä hänelle tämä ketju, ja KESKUSTELKAA asioista. Älä sano hänelle asioita tunnustellaksesi hänen tunteitaan/reaktiotaan (niin kuin olisit hänen alamaisensa), vaan kerro hänelle suoraan kaikki mitä sinä suhteessanne tarvitset ollaksesi onnellinen.
En kyllä usko että kyseinen kumppani on arvoisesi.
Jos nyt sitten ekaksi lähtisitte siitä, että muuttaisit omaan asuntoon, jos sinulla ei ole tuolla tilaa eikä paikkaa ja katsotte sitten jatkuuko suhde vai loppuuko vai hommaatteko vihdoin yhteisen kodin joko tuonne samaan paikkaan tai muualle.
Jotain vielä toistaiseksi olet saanut enemmän kuin olla ilman suhdetta, mutta ilmeisesti vaakakuppi alkaa lähestyä käännekohtaa.
Miksi et ole lapsettoman miehen kanssa perustanut perhettä jos sellaisen kerran haluat. Kukaan järkevä ei menisi toisen valmiiksi perustettuun perheeseen paikkaamaan kenenkään pois lähtijän lovea ja niin ikään kuin vuoralaiseksi sinne.
Jos lähdet niin sen miehen äiti jeesaa poikaansa todennäköisesti, on varmaan tehnyt sitä jo ennen kuin tulit kuvioon. Kyllä mättää ja pahasti siinä kuviossa, usko ihan huviksesi. Olet pelkkä maksaja, jalkavaimo joka ei saa mitään virallista asemaa. Eikä se tule muuttumaan.
Minäkin sinuna lähtisin nyt siitä, että hommaat oman asunnon.
Jos puoliso kyselee, miksi, niin sanot että
-täytyy tässä iässä jo alkaa kerryttää omaisuutta vanhuuden varalle.
-pitää olla oma velaton asunto joskus, eikä sitä tule jos ei ala maksaa lainaa. Jos jäisit leskeksi, sinunhan oletetaan lähtevän kodistasi.
-haluat myös sisustaa.
-tarvitset työtilaa.
Äläkä sitten siinä vaiheessa suostu, kun hän alkaa myönnytellä, että osta puolet ja laitetaan sinulle pöytä jonnekin. Koska suurin asia on, että haluat perheen, ja se tarkoittaa lapsia.
Muutettuasi omaan asuntoon, sinuna kyllä myös laittaisin päätöksen tuolle liitolle. Siitä ei tullut yhtään sellaista, mistä alun perin puhuitte, joten kyllä sinulla on oikeus etsiä sellaista elämää kuin haluat ja tarvitset.
Niin teillähän ei ole yhteistä omaisuutta, ei yhteisiä lapsia, ette ole naimisissa.
Ei sinun tarvitse kuin ottaa joku vapaa vuokra-asunto, onnistuu varmaan viikon-parin sisään. Kuulostaa, että tavaroita sinulla ei paljon ole, joten muuttokin on kevyt. Kuukauden sisällä voisit olla kaikesta tuosta taakasta vapaa, mieti sitä.
Ainoat kahleet ovat omassa päässäsi.
Loogisesti ajatellen (mitä kämppiksesi ei näytä tekevän):
Kumppani sanoo, että talo on hänen, ja remontit on hänen. Hänen pitäisi siis myös pystyä maksamaan talo ja remontit.
Sanot kuitenkin, että hän olisi taloudellisesti pulassa, jos lähtisit? Eli käytännössä hän pitää taloa sinun rahoilla? Sinä maksat taloa, mutta et saa sinne edes pöytää itsellesi. Kuulostaa kyllä enemmän hyväksikäytöltä ja orjuudelta kuin parisuhteelta.
Hän ei siis pysty pitämään taloa kuitenkaan. Miksi siis ei ole jo luopunut siitä, ja muuttanut pienempään? Hänen ei ole tarvinnut, koska sinä maksat taloa. Siksi hän ei tule ikinä itse eroamaan sinusta, eikä suostumaan jos pyydät, vaikka ei haluakaan enää kanssasi avioliittoa eikä perhettä. Talo on hänelle liian tärkeä.
Veikkaan myös, että et millään keskustelulla tule onnistumaan eroamaan hänestä yhteisymmärryksessä. Koska hän ei vaikuta nytkään olevan kanssasi rakkaudesta, vaan rahasta. Siksi rakkauden loppuminen ei ole hänelle ongelma, mutta rahan loppuminen on.
Siksi joudut lopulta vain lähtemään, niin että eroatte vihoissa ja hän ei anna sinulle ikinä anteeksi, koska silloin hän väistämättä joutuu luopumaan hänelle tärkeästä talosta.
Kommentissa "Ja minusta tuntuu, että ainoat asiat mitä mulla tosiaan on on tuo katto, reikä ja siihen päälle vielä pitkä työmatka."