Lue keskustelun säännöt.
Ne, kenen puolisolla ongelmia alkon kanssa....
07.02.2020 |
Kertokaa kokemuksianne....?
Itse pyristelen täällä päätöksen tekemisen tulevaisuudesta suhteen. Jäädäkö vai lähteä. Onko ongelma oikeasti niin iso..? Mikään ei muutu, tuntuu että lähteminen ainoa vaihtoehto.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Erosin miehestäni hänen alko-ongelman takia. Monta vuotta sitä touhua katselinkin, ei se siitä miksikään muuttunut. Meni vaan pahemmaksi. Ainut asia mitä mieheni rakasti oli viina. Tällä hetkelläkin juo itseänsä hautaan.
Siis sulla oli ongelma miehesi alkoholinkäytön kanssa, ei miehelläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa miettiä sitä että se keneen rakastuitte aikoinaan ja aikoinaan käyttö oli ehkä maltillista, niin ihmisen persoona ja kasvu henkisenä yksilönä (ei siis ihmislajina) on muokkautunut alkoholin vaikutuksen alaisuudessa.
Eli te tavallaan ehkä rakastuitte jo siihen henkilön persoonaan, joka oli marinoitunut alkoholissa ja kasvanut henkilönä alkoholin kanssa.
Alkoholisti on kuin puuseppä. Puuseppänä oleminen kasvattaa tietynlaisen persoonan. Siksi puusepät muisttuttavat toisiaan niin paljon.
Teillä on suuri riski ihastua alkoholisteihin tulevaisuudessakin. Exänne persoonan muodostuminen täyteen timanttiin on alkoholin ansiota.
Myös monta eroa tapahtuu kun ihminen lopettaakin alkoholin käytön. Hänen persoonansa alkaa muuttua erilaiseksi. Hänestä voi tulla kalastaja tai urheiluhullu.
Muuttuu täysin erilaiseksi henkilöksi pikkuhiljaa.
Jos tuntuu siltä, että lähteminen on ainoa vaihtoehto, eli siis että tämän kanssa et halua elää, niin sitten se on ainoa vaihtoehto. Koska mikään muu ei todellakaan muutu.
Se, millainen ongelma alkoholismi parisuhteelle on, riippuu sekä alkoholistista että kumppanista ja muusta elämäntilanteesta. Jotkut alkoholistit on k-päitä, toiset on ihan mukavia, useimmat on epäluotettavia huithapeleita. Sitä jaksaa joskus kestää jos itsellä on kaikki hyvin ja voi luottaa että pysyykin hyvin. Jos elämässä on jotain muita haasteita niin ei yleensä riitä voimat vielä alkkiksenkin sietämiseen.
Tässä nimenomaan kyse siitä että minulla ongelma miehen vapaa-ajan tissuttelun kanssa, mies ei koe että hänellä olisi ongelmaa...
Ja itse en kanssa oikein usko siihen että tämä touhu muuttuu ikinä. Oikeasti. Aina hetkeksi paranee, jonka jälkeen taas palataan vanhaan kuvioon. Mutta tuntuu että en jaksa tai halua olla enää katsomassa tätä vanhaa kuviota...
Miehelleni ei ole tullut koskaan sitä memoa, että hauskaa voi olla ilmankin viinaa. Tai siis kaljaa vaan pääosin juo, ei ole juomista niin kuin itse sanoo. Mutta kun ne vapaat menee aina 8-10 kaljan siivin, kuiviin ikeniin menee kuulemma aina ne ekat. Kahdesta tulee vaan paha mieli.
Mutta mulle tulee paha mieli noista 10 kaljasta. Ja siitä vänkäämisestä mikä niiden juominen aiheuttaa: loukkaantuu kaikesta, vääristelee sanoja, kääntää puheenaiheet niin että syy löytyykin muista, leikkimielisesti nipistelee niin että mulla kädet mustelmilla. Sitten yöllä ei herää vaikka pommi räjähtäisi, aamupäivät vapailla nukkuu krapulassa.
terkuin alkuperäinen....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin miehestäni hänen alko-ongelman takia. Monta vuotta sitä touhua katselinkin, ei se siitä miksikään muuttunut. Meni vaan pahemmaksi. Ainut asia mitä mieheni rakasti oli viina. Tällä hetkelläkin juo itseänsä hautaan.
Siis sulla oli ongelma miehesi alkoholinkäytön kanssa, ei miehelläsi.
Ei kannattaisi heittää läppää tälläisestä asiasta. Siinä meni perhe...ja kohta taitaa mennä se mieskin. Toivottavasti sinulle ei käy noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä nimenomaan kyse siitä että minulla ongelma miehen vapaa-ajan tissuttelun kanssa, mies ei koe että hänellä olisi ongelmaa...
Ja itse en kanssa oikein usko siihen että tämä touhu muuttuu ikinä. Oikeasti. Aina hetkeksi paranee, jonka jälkeen taas palataan vanhaan kuvioon. Mutta tuntuu että en jaksa tai halua olla enää katsomassa tätä vanhaa kuviota...
Miehelleni ei ole tullut koskaan sitä memoa, että hauskaa voi olla ilmankin viinaa. Tai siis kaljaa vaan pääosin juo, ei ole juomista niin kuin itse sanoo. Mutta kun ne vapaat menee aina 8-10 kaljan siivin, kuiviin ikeniin menee kuulemma aina ne ekat. Kahdesta tulee vaan paha mieli.
Mutta mulle tulee paha mieli noista 10 kaljasta. Ja siitä vänkäämisestä mikä niiden juominen aiheuttaa: loukkaantuu kaikesta, vääristelee sanoja, kääntää puheenaiheet niin että syy löytyykin muista, leikkimielisesti nipistelee niin että mulla kädet mustelmilla. Sitten yöllä ei herää vaikka pommi räjähtäisi, aamupäivät vapailla nukkuu krapulassa.
terkuin alkuperäinen....
No eiköhän se ole sitten siinä. Koska tuo on sinun mielestä kurjaa, niin sinun kannattaa lähteä siitä suhteesta pois.
Ja se ei muutu. tiedät sen jo itsekin.
Se on totta, että kannattaa varoa ettei päädy seuraavaan samanlaiseen suhteeseen. Ole mieluummin hyvän aikaa yksin, että saat toipua rauhassa.
Ap voi muuttaa vain omaa käytöstään. Alkoholisti tekee pääsääntöisesti ihan mitä lystää. Jos ap haluaa tilanteen muuttuvan, hänen pitää vetää tästä omat johtopäätöksensä. On suorastaan masentavaa, miten harva alkoholisti oikeasti lopettaa ongelmajuomisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monessa perheessä on tuo sama ongelma. Sen tietää siitä, että se on ongelma, kun ihminen ei pysty olee monia kuukausia juomatta kokonaan. Siihen auttaa vain eron ottaminen. Emme voi rakastaa ketään raittiiksi.
Jeps, näin se on.
Minun täytyy vaan tehdä ratkaisu. Harmittaa heittää kaikki se hyvä hukkaan mikä suhteessa on mutta ei sitä pahaa jaksa (juominen) kun se alkaa vaikuttaa jo omaan hyvään aikaan ja oloon....
Kiitos teille asiallisista vastauksista:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jääminen suhteeseen vahingoittaa sinua ja mahdollistaa ryyppäämisen.
Juoppo rakastaa humalaa enemmän kuin sinua, joten pelasta itsesi, koska hänet voi pelastaa vain hän itse.
T. 27 vuoden jälkeen juoposta eronnut
Vierailija kirjoitti:
Jeps, näin se on.
Minun täytyy vaan tehdä ratkaisu. Harmittaa heittää kaikki se hyvä hukkaan mikä suhteessa on mutta ei sitä pahaa jaksa (juominen) kun se alkaa vaikuttaa jo omaan hyvään aikaan ja oloon....
Kiitos teille asiallisista vastauksista:)
Ei hyviä muistoja kukaan sinulta vie, mutta ne muistot eivät tosiaan ole syy jäädä kärsimään nyt. Voimaa ja rakkautta ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholisti ei lopeta, koska ei pysty.
Olen käynyt erään läheiseni Minnesota-hoidon läheisviikonlopussa jo pariinkin otteeseen, ja vaikka se paranemisen halu olisi silloin pohjakosketuksen aikaan todellinen, ei se oikeasti kanna pitkälle se halu raitistua, varsinkaan jos kokee, ettei sillä ole mitään väliä. Jos on todella jotain menetettävää, muutos saattaakin tapahtua. En tiedä, mikä tässä olisi taikasana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin miehestäni hänen alko-ongelman takia. Monta vuotta sitä touhua katselinkin, ei se siitä miksikään muuttunut. Meni vaan pahemmaksi. Ainut asia mitä mieheni rakasti oli viina. Tällä hetkelläkin juo itseänsä hautaan.
Siis sulla oli ongelma miehesi alkoholinkäytön kanssa, ei miehelläsi.
Ei kannattaisi heittää läppää tälläisestä asiasta. Siinä meni perhe...ja kohta taitaa mennä se mieskin. Toivottavasti sinulle ei käy noin.
Anteeksi. Se oli vain osin vitsi. Toinen puoli totta tuossa on se fakta, että alkoholisti tyypillisesti itse ei koe juomisessaan ongelmaa. Ei vaikka puoliso ottaisi hatkat ja talo menisi alta. Ne ovat vain epäreiluja vastoinkäymisiä, joista selviytymiseen tarvitsee juoda enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen huolissani lähinnä vain mieheni terveydentilasta, hän on reippaasti suurkuluttaja, mutta käy töissä kuitenkin. Maksa-arvot on jo koholla. Viikolla joskus harvoin raittiita päiviä, mutta yleensä max 3 pientä tölkkiä illassa, viikonloppuisin toistakymmentä per ilta ja toisinaan myös viskinaukkuja lisäksi. Käytös ei mene inhottavaksi (en olisi sellaista katsellutkaan) ja yleensä menen itse aikaisin nukkumaan, mies jää tissuttelemaan.
Yleensä en mainitse juomisesta, mutta jos satun vaikka kysymään, olisiko tänään kaljaton päivä, niin se kuulemma on sitten syy ostaa sitä kaljaa, vaikka muuten oli ajatellut itsekin olla ilman. (!) Ei kuulemma saa sanoa asiasta hänelle mitään. Se on tabu ja diplomaattisen koskemattomuuden alainen.
Aloittajalle sanoisin, että jos mies käyttäytyy ikävästi, niin ero on ainoa tapa päästä siitä. Alkoholismi yleensä aina vain pahenee, ellei juoppo itse tajua seurauksia ja lopeta.
Miehillä on ihme tapa syyttää muita juomisestaan. Vmäinen pomo tai akka, joka nalkuttaa juomisesta. Mä naisena valitsin ihan itse alkoholisoitumiseni. Ei ollut tarvetta syytellä ketään. Join monta vuotta joka päivä. Nyt raittiina viikon ihan omin voimin. Tuli vaan mitta täyteen.
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on ihme tapa syyttää muita juomisestaan. Vmäinen pomo tai akka, joka nalkuttaa juomisesta. Mä naisena valitsin ihan itse alkoholisoitumiseni. Ei ollut tarvetta syytellä ketään. Join monta vuotta joka päivä. Nyt raittiina viikon ihan omin voimin. Tuli vaan mitta täyteen.
Harva valitsee alkoholisoitumista. Juomisen kyllä, mutta sitten kun ollaan jo alkoholismissa, niin se on jo sairaalloinen riippuvuus, eikä siinä ole kyse omasta valinnasta.
Mä oon juonu runsaasti pääasiassa parisuhdeongelmien vuoksi. Voimakas henkinen pahoinvointi vailla mitään muita mahdollisuuksia käsitellä tai korjata asioita ajoi mut turruttamaan mieleni alkoholilla aika pitkän aikaa. Ei päivittäin, koko ajan, tms, mutta selvästi enemmän ja useammin kuin on hyväksi. Lopulta se suhde päättyi, jolloin lakkasi myös tarve juoda. Onnekseni en kerennyt alkoholismiin sairastua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on ihme tapa syyttää muita juomisestaan. Vmäinen pomo tai akka, joka nalkuttaa juomisesta. Mä naisena valitsin ihan itse alkoholisoitumiseni. Ei ollut tarvetta syytellä ketään. Join monta vuotta joka päivä. Nyt raittiina viikon ihan omin voimin. Tuli vaan mitta täyteen.
Harva valitsee alkoholisoitumista. Juomisen kyllä, mutta sitten kun ollaan jo alkoholismissa, niin se on jo sairaalloinen riippuvuus, eikä siinä ole kyse omasta valinnasta.
Mä oon juonu runsaasti pääasiassa parisuhdeongelmien vuoksi. Voimakas henkinen pahoinvointi vailla mitään muita mahdollisuuksia käsitellä tai korjata asioita ajoi mut turruttamaan mieleni alkoholilla aika pitkän aikaa. Ei päivittäin, koko ajan, tms, mutta selvästi enemmän ja useammin kuin on hyväksi. Lopulta se suhde päättyi, jolloin lakkasi myös tarve juoda. Onnekseni en kerennyt alkoholismiin sairastua.
Ja joku toinen tietää ennen juomisen aloittamista, että se ei ole oikea tapa purkaa ahdistusta. Siinä kohtaa tehdään valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeps, näin se on.
Minun täytyy vaan tehdä ratkaisu. Harmittaa heittää kaikki se hyvä hukkaan mikä suhteessa on mutta ei sitä pahaa jaksa (juominen) kun se alkaa vaikuttaa jo omaan hyvään aikaan ja oloon....
Kiitos teille asiallisista vastauksista:)
Ei hyviä muistoja kukaan sinulta vie, mutta ne muistot eivät tosiaan ole syy jäädä kärsimään nyt. Voimaa ja rakkautta ❤
Ne hyvät muistot pysyvät ja säilyvät paljon paremmin, kun et hukuta niitä alkoholinkäytön aiheuttamiin uusiin ikäviin muistoihin: turhaan odotukseen, pettymyksiin (myös lasten) ja harmitukseen , kun juominen menee muitden asioiden edelle. Ehkä sinulla on vielä nyt ihan kivaa hänen kanssaan silloin, kun on selvin päin. Mutta todennäköisesti tulevaisuudessa tulet saamaan yhä enemmän muistoja niistä hetkistä kun huolestut, häpeät, ahdistut ja ehkä jopa pelkäät, mitä tulee tapahtumaan kun toinen on taas juomassa.
Itse asiassa juopolla ei ole mitään alkoholiongelmaa vaan hänen ongelmansa on se, jos joutuu olemaan juomatta.
Kannattaa sanoa sille juopolle että jos ei lopeta jää juoppo yksin. Kyllä se juoppo voi raitistua jos haluaa. Tiedän koska olen entinen juoppo. Mut mä lopetinkin koska välitän puolisosta enemmän kuin viinasta. Valitettava totuus on että se on äärimmäisen harvinaista että juoppo raitistua. Yleensä pystyy pitkin hampain 1-2 viikkoa olemaan kuivin suin mutta sitten vahinko otetaan jonkun tekosyyn varjolla takaisin ja juodaankin kaksin käsin kuset ja ripulit housussa! Tämä on totuus.
Erosin miehestäni hänen alko-ongelman takia. Monta vuotta sitä touhua katselinkin, ei se siitä miksikään muuttunut. Meni vaan pahemmaksi. Ainut asia mitä mieheni rakasti oli viina. Tällä hetkelläkin juo itseänsä hautaan.