Lue keskustelun säännöt.
En osaa päättää, mitä haluan opiskella ja tehdä työkseni. Eipä siinä mitään, mutta olen jo kolmekymppinen.
06.02.2020 |
Minulla on kyllä yksi tutkinto ylioppilastutkinnon lisäksi. Sen tein väkisin, koska häpesin sitä, etten ollut saanut vielä yli 25-vuotiaana yhtään aloittamaani koulua käytyä loppuun.
Olen päässyt opiskelemaan vaikka mihin, mutta mikään niistä ei ole oikeastaan olleet ”omaa alaa”. Olen jättänyt kouluja kesken ja toisaalta olen haaveillut liian haastavista aloista. Huono keskittymiskykyni on johtanut siihen, etten pääse varmasti ikinä opiskelemaan mitään oikeasti Itseäni kiinnostavaa.
Ja vaikka pääsisin, niin mitä jos taas totean, ettei minua kiinnosta?
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onko sillä opiskelemallasi alalla mahdollista työllistyä?
Jos on, jos vain yrittäisit pärjätä sillä?
Harvan duuni on yhtä juhlaa, mielenkiintoisiinkin juttuihin leipääntyy, kun niitä tekee työkseen.
Jotain kuitenkin pitää tehdä.
Annatkohan asialle liian suuren merkityksen? Työelämässä ei ole vain «sitä yhtä oikeaa» vaan moni eri juttu voi olla sinulle sopiva, hyvä työ.
Hienoa, että olet jo jonkin tutkinnon suorittanut, ei sitä tarvitse hävetä, vaikket olekaan ihan liekeissä alasta.
Kannattaa myös pohtia, missä oma kunnianhimo on; suuntautuuko se ylipäätään työhön ja ansaitsemiseen, vai onko työ sinulle väline, jonka avulla rahoitat todellisen intohimosi (harrastus, matkustelu, taide...).
Pointtini siis on, että on tärkeää, että pidät työstäsi useinpina päivinä ja että sinulla on realistiset mahdollisuudet opiskella tätä alaa ja työllistyä. Alanvalinnasta ei kuitenkaan tarvitse tehdä kynnyskysymystä, koska sinulle ei ole olemassa vain yhtä oikeaa ammattia, vaan monia hyviä vaihtoehtoja.
Käy ammatinvalintapsykologilla tutkimassa mahdollisuuksia, jos tuntuu ettei asia etene. Onnea matkaan!
En välitä nykyisestä työstäni enkä tästä alasta, jolla olen suoraan sanoen tipan vertaa. Usein mietin jopa sitä, miten edes sain tutkinnon tehtyä tai miksi edes ajauduin tälle alalle. Koen, että olen tehnyt pelkästään vääriä valintoja ja todella huonoja valintoja. Monenlaiset tieteenalat ja yliopisto-opinnot kyllä kiinnostaa, mutta juuri tämä työ, jota nyt teen ei ole KOSKAAN kiinnostanut. Olin luultavasti masentunut, kun hain alalle.
Tärkeintä minulle olisi saada opiskella ja käyttää aivojani niin töissä kuin myös opinnoissa. Nyt koen, etten ole saanut tehdä niin vielä koskaan ja koen jonkinlaista tyhjyyden tunnetta ja olen myös kateellinen niitä kohtaan, jotka ovat opiskelleet pitkälle ja menestyneet . Nykyinen työni on minulle vain suoritus, ja piinaavan paljon aikaavievä sellainen, jotta saisin edes vähän rahaa elämisen kuluihin. Ei muuta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En välitä nykyisestä työstäni enkä tästä alasta, jolla olen suoraan sanoen tipan vertaa. Usein mietin jopa sitä, miten edes sain tutkinnon tehtyä tai miksi edes ajauduin tälle alalle. Koen, että olen tehnyt pelkästään vääriä valintoja ja todella huonoja valintoja. Monenlaiset tieteenalat ja yliopisto-opinnot kyllä kiinnostaa, mutta juuri tämä työ, jota nyt teen ei ole KOSKAAN kiinnostanut. Olin luultavasti masentunut, kun hain alalle.
Tärkeintä minulle olisi saada opiskella ja käyttää aivojani niin töissä kuin myös opinnoissa. Nyt koen, etten ole saanut tehdä niin vielä koskaan ja koen jonkinlaista tyhjyyden tunnetta ja olen myös kateellinen niitä kohtaan, jotka ovat opiskelleet pitkälle ja menestyneet . Nykyinen työni on minulle vain suoritus, ja piinaavan paljon aikaavievä sellainen, jotta saisin edes vähän rahaa elämisen kuluihin. Ei muuta.
Ap
Mä kanssa pyörin maailmalla kaikelaisissa duuneissa, kunnes otin itseänsi niskasta kiinni ja hakeuduin opiskelemaan, tämä siis vasta yli 30-vuotiaana. Testailin rauhassa eri aloja, kunnes löysin omani ja sillä tiellä olen edelleen.
Sullahan, ap, on jo yksi näyttö vyön alla, kun olet jo suorittanut tutkinnon! Älä negaa sitä saavutusta. Se on muuten vielä sitä suurempi saavutus, kun ottaa huomioon ettet ole edes kiinnostunut siitä alasta! :D
Ajattelepa kun löydät oman alasi, sinähän tulet opiskelemaan että hippulat vinkuu!
Sun tekstistä huomaan yhden asian joka muistuttaa omaa ajatusmaailmaani ennen kuin uskalsin lähteä unelma-alalleni opiskelemaan: sinäkin puhut elämästäsi kuin olisit päätynyt siihen aivan sattumalta tai jonkun ulkopuolisen voiman työntämänä ja jos olet tehnyt omia valintojasi pidät niitä virheinä.
Elämässä ei lopulta ole virheellisiä valintoja, ne ovat osa sun elämäntarinaa, sun yksilöllistä tietä, hyvässä ja pahassa. Yllättäen pieleen menneistä valinnoista ja kokemuksista oppii usein enemmän. Turha raahata siis menneisyyttä kuin painolastia perässään ja usein menneisyys ei ole vihje siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Se on tärkeä tajuta, että lopulta vain sinä teet päätökset ja ohjaat elämääsi siihen suuntaan kuin haluat. Askel askeleelta. Jos annat sattuman töniä sinua jonnekin, päädyt tielle joka sinua ei kiinnosta, jota et oikeastaan itse valinnut. Sun pitää aktiivisesti alkaa ottaa niitä askeleita sinne minne haluat itse mennä. Ja toki pitää ensin tuntea itsensä että tietää mille tielle haluaa lähteä.
Tee vaikka projekti tästä opiskelusuunnitelmastasi. Osta vihko ja kirjoitat sinne joka päivä tunteitasi ja ajatuksiasi aiheesta, haet tietoa eri aineista ja menet vaikka työkkärin nettisivuille tekemään ammatinvalintatestin, josta saat vähän apua sille mikä ala voisi sulle sopia. Otat selville voitko päästä ammatinvalinnanohjaukseen tai saada tukea jollain muulla tavoin. Eli työstä asiaa sekä henkiseltä puolelta, että ihan hakemalla faktatietoja aiheista jotka sua kiinnostaa. Rahan säästäminen joka kuukausi on todella tärkeää, vaikka pieni summa. Se vapauttaa sitten myöhemmin tekemään sopivia ratkaisuja.
Älä hukkaa aikaa, elämä on liian lyhyt.
Alotus kuulosti aivan täysin mun elämältä. Ihan sanasta sanaan. Samanlainen tausta ja samanlainen tilanne. Huojentavaa, On siis olemassa muitakin samojen ongelmien kanssa painivia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sä nyt jossain olet jotain ammatteja nähnyt, että vitsit kun näyttää kivalta ja haluan itsekkin tehdä tuota.
Itse kävin joskus asiakkaana eräässä paikassa ja huomasin odottaessa, että tuota minäkin haluan tehdä. Pääsin juuri siihen samaan paikkaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama, taytan ens kuussa 45. :D
No, tiedanpahan ainakin etta liike-elamaan en enaa halua jaada. (Tutkintoni on tietysti liike-elaman tutkinto :D)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla melkeen sama homma. Kohta 30 vuotta mittarissa, yo-tutkinto, monta keskeytynyttä opiskeluyritystä ja hajanainen työhistoria. Keskittymiskyky hävisi masennuslääkkeiden käytön aloitettuani. Noh.. katsellaan.
Aijai, tutulta kuulostaa. Ikää 40 minulla. Olen taas kerran vedenjakajalla, jotain on pakko tehdä opiskelun tai työn suhteen. Yksi tutkinto takana, pari kesken jäänyttä myös. Edelleen tuntuu, että sitä oikeaa alaa en ole löytänyt.
Älä huoli. Minä olen 38-vuotias ja aloitin juuri opinnot. Vasta nyt olen löytänyt ammatin, joka kiinnostaa. Kaikki aikaisempi on tavalla tai toisella tuntunut pakkopullalta.