Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Itsensä pahin vihollinen.

Vierailija
05.02.2020 |

Hankalaa, kun on itse itsensä pahin vihollinen.
Kehut kuulostaa kettuilulta ja sarkastisilta. Olen oppinut erottamaan milloin luultavasti kyseessä aito kehu josta voi hymyillen kiittää, mutta silti se kuulostaa korvaani ivaamiselta.
Parisuhteessa huomaan usein tekeväni olettamuksia, että en riitä, minussa on vikaa ja olen siksi erityisen iloinen, kun mies spontaanisti kertoo ikävöivänsä lähelleni, kaipaa yms. Olemme osan ajasta eri osoitteissa.
Petipuuhissa joka kerta riisuessani arvioin hänen ilmeitään minua katsellessaan, etsin kuvoksuntaa hänen katseestaan. Aina hän katsoo minua kuin kaunista veistosta ja itse näen omat rumat kohtani ja mietin miten hän sen tekee.
En yleensä sano näitä ääneen koska tuollainen epävarmuus ei ole viehättävää ja kehun kieltäminen esimerkiksi vie ilon sen sanojalta pilaten tunnelman.

Tässä vain pintaraapaisu siitä miten toimin itseäni vastaan ajatuksissani. Omakohtaisia kokemuksia vastaavasta tai vinkkejä kuinka työstää itseään?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
05.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yleensäkin tarkkailen kanssaihmisten ilmeitä ja reaktioita tarkasti. Rekisteröin herkästi pienetkin ilmeet ja eleet jotka mielessäni kuvastavat väheksyntää.

Julkisella paikalla vältän ottamasta suoraa katsekontaktia ihmisiin, en osaa luontevasti katsella ympärilleni vaan suljen näkökentästä ja mielestä muut ihmiset ja keskityn intensiivisesti omaan tekemiseeni. Suunnittelen mielessäni uusiin paikkoihin menot tarkasti ja mietin asiat jotka saattavat mennä pieleen ja teen itsestäni naurettavan. Mieluiten käyn aina samoissa kaupoissa ja paikoissa, tuttu ympäristö tuntuu hyvältä.

Tiedän mistä nämä kaikki johtuu, mutta eroon pääsy onkin vaikeampaa. Henkinen väkivalta loppui jo 20 vuotta sitten, mutta sen aiheuttama särö sisälläni ei vaan korjaannu.

Vierailija
2/3 |
05.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tää oli kuin omalta näppikseltäni. Taustalla koulukiusaaminen. Vaikeinta on työelämässä, ei parisuhteessa. Ja just toi julkisilla paikoilla toimiminen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
05.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tää oli kuin omalta näppikseltäni. Taustalla koulukiusaaminen. Vaikeinta on työelämässä, ei parisuhteessa. Ja just toi julkisilla paikoilla toimiminen.

Itselläni sitten sama tarina. Tavallaan tuntuu hyvältä kuulla, että en ole ainoa tälläisen ajatustoiminnan kanssa, mutta olen hirveän pahoillani, että sinäkin olet elänyt sen helvetin jonka läpi käynyt.

Itselläkin tämä heijastuu työelämään. Työssäni sen perushomman hoidan hyvin. Minulla on aina sama työympäristö ja minä olen tavallaan eri ihminen töissä. Olen persoonaltani oma itseni, mutta minulla on työpersoona joka ei ole niin epävarma kuin oikeasti olen. Pystyn toimimaan asiakkaiden kanssa töissä, mutta muualla olen epävarma vaikka kyseessä olisi samojen ihmisten kohtaaminen.

Töissä kuitenkin pärjäisi paremmin jos toisi omia saavutuksiaan esiin ja sitä johtoportaassa arvostetaan, että lähetetään kuvia ja ideoita. Itse en pysty tähän, sillä en koskaan ole täysin tyytyväinen mihinkään mitä teen. Sattumalta esimies joskus näkee tekemiäni asioita ja kehuu jolloin tunne sanoo, että kehu ei ole aito, mutta järki kertoo sen olevan. Monesti ottanut vinkiksi ja esimerkiksi muillekin minun ideoitani.