Lähihoitajaksi vanhusten vai lasten puolelle?

Ylös

En ole hoitoalalla, mutta valitsisin ehdottomasti lapset.  Uutta elämää ja iloisia tapahtumia toisella tavalla kuin vanhusten kanssa. 

Totta kai lastenkin kanssa on vaikeat hetkensä, mutta palkitsevampaa kokonaisuutena. 

Helsingissä ainakin on pula kummallakin puolella, muusta maasta en niin tiedä. 

Riippuu siitä, kummasta pitää enemmän. Viihdytkö eniten lasten kanssa vai vanhusten? Itse menisin nyt vanhustenhoitoon, jos pitäisi noista kahdesta valita.

En kestäisi enkä ole koskaan kestänyt isoa hälyä ja mekastusta jne joten lastenhoito olisi poissuljettu.

Olen tehnyt työurani akuuttisairaanhoidossa. Nyt eläkkeellä.

Kaksi täysin erilaista työnkuvaa. Kannattaisi mennä vaikka parin viikon harjoittelujaksolle molempiin ennen päätöstä.

Riippuu temperamentistasi, ja siitä kestätkö vaihtia, kiljumista, ääniä/melua, nopeita liikkeitä (karkuun...)

Vai tykkäätkö enemmänkin (kestätkö) rauhallisista liikkeistä, odottamisesta...

Itse valitsin vanhuspuolen, koska stressaannyn ja kuormitun lapsilauman mekastuksesta ja kurittomuudesta, vaikka mulla omia lapsia onkin.

Lasten puolen työ on varmasti siistimpää työtä. Vanhusten puolen työssä joutuu olemaan tekemisissä esimerkiksi vainajien kanssa

Paljonko haluat palkkaa? Tai siis haluatko päivä- vai vuorotyötä? Ero on ihan merkittävä.

Vierailija kirjoitti:

Lasten puolen työ on varmasti siistimpää työtä. Vanhusten puolen työssä joutuu olemaan tekemisissä esimerkiksi vainajien kanssa

Siihenkin tottuu, että ihmiset kuolevat. Se on osa elämän kiertokulkua. Aika harvoin on osunut kohdalle.

Toista on tietysti jos on saattohoitoyksikössä töissä, mutta sielläkin hoitohenkilökunta on tottunut.

Itse olen ollut ohjaanana sekä lapsille että ikäihmisille, olen lähihoitaja ja opiskelin myöhemmin virikeohjaajaksi. Molemmissa on paljon hyvää, ja riippuu tosi paljon työpaikasta, kuinka stressaavaa työ on. Lasten kanssa meillä oli jatkuva vajaus työntekijöistä, ja tuntuikin että kaikille lapsille ei ollut sitä laissa taattua varhaiskasvatusta tarpeeksi. Ryhmäkoot oli usein isot, ja välillä tuntui ettei kaikille lapsille ollut tarpeeksi aikaa, ja se sitten näkyi työilmapiirissä. Vanhusten kanssa on sen takia paljon vähemmän stressiä, meitä on isompi porukka ja minä saan keskittyä vain siihen muistijumppaan ja keskusteluihin. Lähihoitajana vanhusten kanssa työskentely voi olla fyysisempää, kaikki pesut, saunotukset ja vessareissut tehdään usein ripeällä aikataululla, riippuen tietysti avustettavien määrästä . Itse pidän enemmän ikäihmisten ohjaamisesta, en ehkä ollut niin luonteikas pikkuväen kanssa :D Vaikka kiukuttelee ne mummot ja vaaritkin välillä!

On muitakin vaihtoehtoja kuin nuo kaksi.

Äitini oli muutamaan otteeseen lähihoitajana vanhainkodissa.

Kuulemma hirvein paikka missä on ollut ja hän on ollut sairaanhoitajana muunmuassa päihdehoitolassa ja mielisairaalassa.

Dementoituminen saa jotkut muuttumaan ilkeiksi, lisäksi jotkut saattavat olla fyysisesti erittäin hyvässä kunnossa, mutta mieli ei enää kuten ennen, joten kun joku iso äijä päättää lähteä ulos tai käydä jonkun kimppuun niin siinä tarvitaan helposti parikin mieshoitajaa taltuttamiseen.

Jos nyt valitsisin noista, menisin työskentelemään lasten kanssa. Ei enää ikinä vanhusten kanssa työskentelyä!

Minulle aikoinaan neuvottiin, että hakeudu ensin mahdollisimman haastavaan työhön. Koska sen jälkeen on helppo mennä minne vaan. Menin ensin akuuttiosastolle sairaalaan ja kyllä siinä kieltämättä tuli varmuus omaan osaamiseen eri tilanteissa. Olen ollut myös vanhus- ja vammaispuolella töissä. Nykyisin olen hoivayrittäjä. Asiakkaina on lapsia ja vanhuksia. Sanoisin, että omassa työssäni hoidollisella osaamisella mm. lääkeosaaminen, haavahoito, katetrointi on isoin merkitys vuorovaikutustaitojen ohella. Suurin osa asiakkaista on vanhuksia. Lasten kanssa pärjää elämänkokemuksella ja maalaisjärjellä, ainakin omassa työssäni :) Jos sinua kiinnostaa joskus ryhtyä yrittäjäksi, suosittelen hakeutumaan paikkoihin, joissa oppii paljon uutta ja kehittyy ammattilaisena. Tuossa olikin hyviä pointteja mikä ero on lapsi- ja vanhustyöllä. Omalle persoonalleni sopii paremmin rauhallinen ja hiljaisempi vanhustyö. Työtilanne on niin hyvä, että on mahdollisuus vaihtaa paikkaa, jos joku homma ei tunnu hyvältä.

Ehdottomasti vanhukset olen työskennellyt molemmissa. Vielä 10 vuotta sitten olisin suositellut lapsia, en enää. Työ varhaiskasvatuksessa mennyt ihan retuperälle, varsinkin lastenhoitajana. Pelkkää riittämättömyyden tunnetta päivästä toiseen olet yksin suurien lapsimäärien kanssa, lapsilla paljon ongelmia joihin ei kukaan puutu, paitsi paperilla. Tällähetkellä itse päiväkodissa, mutta en kauan. Moni muukin lh meidän 150 lapsen pk:ssa miettii lähtemistä.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti vanhukset olen työskennellyt molemmissa. Vielä 10 vuotta sitten olisin suositellut lapsia, en enää. Työ varhaiskasvatuksessa mennyt ihan retuperälle, varsinkin lastenhoitajana. Pelkkää riittämättömyyden tunnetta päivästä toiseen olet yksin suurien lapsimäärien kanssa, lapsilla paljon ongelmia joihin ei kukaan puutu, paitsi paperilla. Tällähetkellä itse päiväkodissa, mutta en kauan. Moni muukin lh meidän 150 lapsen pk:ssa miettii lähtemistä.

Oletko miettinyt perhepäivähoitajana työskentelemistä?

Ylös

Onko vanhusten kanssa työskentely aina fyysistä? Onko mitään suunnittelu tms. töitä vanhusten parissa jos ei pysty edes avustamaan, suunnilleen työntämään edes pyörätuolia? Pidän vanhuksista ja haluaisin jotain tehdä heidän parissaan mutta toinen käsi on mennyttä (lopullisesti) joten mikään perinteinen hoitotyön ei käy.

Vierailija kirjoitti:

Onko vanhusten kanssa työskentely aina fyysistä? Onko mitään suunnittelu tms. töitä vanhusten parissa jos ei pysty edes avustamaan, suunnilleen työntämään edes pyörätuolia? Pidän vanhuksista ja haluaisin jotain tehdä heidän parissaan mutta toinen käsi on mennyttä (lopullisesti) joten mikään perinteinen hoitotyön ei käy.

Geronomin/sosionomin koulutus? Voi olla mukana moniammatillisessa ryhmässä suunnittelemassa kuntoutuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vanhusten kanssa työskentely aina fyysistä? Onko mitään suunnittelu tms. töitä vanhusten parissa jos ei pysty edes avustamaan, suunnilleen työntämään edes pyörätuolia? Pidän vanhuksista ja haluaisin jotain tehdä heidän parissaan mutta toinen käsi on mennyttä (lopullisesti) joten mikään perinteinen hoitotyön ei käy.

Geronomin/sosionomin koulutus? Voi olla mukana moniammatillisessa ryhmässä suunnittelemassa kuntoutuksia

Onko esim. geronomin koulutuksessa työssäoppimisjaksoja hoitokodissa tai muualla missä pitäisi pystyä tekemään hoitotyötä? Kiinnostaisi kyllä kovasti kun kävin lukemassa tuosta koulutuksesta. Ainoa mikä mietityttää on tuo miten selviäisin opinnoista jos niihin liittyy sellaisia työssäolojaksoja jotka vaativat fyysistä avustamista. Onko sosionomeilla tällaisia jaksoja? Ilmeisesti sosionomi voi myös suuntautua vanhusten pariin töihin.

En siedä pienten lasten ääntä, joten vanhuspuoli olisi selvä vaihtoehto minulle. Muutama lapsi vielä menee, mutta päiväkoti ryhmä... Ei mistään hinnasta kuin pieniksi hetkiksi kerrallaan.

Vanhuspuolelta myös puuttuu tekijöitä enemmän kuin lasten puolelta, noin yleisesti.