Masentaa, lääkäriin meno ahdistaa.

Itse asiasssa sosiaali- ja terveysalat on kaikkein armollisimpia sen suhteen, ettei menneisyyden mt-ongelmat haittaa työllistymistä. Jossain it-alalla vaikka asia on paljon hankalampi, epäillään että esim. masennus- tai uupumushistorian ihminen on riski palkata kun uuvahtaa taas, ja lisäksi pienemmät firmat usein hoitaa työterveyshoidon vakuutuksen kautta ja sitä vakuutusta ei välttämättä saa esim. masennushistorialla.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiasssa sosiaali- ja terveysalat on kaikkein armollisimpia sen suhteen, ettei menneisyyden mt-ongelmat haittaa työllistymistä. Jossain it-alalla vaikka asia on paljon hankalampi, epäillään että esim. masennus- tai uupumushistorian ihminen on riski palkata kun uuvahtaa taas, ja lisäksi pienemmät firmat usein hoitaa työterveyshoidon vakuutuksen kautta ja sitä vakuutusta ei välttämättä saa esim. masennushistorialla.

Kiitos, tämä helpotti jo huomattavasti <3

Mua ahdistaa se, että tiedän että minulla on paljon annettavaa sosiaalialalla. Mutta mieli on sen verran nyt haavoittunut, että tuntuu että minusta on vaan sosiaalipuolen asiakkaaksi. Olen vuosia sitten selvitytynyt masennuksesta, tuntuu niin raskaalta huomata, että se on taas edessä. Otanko lääkkeet avuksi? Minulla myös uniongelmia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiasssa sosiaali- ja terveysalat on kaikkein armollisimpia sen suhteen, ettei menneisyyden mt-ongelmat haittaa työllistymistä. Jossain it-alalla vaikka asia on paljon hankalampi, epäillään että esim. masennus- tai uupumushistorian ihminen on riski palkata kun uuvahtaa taas, ja lisäksi pienemmät firmat usein hoitaa työterveyshoidon vakuutuksen kautta ja sitä vakuutusta ei välttämättä saa esim. masennushistorialla.

Kiitos, tämä helpotti jo huomattavasti <3

Mua ahdistaa se, että tiedän että minulla on paljon annettavaa sosiaalialalla. Mutta mieli on sen verran nyt haavoittunut, että tuntuu että minusta on vaan sosiaalipuolen asiakkaaksi. Olen vuosia sitten selvitytynyt masennuksesta, tuntuu niin raskaalta huomata, että se on taas edessä. Otanko lääkkeet avuksi? Minulla myös uniongelmia.

Ap

Anteeksi, en tarkoittanut "VAAN" sanalla alentaa muita ja itseäni.  Se ei ole ajatukseni enkä ajattele niin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiasssa sosiaali- ja terveysalat on kaikkein armollisimpia sen suhteen, ettei menneisyyden mt-ongelmat haittaa työllistymistä. Jossain it-alalla vaikka asia on paljon hankalampi, epäillään että esim. masennus- tai uupumushistorian ihminen on riski palkata kun uuvahtaa taas, ja lisäksi pienemmät firmat usein hoitaa työterveyshoidon vakuutuksen kautta ja sitä vakuutusta ei välttämättä saa esim. masennushistorialla.

Kiitos, tämä helpotti jo huomattavasti <3

Mua ahdistaa se, että tiedän että minulla on paljon annettavaa sosiaalialalla. Mutta mieli on sen verran nyt haavoittunut, että tuntuu että minusta on vaan sosiaalipuolen asiakkaaksi. Olen vuosia sitten selvitytynyt masennuksesta, tuntuu niin raskaalta huomata, että se on taas edessä. Otanko lääkkeet avuksi? Minulla myös uniongelmia.

Ap

Tuo lääkeasia on kyllä vaikea. Sitten jos ei  ilman selviä, asia on helppo: sitten ne lääkkeet pitää vaan ottaa. Mutta jos on siinä-ja-siinä, niin on vaikeampi valita mitä sen kanssa tekisi. 

Oma kokemukseni on että en enää koskaan haluaisi syödä masennuslääkkeitä. Uni- tai rauhoittavia voisin tilapäisesti avuksi ottaa, mutta valitettavasti nykyään niihin saa reseptiä huonosti, usein kirjoitetaan joku jatkuvasti otettava masennuslääke myös unettomuuteen tai ahdistukseen, tai jopa neurolepti (Ketipinor). Ne mun huonot kokemukset lääkkeistä oli että mikään muu kuin Ketipinor ei auttanut edes masennukseen (jos lukee esim. SSRI-lääkkeistä tehtyjä tutkimuksia niin huomataan että hoidon vaikuttavuus on niin huono, että pitää hoitaa 9 ihmistä näillä lääkkeillä, että saadaan 1 hoitovaste), mutta oli monia ikäviä sivuvaikutuksia. Ketipinor auttoi mutta teki zombieksi. Lisäksi kaikista näistä lääkkeistä oli erittäin vaikea päästä eroon vieroitusoireiden takia. Siksi itse ottaisin lääkkeen vain äärimmäisessä hädässä, jos ei millään muuten selviä.

Luultavasti kokeilisin luonnontuotevaihtoehdot mäkikuismauutteen (masennukseen) ja kärsimyskukkauutteen (rauhoittava) ensin, kun niistä kerran näyttää olevan tieteellistäkin tutkimusta että voivat auttaa. Silloin kun olin itse masentunut en edes harkinnut kuten en uskonut mihinkään luontaistuotteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiasssa sosiaali- ja terveysalat on kaikkein armollisimpia sen suhteen, ettei menneisyyden mt-ongelmat haittaa työllistymistä. Jossain it-alalla vaikka asia on paljon hankalampi, epäillään että esim. masennus- tai uupumushistorian ihminen on riski palkata kun uuvahtaa taas, ja lisäksi pienemmät firmat usein hoitaa työterveyshoidon vakuutuksen kautta ja sitä vakuutusta ei välttämättä saa esim. masennushistorialla.

Kiitos, tämä helpotti jo huomattavasti <3

Mua ahdistaa se, että tiedän että minulla on paljon annettavaa sosiaalialalla. Mutta mieli on sen verran nyt haavoittunut, että tuntuu että minusta on vaan sosiaalipuolen asiakkaaksi. Olen vuosia sitten selvitytynyt masennuksesta, tuntuu niin raskaalta huomata, että se on taas edessä. Otanko lääkkeet avuksi? Minulla myös uniongelmia.

Ap

Tuo lääkeasia on kyllä vaikea. Sitten jos ei  ilman selviä, asia on helppo: sitten ne lääkkeet pitää vaan ottaa. Mutta jos on siinä-ja-siinä, niin on vaikeampi valita mitä sen kanssa tekisi. 

Oma kokemukseni on että en enää koskaan haluaisi syödä masennuslääkkeitä. Uni- tai rauhoittavia voisin tilapäisesti avuksi ottaa, mutta valitettavasti nykyään niihin saa reseptiä huonosti, usein kirjoitetaan joku jatkuvasti otettava masennuslääke myös unettomuuteen tai ahdistukseen, tai jopa neurolepti (Ketipinor). Ne mun huonot kokemukset lääkkeistä oli että mikään muu kuin Ketipinor ei auttanut edes masennukseen (jos lukee esim. SSRI-lääkkeistä tehtyjä tutkimuksia niin huomataan että hoidon vaikuttavuus on niin huono, että pitää hoitaa 9 ihmistä näillä lääkkeillä, että saadaan 1 hoitovaste), mutta oli monia ikäviä sivuvaikutuksia. Ketipinor auttoi mutta teki zombieksi. Lisäksi kaikista näistä lääkkeistä oli erittäin vaikea päästä eroon vieroitusoireiden takia. Siksi itse ottaisin lääkkeen vain äärimmäisessä hädässä, jos ei millään muuten selviä.

Luultavasti kokeilisin luonnontuotevaihtoehdot mäkikuismauutteen (masennukseen) ja kärsimyskukkauutteen (rauhoittava) ensin, kun niistä kerran näyttää olevan tieteellistäkin tutkimusta että voivat auttaa. Silloin kun olin itse masentunut en edes harkinnut kuten en uskonut mihinkään luontaistuotteisiin.

Hyvin samanlaisia ajatuksia kanssasi lääkityksestä. Se tässä ristiriitaista onkin... Kokemuksia lääkityksestä ja en kokenut niistä apua silloin, paljon haittaa... joistain jotain, mutta ei mainittavaa. JA itse samaa mieltä noista tarvittavista, ne auttaisi paremmin. Unilääkkeistä tarvittavat auttaneet, mutta tuntuu ettei niitä enää tarjota herkästi vaan juuri näitä muita vaihtoehtoja mitkä ei mulle sovi. Samoin rauhoittavat, niitä kaipaisin tarvittaessa, mutta tuputetaan jatkuvaa. Mulla tunteet latistui masennuslääkkeistä, seksin kiinnostus loppui ym ym. Jos olisin saanut hyvän vasteen niistä noista huolimatta, ajattelisin asiaa toisin. 

Nyt kuitenkin ristiriitaa... Minun kun täytyy miettiä muutakin kuin itseäni. On perhe. Kaipaisin aikaa toipumiseen, mutta en sitä saa ja tilanne pahenee koko ajan. Siksi alan olla huolissani. Ei viikko riitä selviämään, ei kuukausikaan :( 

Enkä voi enää jatkaa näin.. mennyt pahempaan suuntaan joka hetki... useampi kuukausi.

Ap

.... lisäys, ja kohdallani on kokeiltu lukuisia lääkkeitä, siksi koen ettei ne anna minulle tarvittavan paljon sitä hyvää, mitä kaipaan. En voi kuitenkaan jatkaa näin, ja alan taas miettimään josko nyt lääkitys auttaisi...

Olen käynyt 3v psykoterapian. 

Ap

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiasssa sosiaali- ja terveysalat on kaikkein armollisimpia sen suhteen, ettei menneisyyden mt-ongelmat haittaa työllistymistä. Jossain it-alalla vaikka asia on paljon hankalampi, epäillään että esim. masennus- tai uupumushistorian ihminen on riski palkata kun uuvahtaa taas, ja lisäksi pienemmät firmat usein hoitaa työterveyshoidon vakuutuksen kautta ja sitä vakuutusta ei välttämättä saa esim. masennushistorialla.

Kiitos, tämä helpotti jo huomattavasti <3

Mua ahdistaa se, että tiedän että minulla on paljon annettavaa sosiaalialalla. Mutta mieli on sen verran nyt haavoittunut, että tuntuu että minusta on vaan sosiaalipuolen asiakkaaksi. Olen vuosia sitten selvitytynyt masennuksesta, tuntuu niin raskaalta huomata, että se on taas edessä. Otanko lääkkeet avuksi? Minulla myös uniongelmia.

Ap

Tuo lääkeasia on kyllä vaikea. Sitten jos ei  ilman selviä, asia on helppo: sitten ne lääkkeet pitää vaan ottaa. Mutta jos on siinä-ja-siinä, niin on vaikeampi valita mitä sen kanssa tekisi. 

Oma kokemukseni on että en enää koskaan haluaisi syödä masennuslääkkeitä. Uni- tai rauhoittavia voisin tilapäisesti avuksi ottaa, mutta valitettavasti nykyään niihin saa reseptiä huonosti, usein kirjoitetaan joku jatkuvasti otettava masennuslääke myös unettomuuteen tai ahdistukseen, tai jopa neurolepti (Ketipinor). Ne mun huonot kokemukset lääkkeistä oli että mikään muu kuin Ketipinor ei auttanut edes masennukseen (jos lukee esim. SSRI-lääkkeistä tehtyjä tutkimuksia niin huomataan että hoidon vaikuttavuus on niin huono, että pitää hoitaa 9 ihmistä näillä lääkkeillä, että saadaan 1 hoitovaste), mutta oli monia ikäviä sivuvaikutuksia. Ketipinor auttoi mutta teki zombieksi. Lisäksi kaikista näistä lääkkeistä oli erittäin vaikea päästä eroon vieroitusoireiden takia. Siksi itse ottaisin lääkkeen vain äärimmäisessä hädässä, jos ei millään muuten selviä.

Luultavasti kokeilisin luonnontuotevaihtoehdot mäkikuismauutteen (masennukseen) ja kärsimyskukkauutteen (rauhoittava) ensin, kun niistä kerran näyttää olevan tieteellistäkin tutkimusta että voivat auttaa. Silloin kun olin itse masentunut en edes harkinnut kuten en uskonut mihinkään luontaistuotteisiin.

Mäkikuisman jättäisin suosittelusta pois lähinnä haittavaikutus- ja yhteisvaikutusprofiilin vuoksi. Kärsimyskukkauutetabletit apteekista (vakioitu määrä vaikuttavaa ainetta) sen sijaan saattaisivat helpottaa kuvailtuja oireita.