Voiko murrosikä puhjeta vasta aikuisena?

Ei se mikään murrosikä enää ole. Ennemminkin oman minuuden rakennusta.

Mulla ei ollut tiukka kuri, vaan ihan normaali, kai. 

Kasvoin yksinhuoltajaïdin ja pikkuveljeni kanssa ja olin hiljainen ja kiltti tyttö luonteeltani. Äiti oli töissä ja olin paljon veljeni kanssa kahdestaan, joten mulla oli jo pienenä melko paljon vastuuta. Ei siinä ehtinyt tuota henkistä murrosikää niin elämään. Enkä siis syytä äitiä tässä mistään, hän on rakas ja tehnyt kaikkensa mun ja veljen eteen, jotta saadaan hyvää ruokaa ja harrastaa mitä haluttiin.

Sitten joskus 19-22 vuotiaana tuli joku vastareaktio; aloin polttamaan tupakkaa, hillumaan baareissa ja harrastamaan yhden yön juttuja. Onneksi tuo vaihe meni ohi.

Kyllä kai se prosessi täytyy käydä läpi, jos ei teini-iässä niin sitten parikymppisenä.

Se, onko parikymppinen vielä 'aikuinen' on sitten eri juttu. Tosin kai sekin on yksilöstä kiinni, jotkut ovat aikuisia jo 16-vuotiaana, toiset ei edes vielä 36-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ollut tiukka kuri, vaan ihan normaali, kai. 

Kasvoin yksinhuoltajaïdin ja pikkuveljeni kanssa ja olin hiljainen ja kiltti tyttö luonteeltani. Äiti oli töissä ja olin paljon veljeni kanssa kahdestaan, joten mulla oli jo pienenä melko paljon vastuuta. Ei siinä ehtinyt tuota henkistä murrosikää niin elämään. Enkä siis syytä äitiä tässä mistään, hän on rakas ja tehnyt kaikkensa mun ja veljen eteen, jotta saadaan hyvää ruokaa ja harrastaa mitä haluttiin.

Sitten joskus 19-22 vuotiaana tuli joku vastareaktio; aloin polttamaan tupakkaa, hillumaan baareissa ja harrastamaan yhden yön juttuja. Onneksi tuo vaihe meni ohi.

Monet alkavat harrastaa yhden illan juttuja viisikymppisenä.