Viimeiset herkut jäljellä, laitetteko puoliksi vai syökö jompikumpi kyselemättä yksin?
Eli kaapissanne on sanotaan vaikka yksi viineri tai viimeiset pari konvehtia tai vaikka nokare maksamakkaraa. Jotain mistä molemmat tykkää.
Laitatteko ilman muuta puoliksi vai syökö teistä jompikumpi kaiken ihan vaan kyselemättä?
Kommentit (13)
Mies syö kysymättä, myös lasten vanukkaat.
Jos niitä herkkuja on jäänyt yli (tyyliin ollaan eilen syöty suklaakonvehteja yhdessä mutta pari jäi pohjalle) niin kumpi vaan voi ja saa syödä ne viimeiset. Samoin maksamakkara - se nyt on ihan käyttötuote. Kun se loppuu niin jos kumpikin pitää siitä niin ostetaan sitten seuraavalla kerralla kaupasta lisää.
Vaikea ajatella miten viineri/pulla jäisi yli (yleensä ostetaan vain tiettyyn tarkoitukseen ja tasamäärä) mutta jos nyt oletetaan että eiliselle ostettiin kaksi pullaa per nuppi ja toinen söi vain yhden niin se jäljelle jäänyt on hänen ellei erikseen sano ”mä en haluu enää tota, syö sä se vaan sit kun siltä tuntuu”. Jos nyt kuitenkin olisi ollut joku pullapakkaus jossa on random määrä pullia niin tietenkin sen viimeisen saa syödä jos kumpikin on siitä jo syönyt silloin kun se tarpeeseen ostettiin. Jos tekee mieli lisää ostetaan lisää.
Riippuu tilanteesta, yhdessä jos juodaan kahvit niin se viineri jaetaan. Mitää maksamakkaran nokaretta ei tartte jakaa tai jotain onnetonta namua.
Meillä on enemmän se että kelpaako jämä jollekin. Ja maksamakkara/juusto/leikkeleet on ihan ruokaa, se syö joka syö ja kaupasta lisää
Jos keitetään kahvit pulla puolitetaan tai mitä nyt on
Eli se ei mielestänne haittaa, että aina se toinen on syönyt kaikki viimeiset (ei nyt takerruta mihinkään erityseen, nuo luettelemani oivat vaan esimerkkejä) kaapista ja sinä katselet vierestä sen sijaan että olisitte voinut jakaa?
Itse aina kysyn toiselta, että laitetaanko puoliksi. Hmmm. Ehkei minunkaan tarvitsisi tehdä sitä.
AP
Kysyn kanssa muilta, haluaako joku, ja jos ei halua, niin syön itse. Joskus puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Eli se ei mielestänne haittaa, että aina se toinen on syönyt kaikki viimeiset (ei nyt takerruta mihinkään erityseen, nuo luettelemani oivat vaan esimerkkejä) kaapista ja sinä katselet vierestä sen sijaan että olisitte voinut jakaa?
Itse aina kysyn toiselta, että laitetaanko puoliksi. Hmmm. Ehkei minunkaan tarvitsisi tehdä sitä.
AP
Äiti oli surullinen siitä, että hän kysyi isäpuolelta, haluaako tämä kahvia/teetä/voileivän jne., mutta isäpuoli ei kysynyt koskaan. Osa ihmisistä on kohteliaita, mutta kaikki eivät todellakaan ole.
Ihmiset ovat erilaisia ja osa on - ikävä kyllä - niitä vanukkaanahmijajuntteja.
Jos toinen tuijottaa vieressä, niin itse otan 2/3 ja annan hänelle 1/3. :P
Mutta riippuu tietenkin aina tilanteesta. Joskus syön itse, joskus annan toiselle.
Isommat voidaan jakaa, pienimmissä nopein voittaa. Tai sitten toinen sanoo, että syö pois vain, kun ei tee mieli.
Mies antaa sen/ ne mulle. ☺
Se onkin ihana.
No me ei olla enää lapsia, jotka kinaavat jostain yhdestä karkista. Mitä kumman väliä on jollain tuollaisella, kun kaupasta saa aina lisää herkkuja, jos niitä on pakko saada. Eihän sillä aikuiselle ole mitään väliä, saako tänään viinerin vai ei. Huominen päivä uusine viinereineen on nurkan takana.
Eikä varsinkaan mitään ihme nokareita jätetä mihinkään kuivumaan.